Agronet
Keskusteluaiheet => Vapaa sana => Aiheen aloitti: Korvike? - 04.09.08 - klo:19:17
-
Hei! Onko kaikki maatilan tulevat isännät niin täys-työllistettyjä, ettei ehdi kotona tekemään mitään? Minulla kun ei ole kokemusta kuin tästä yhdestä tulevasta isännästä. Meillä ei ole omaa maata tahi eläimiä, mutta miehen vanhemmilla on, sukupolven vaihdoksesta on puhuttu, josta johtuen mieheni on päivittäin "töissä" (talkoohengessä) tilalla oman raskaan päivätyönsä jälkeen, vanhemmat ei enää jaksa tehdä töitään ilman apuja. Tilanne nyt on se, ettei kotona miestä juuri näe, syömässä ja nukkumassa juuri käy, siinä sitten onkin kaikki mitä kotona on. Mikään ei tunnu toimivan, ennen edes harrastettiin seksiäkin joskus, tänäpäivänä tilanne on silläkin elämän osa-alueella jäissä, viimeksi lähes "otin väkisin" keväällä, kynnöt on jääneet pelloille, sängyssä tuota ei tapahdu, kerran -kaksi vuoden aikana. Kyllä tässä kärsivällisempikin turhaantuu!
-
Hei! Onko kaikki maatilan tulevat isännät niin täys-työllistettyjä, ettei ehdi kotona tekemään mitään? Minulla kun ei ole kokemusta kuin tästä yhdestä tulevasta isännästä. Meillä ei ole omaa maata tahi eläimiä, mutta miehen vanhemmilla on, sukupolven vaihdoksesta on puhuttu, josta johtuen mieheni on päivittäin "töissä" (talkoohengessä) tilalla oman raskaan päivätyönsä jälkeen, vanhemmat ei enää jaksa tehdä töitään ilman apuja. Tilanne nyt on se, ettei kotona miestä juuri näe, syömässä ja nukkumassa juuri käy, siinä sitten onkin kaikki mitä kotona on. Mikään ei tunnu toimivan, ennen edes harrastettiin seksiäkin joskus, tänäpäivänä tilanne on silläkin elämän osa-alueella jäissä, viimeksi lähes "otin väkisin" keväällä, kynnöt on jääneet pelloille, sängyssä tuota ei tapahdu, kerran -kaksi vuoden aikana. Kyllä tässä kärsivällisempikin turhaantuu!
Ja tuo systeemi eikun pahenee, jos siihen sukupolven vaihdokseen hairahdut.
Kait sun täytyy ettiä uus' kyntömies :D
-
On tuokin vaihtoehto kovinkin pyörinyt mielessä, mutta ainahan näissä asioissa on monta puolta, eihän se kyntäminen ole elon pää-asia, vaikka tärkeää onkin. Ja niihin spv-papereihin EI tule minun nimeä, sen päätin jo aikoja sitten, sen verran minulla on itsesuojelu vaistoa, tilanne kun on mikä on, hankalampaa on erota, jos niin tulee käymään, kun on niin mittavat velat yms. Miehessäni on kyllä valtavasti hyviäkin puolia, enkä minäkään mikään viaton ole, mutta tilanne on vain niin kovin masentava, ettei tunnu järkevältä tällä mallilla kauaa jatkaakaan.
-
On tuokin vaihtoehto kovinkin pyörinyt mielessä, mutta ainahan näissä asioissa on monta puolta, eihän se kyntäminen ole elon pää-asia, vaikka tärkeää onkin. Ja niihin spv-papereihin EI tule minun nimeä, sen päätin jo aikoja sitten, sen verran minulla on itsesuojelu vaistoa, tilanne kun on mikä on, hankalampaa on erota, jos niin tulee käymään, kun on niin mittavat velat yms. Miehessäni on kyllä valtavasti hyviäkin puolia, enkä minäkään mikään viaton ole, mutta tilanne on vain niin kovin masentava, ettei tunnu järkevältä tällä mallilla kauaa jatkaakaan.
aikansa kutakin joskin ennen muinoin mua orotti kintaat kototilalla joka vetin päivä kun vieraalta töistä tulin ja jos en tullu niin soiteltiin perähän että missä meet kun ei viälä näy . nyt sitten tilanne on muuttunu, vanaha isäntä paiskannu sukupolven vaihroksen jälkeen kintaat melkein heti hukka nimiseen paikkaan eikä perskeles auta missään hommis ! välillä tuntuu että nuppi jysähtää. neuvoja kyllä jaellahan ja muistutellaan tekemättömistä töistä. välillä vähän pakkaa mennä korvat luimuhun...
-
Tehkää, se sukupolvenvaihdos nopeasti, niin pääsette normaaliin päiväjärjestykseen ...
-
Niinpä, tuollakin tilalla luultavasti jää vanhukset asumaan taloonsa, minnekäs sitä kotoaan lähtisi.. Siitä onkin sitten helppo puuttua jokaiseen asiaan, oli sitten aihetta tai ei. Olen jo miettinyt jonkin ammatti-auttajan puoleen kääntymistä, eihän tämä nykyinen elämä ole mitään perhe-elämää, ja pelottaa mitä se spv sitten tuokaan tullessaan, lisää stressiä ja töitä miehelle, onko minulle sijaa siinä elämässä, kun ei tunnu olevan nytkään? Kertokaa nyt hyvät ihmiset sillä kokemuksen syvällä rinta-äänellä, että mitä tässä olisi oikeasti järkevintä tehdä?!
-
Onko siellä tilalla elukoita? Tällä saitilla on lukuisia kertoja todistettu, että viljatilalla töitä on vaan viikko keväällä ja syksyllä. Ei pitäisi olla ylivoimaista pyörittää sivuhommina. Vai voisiko ukko siirtyä päätoimiseksi maanviljelijäksi?
-
Mulla ei ole kyllä kokemusta tuosta yhtälöstä. Mutta sen muistutan, älä salli itsellesi mitään joka alentaa sinua ja ei vastaa odotuksia elämästä. Mitä nopeammin muutat elämäsi suuntaa tavalla joka palvelee omaa hyvinvointiasi, on eduksi. Kyllä sinulle on ottajia, olet suurta kokemusta rikkaampi ja seuraavassa parisuhteessa paljon viisaampi. Itse kyllä annan paljon aikaa parisuhteelle, se on suunnaton voimavara ja rikkaus. Sitä jos joutuu elämään ilman tätä vaikkapa 2 kk ulkomaankomennon (puolisolla siis työ tilan ulkopuolella) takia havaitsee kuinka sitä syö itsestään kun ei ole tätä voimavaraa. Uskomatonta mutta sellainen on parisuhde. Ja hyvä seksi on aliarvostettua :)
-
Kylmis: kyllä niitä elukoita on, tissinkoetolla käytävä aamuin illoin.. Eli toisen olisi oltava päätoimisesti tilalla töissä, toinen voisi käydä ulkona työssä. Komissaari: kiitos! Hyvin sanottu! Itsekkin aina annan muille neuvon, että elämä on lyhyt, ajattele oma hyvinvointi ensiksi, kenenkään ei tarvitse elää parisuhteessa jossa kärsii. Mutta eipä tuo olekkaan niin helppoa, tunnen olevani itsekäs paskiainen, kun "turhasta" marisen, toinen kuitenkin tekee työtä ja auttaa vanhoja vanhempiaan niin paljon kuin ehtii ja jaksaa, mikäs minun oikeastaan on täällä kotona rauhassa oleskella.. Mutta mutta... Kun elämässä pitäisi olla jotakin muutakin kuin tämä.....
-
Jos kyseessä on kotieläintila, ja sukupolvenvaihdoksenkin jälkeen on tarkoitus jatkaa eläintenpitoa ja mies kävisi edelleen päivätöissä, niin yhteinen aikanne tulee olemaan kortilla edelleenkin, jos mies keskittyisi pelkkään tilanpitoon, niin silloin yhteistä aikaa voisi jäädä enemmänkin.
Jos taas mies jatkaisi edelleen päivätöissä,niin olisi järkevämpi luopua eläimistä, ja tyytyä olemaan sivutoiminen kasvinviljelijä.
No, tässä on helppo neuvoa, kun ei paljon ollut yksityiskohtaisempaa tietoa tilan olosuhteista, mutta näyttää vaan siltä, että siinä on jälleen yksi sukutila- nimisen kivireen veto elämänurana edessä tälläkin kyseisellä miehellä.
-
http://www.youtube.com/watch?v=4hYa5MKbvrs
-
Jos taas mies jatkaisi edelleen päivätöissä,niin olisi järkevämpi luopua eläimistä, ja tyytyä olemaan sivutoiminen kasvinviljelijä.
Tuossa on varmaankin suositeltavin vaihtoehto. Eläimet+palkkatyö+parisuhde. Tässä on kolmas pyörä liikaa :)
-
Kunhan vain muistat ettet anopin kanssa joudu tekemisiin enemmän kuin haluat. Toisaalta ei voi tietää teetkö itse yleensäkään mitään vai oletko vain yksikses kotona? En minä sitä sinusta usko mutta näitäkin on nähty sen verran jotta oon joskus vannonut että en sellaista omalla kohdalla kattele... :P
-
Kirjoittelet miehestäsi, kuin vieraasta ihmisestä. Jos ei miehellä ole kykyä ja omaehtoista halua keskustella asiasta, niin antaisin olla ja kattelisin jotain muuta tilalle. Ihmisillä kun ei ole juuri tapana muuttua. Kyllä ahkeruus sinällään on hyve, mutta pitäisi samalla hahmottaa, miksi niitä töitä oikein tehdään.
Surullinen, joskin aika tyypillinenkin tilanne. :-\
-
Minulla on aivan mahtava anoppi, välit on hyvät ja lämpimät, mutta tietysti sen spv:n myötä voi tilanteet muuttua, välit voi kiristyä jos alkavat liikaa sekoamaan asiohin.
Käyn muualla töissä, teen ruuat, pesen pyykit, leivon, vaikka olenkin "kaupunkilaistyttö" lypsy ja lannanluonti on tuttua juttua, olen opetellut (tulevan työni???) ihan alusta lähtien. Eli en varmaankaan ole sellainen vain kotona oleva ihminen, seuraelämä on ollut aktiivisempaa aiemmin, nyt hieman hiljaisempaa, kaipa tuo minun oma tilanteenikin vaikuttaa tuohon asiaan, kun on masennusta, niin ei välttämättä viitsi/jaksa lähteä ns. turhiin menoihin.
Ehkäpä puhun miehestäni kuin vieraasta, mutta siltä minusta tuntuukin, olemme kuin kämppikset jotka sattumalta nukkuvat samassa vuoteessa :'(
-
Silloin vasta on hyvät välit anoppiin kun välimatka on kilometreis, ei näköyhteyttä ;D Ja eikös aikuiset ihmiset jo joutaasi muuttaa pois kotoaan, ei "syytinki" kuulu enää 2000-luvulle. Niin paljon kuin vanhuksista olis apua, enemmän harmia ;) Teillä ei olisi omaa elämää :o
-
Onhan niitä nykyään sellaisia teknisiä apulaitteita, pahimpaan hätään, mitkä surraa ja pärisee ...
-
Onhan niitä nykyään sellaisia teknisiä apulaitteita, pahimpaan hätään, mitkä surraa ja pärisee ...
...kaalimato.com....
-
Eikö ensin pitäisi ottaa tulevaa isäntää sarvesta, ja puhua sille. Todennäköisesti hän ei tiedä yhtään miltä sunsta tuntuu. ei osaa arvata jos ei suoraa puhuta.
-
pyyrä isäntää tilaamaan sähköinen renkipoika jospa se herättäis isännän talviunilta...
-
Eikö ensin pitäisi ottaa tulevaa isäntää sarvesta, ja puhua sille. Todennäköisesti hän ei tiedä yhtään miltä sunsta tuntuu. ei osaa arvata jos ei suoraa puhuta.
On otettu sarvesta miestä, kyllä yritin kertoa miltä minusta tuntuu, mutta eipä se asiaa muuttanut miksikään. Kyllä ,jos tahtoa olisi ollut, tässä ajassa olisi jo jotakin muutosta tapahtunut. En enää ole jaksanut edes yrittää mitään, en puhua enkä tehdä mitään aloitteita, turhautumista on kasaantunut jo liiaksi asti.
Nyt kun tässä kirjoitan, huomaan kuinka pahalta tilanne näyttääkään, mutta JOS on olemassa toivonkipinä, en tahtoisi luovuttaakaan, hyviä miehiä kuitenkin on niin harvassa. Mieheni siis on todella kunnollinen, ahkera,kiltihkö,ei juo liikaa, ei ole väkivaltainen eikä mitään sellaista, tunnepuolella on sanomista, joko ei tunne juuri mitään tai ei osaa pukea sitä sanoiksi / teoiksi. Ja nykyään todellakaan ei juuri kotona miestä näy, mutta hän on kotitilallaan, eikä esim baarissa tai vieraissa..
Asioilla kun on aina hyvät ja huonot puolensa, niin tässäkin.
Enkä mitään enkelin/pyhimyksen roolia tässä ole itselleni ottamassa, aivan varmasti myös minusta löytyy paljonkin huomautettavaa, osan tiedän itsekkin ja osan huomaa varmasti vain se toinen osapuoli.
-
Onhan niitä nykyään sellaisia teknisiä apulaitteita, pahimpaan hätään, mitkä surraa ja pärisee ...
...kaalimato.com....
Timpppapa
-
Eikö ensin pitäisi ottaa tulevaa isäntää sarvesta, ja puhua sille. Todennäköisesti hän ei tiedä yhtään miltä sunsta tuntuu. ei osaa arvata jos ei suoraa puhuta.
On otettu sarvesta miestä, kyllä yritin kertoa miltä minusta tuntuu, mutta eipä se asiaa muuttanut miksikään. Kyllä ,jos tahtoa olisi ollut, tässä ajassa olisi jo jotakin muutosta tapahtunut. En enää ole jaksanut edes yrittää mitään, en puhua enkä tehdä mitään aloitteita, turhautumista on kasaantunut jo liiaksi asti.
Nyt kun tässä kirjoitan, huomaan kuinka pahalta tilanne näyttääkään, mutta JOS on olemassa toivonkipinä, en tahtoisi luovuttaakaan, hyviä miehiä kuitenkin on niin harvassa. Mieheni siis on todella kunnollinen, ahkera,kiltihkö,ei juo liikaa, ei ole väkivaltainen eikä mitään sellaista, tunnepuolella on sanomista, joko ei tunne juuri mitään tai ei osaa pukea sitä sanoiksi / teoiksi. Ja nykyään todellakaan ei juuri kotona miestä näy, mutta hän on kotitilallaan, eikä esim baarissa tai vieraissa..
Asioilla kun on aina hyvät ja huonot puolensa, niin tässäkin.
Enkä mitään enkelin/pyhimyksen roolia tässä ole itselleni ottamassa, aivan varmasti myös minusta löytyy paljonkin huomautettavaa, osan tiedän itsekkin ja osan huomaa varmasti vain se toinen osapuoli.
Mää olin entisessä elämässäni tuollainen (avio)mies, tosin en ollut vanhempieni tilalla töissä vaan ihan palkkatöissä. Mutta viikolla aamusta iltamyöhään ja viikonloput velipojan rakennuksella. Kai siinä suhteen lopahtamisessa oli osaansa myös exällä. Mut sitten erotettiin liitosta, kun muija vaihtoi nuorempaan.
Mulle kävi lopulta hyvin, mut pirun vaikeaa oli eron jälkeen. Tais kovimmalle silti ottaa talon myynti :)
Toivon oppineeni läksyni etten toista kertaa samaa virhettä tee!
Edit: typoja korjattu...
-
Eikö ensin pitäisi ottaa tulevaa isäntää sarvesta, ja puhua sille. Todennäköisesti hän ei tiedä yhtään miltä sunsta tuntuu. ei osaa arvata jos ei suoraa puhuta.
O
Mulle kävi lopulta hyvin, mut pirun vaikeaa oli eron jälkeen. Tais kovimmalle silti ottaa talon myynti :)
Toivon oppineeni läksyni etten toista kertaa samaa virhettä tee!
Meikälle ero aikoinaan oli vapautus. Tunne oli kuin olis elinkautisesta vapautunut. Olen vakaasti sitä mieltä, että jos suhde on kärsimystä, niin ero on oikea valinta. Kyllä eronjälkeistäkin elämää on.
Aika huonolta näyttää sellainen suhde missä toinen määrää mitä ruvetaan yrittämään. Maatalous on niin vaikea ala nykyisin ,että ei siihen voi ryhtyä pelkästään rakkaudesta. Rakkaus on katoava ja uusiutuva luonnonvara. Meikä on rakastunut jo niin moneen naiseen, että aika vaikeeta olis niitä yhdistää yrittämiseen :D
-
Eikö ensin pitäisi ottaa tulevaa isäntää sarvesta, ja puhua sille. Todennäköisesti hän ei tiedä yhtään miltä sunsta tuntuu. ei osaa arvata jos ei suoraa puhuta.
O
Mulle kävi lopulta hyvin, mut pirun vaikeaa oli eron jälkeen. Tais kovimmalle silti ottaa talon myynti :)
Toivon oppineeni läksyni etten toista kertaa samaa virhettä tee!
Meikälle ero aikoinaan oli vapautus. Tunne oli kuin olis elinkautisesta vapautunut. Olen vakaasti sitä mieltä, että jos suhde on kärsimystä, niin ero on oikea valinta. Kyllä eronjälkeistäkin elämää on.
Aika huonolta näyttää sellainen suhde missä toinen määrää mitä ruvetaan yrittämään. Maatalous on niin vaikea ala nykyisin ,että ei siihen voi ryhtyä pelkästään rakkaudesta. Rakkaus on katoava ja uusiutuva luonnonvara. Meikä on rakastunut jo niin moneen naiseen, että aika vaikeeta olis niitä yhdistää yrittämiseen :D
Totta tämäkin, enkä edes ole ajatellut etteikö eron jälkeen elämää olisi, kyllä ystävät varmasti tukee alussa, ja osaan myös olla yksin, ettei varmasti hätä tulisi käteen ihan heti.Enkä usko, että miesmarkkinat ovat osaltani sulkeutuneet, kyllä rohkea ja reipas aina ystäviä löytää!!
Rakkaudesta en enää tässä suhteessa ole varma, tunteita tottakai on, mutta rakkautta??? en tiedä.....
-
Eikö ensin pitäisi ottaa tulevaa isäntää sarvesta, ja puhua sille. Todennäköisesti hän ei tiedä yhtään miltä sunsta tuntuu. ei osaa arvata jos ei suoraa puhuta.
O
Mulle kävi lopulta hyvin, mut pirun vaikeaa oli eron jälkeen. Tais kovimmalle silti ottaa talon myynti :)
Toivon oppineeni läksyni etten toista kertaa samaa virhettä tee!
Meikälle ero aikoinaan oli vapautus. Tunne oli kuin olis elinkautisesta vapautunut. Olen vakaasti sitä mieltä, että jos suhde on kärsimystä, niin ero on oikea valinta. Kyllä eronjälkeistäkin elämää on.
Aika huonolta näyttää sellainen suhde missä toinen määrää mitä ruvetaan yrittämään. Maatalous on niin vaikea ala nykyisin ,että ei siihen voi ryhtyä pelkästään rakkaudesta. Rakkaus on katoava ja uusiutuva luonnonvara. Meikä on rakastunut jo niin moneen naiseen, että aika vaikeeta olis niitä yhdistää yrittämiseen :D
Totta tämäkin, enkä edes ole ajatellut etteikö eron jälkeen elämää olisi, kyllä ystävät varmasti tukee alussa, ja osaan myös olla yksin, ettei varmasti hätä tulisi käteen ihan heti.Enkä usko, että miesmarkkinat ovat osaltani sulkeutuneet, kyllä rohkea ja reipas aina ystäviä löytää!!
Rakkaudesta en enää tässä suhteessa ole varma, tunteita tottakai on, mutta rakkautta??? en tiedä.....
Sinähän se oot jonka pitää tietää onko rakkautta vai ei? Ota ukko kunnon puhutteluun, kysy että mihin suuntaan lähdetään, ollaan risteykses.
Eri suuntiin, samaan suuntaan mutta U-käännös kielletty ;D
-
Eikö ensin pitäisi ottaa tulevaa isäntää sarvesta, ja puhua sille. Todennäköisesti hän ei tiedä yhtään miltä sunsta tuntuu. ei osaa arvata jos ei suoraa puhuta.
O
Mulle kävi lopulta hyvin, mut pirun vaikeaa oli eron jälkeen. Tais kovimmalle silti ottaa talon myynti :)
Toivon oppineeni läksyni etten toista kertaa samaa virhettä tee!
Meikälle ero aikoinaan oli vapautus. Tunne oli kuin olis elinkautisesta vapautunut. Olen vakaasti sitä mieltä, että jos suhde on kärsimystä, niin ero on oikea valinta. Kyllä eronjälkeistäkin elämää on.
Aika huonolta näyttää sellainen suhde missä toinen määrää mitä ruvetaan yrittämään. Maatalous on niin vaikea ala nykyisin ,että ei siihen voi ryhtyä pelkästään rakkaudesta. Rakkaus on katoava ja uusiutuva luonnonvara. Meikä on rakastunut jo niin moneen naiseen, että aika vaikeeta olis niitä yhdistää yrittämiseen :D
Totta tämäkin, enkä edes ole ajatellut etteikö eron jälkeen elämää olisi, kyllä ystävät varmasti tukee alussa, ja osaan myös olla yksin, ettei varmasti hätä tulisi käteen ihan heti.Enkä usko, että miesmarkkinat ovat osaltani sulkeutuneet, kyllä rohkea ja reipas aina ystäviä löytää!!
Rakkaudesta en enää tässä suhteessa ole varma, tunteita tottakai on, mutta rakkautta??? en tiedä.....
Sinähän se oot jonka pitää tietää onko rakkautta vai ei? Ota ukko kunnon puhutteluun, kysy että mihin suuntaan lähdetään, ollaan risteykses.
Eri suuntiin, samaan suuntaan mutta U-käännös kielletty ;D
Silloin on asiat hyvin ,jos niistä voi keskustella.
-
Niin, puhua pitäisi, mutta ei oikein löydy aikaa jolloin alottaisin asian ruotimisen, ei ole järkevää alkaa näin vakavasta asiasta keskustelua jos ja kun toinen on täysin uupunut tai stressin vallassa, sen tietää ettei siitä seuraa rakentavaa keskustelua.
rakkaudesta, rakastamisesta..
Rakastanko mielikuvaa siitä mikä mieheni oli vielä pari-kolme vuotta sitten, vai rakastanko häntä yhä edelleen, en ole saanut sitä itselleni selväksi. Mutta rakkaudesta olen naimisiin mennyt, onko tunne kuollut tai väljähtänyt, vai onko se vain unessa, siitä täytyisi ottaa jollakin keinolla selvää.
-
Sano herralle että nyt tilataan etelänmatka. Siellä on aikaa vaikka mihin, ja jos ei seleviä, älä pura matkalaukkua palates :(
-
Tai sitten sanot ihan vitsaillen, että kuules ukko, otan susta eron, kun olet enemmän naimisissa työn kuin mun kanssa, tämmönen leikinlaskun varjolla sanottu totuus saattaa toimia paremmin kuin "vakava keskustelu"
-
Tai se klassinen, meillä naidaan joka ilta klo 19, olit sitte paikalla tai et ;D
-
Hyvin käyttökelpoisia ideoita, varsinkin tuo huumorin käyttäminen aloituksessa.. Ja voisinhan myös käyttää tuota meillä pannaan -korttiakin, mutta tuntuu ahnehtimiselta tuo joka ilta, jos vaikka edes kerran viikossa näin alkuun..
-
Meillä on tuon akan kanssa, joka meillä asuu, yhteistä taivalta takana yli 20 vuotta. nuorimmainen on 11v, ja mulle on yhä edelleenkin helv..... vaikeaa puhua,,, siitä miltä tuntuu milloinkin. Minä uskoisin että se ukkosi kuitenkin lähinnä yrittää rakentaa parempaa tulevaisuutta. Tai se lykkää elämistä, tyyliin sittenkuin, ja kun tuo ja tuo on tehty.
Onhanse niinkin ettei toista saa kiusata, etes tahattomasti. Ja elämä on lyhyt.
-
SPV ehtoihin pitäis saada pykälä että rahoitusta ei myönnetä jollei luopujat muuta vähintään kilometrin päähän. Kaks sukupolvee on liikaa jo samassa pihassa, saati samassa pöydässä... :( Näin kokemuksen syvällä rintaäänellä, tosin selvinneenä.
-
SPV ehtoihin pitäis saada pykälä että rahoitusta ei myönnetä jollei luopujat muuta vähintään kilometrin päähän. Kaks sukupolvee on liikaa jo samassa pihassa, saati samassa pöydässä... :( Näin kokemuksen syvällä rintaäänellä, tosin selvinneenä.
Tää vois olla hyvä! Kyllä siinä spv -papereiden allekirjoitushetkellä on vanha isännän hyvä luvata että "kyllä minä sitten muutan pois, kun tähän tulee uusi isäntä" (emäntä otti yksinään tilan hoitaakseen, kun ei ollut musta silloin vielä kuullutkaan).
No neljä ja puoli vuotta kului eikä mitään tapahtunut. Alettiin sitten rekennuttaa (itsellemme) taloa muutaman sadan metrin päähän, eläkepäiviein varalle (odottavat runsaan 20 vuoden päässä). Selväksi tehtiin heti, että pappa siihen sitten muuttaa asumaan, kunhan saa sen ensin rakennettua! :)
-
Sitä olen itsekin miettinyt, että onko miehellä vain ns putkiaivot, ettei sinne yksinkertaisesti mahdu tällä hetkellä muuta kuin tilan pitäminen toimintakuntoisena, vanhemmat kun eivät kaksin enää siihen pysty, on mieheni "pakko" tehdä palkkatyön ohessa niin paljon kuin voi tilankin töitä, toisarvoiseksi jää oma koti ja vaimo, ne kun on ns itsestäänselvyyksiä, ei osaa ajatella, että jonakin päivänä ei ehkä enää olekaan kotona sitä joka tekee ruuan ja pesee pyykit. Hän kun yhteistä hyvää kai kuitenkin ajattelee. Mutta tällä mallilla kun toimii, ei ehkä sitten olekaan häntä jonka kanssa siitä yhteisestä hyvästä nauttii, kun se on saavutettu.
ei ollenkaan huono ajatus, ettei lainaa saisi jollei vanhukset muuta kauas pois, monelle nuorelle tilanjatkajalle se voisi tuoda suunnattoman helpotuksen, jos ei ne "valvovat silmät" olisi kokoajan paikalla
-
Vieläkö, rengin paikka on auki ....
-
Vieläkö, rengin paikka on auki ....
Eihän tuota paikkaa ole vielä laitettu hakuunkaan, harkinnassa vasta... Toki työhakemuksia voin jo ottaa vastaan, jotta on sitten valinnanvaraa, jos/kun rengin paikan laitan avoimet työpaikat- listalle ;)
-
Sitä olen itsekin miettinyt, että onko miehellä vain ns putkiaivot, ettei sinne yksinkertaisesti mahdu tällä hetkellä muuta kuin tilan pitäminen toimintakuntoisena, vanhemmat kun eivät kaksin enää siihen pysty, on mieheni "pakko" tehdä palkkatyön ohessa niin paljon kuin voi tilankin töitä, toisarvoiseksi jää oma koti ja vaimo, ne kun on ns itsestäänselvyyksiä, ei osaa ajatella, että jonakin päivänä ei ehkä enää olekaan kotona sitä joka tekee ruuan ja pesee pyykit. Hän kun yhteistä hyvää kai kuitenkin ajattelee. Mutta tällä mallilla kun toimii, ei ehkä sitten olekaan häntä jonka kanssa siitä yhteisestä hyvästä nauttii, kun se on saavutettu.
ei ollenkaan huono ajatus, ettei lainaa saisi jollei vanhukset muuta kauas pois, monelle nuorelle tilanjatkajalle se voisi tuoda suunnattoman helpotuksen, jos ei ne "valvovat silmät" olisi kokoajan paikalla
Joskus muinoin, kun olin vielä vieraan palveluksessa, niin kuulin eräästä nuorehkosta isännästä jutun. Isäntä oli kovasti investoinut navettaan ja näin ollen paskahäntiensä vietävissä. Teki ahkerasti töitä ja investoi ja teki kahta enemmän töitä. Kävipä yhtenä aamuna sitten niin, että herätessään oli keittiön pöydällä lautasellinen kylmää kaurapuuroa. Vaimo oli lähtenyt, eikä sen koommin palannut.
Kansantaloustiedettä mukaillen toteaisin, että palkka on korvausta menetetystä vapaa-ajasta. Se miten rahan tienaa, niin onkin sitte toinen juttu, mutta elämistä vartenhan sitä rahaa tehdään.
Epäselvä alustus, mutta mikäli miehesi visio tilan tulevasta kehityksestä ei ole selvillä, niin hällä ei oo visiota, vaan töitä tehdään niin kauan kun kiireet loppuu. Muista ja itsestä viis. Tuon sukutilaproblematiikan jätä käsittelemättä, kun se ei sinällään ole ongelma ensinkään, ellei siitä ongelmaa tee. Appivanhempiin kannatta kuitenkin pitää tietynlaista maantieteellistä etäisyyttä. Välitkin säilyy parempina, jos sillä nyt enää on merkitystä.
Höh täytyypä lähteä kuivurille.
-
Toisaalta ymmärrän tuonkin, mutta tuskin itsestä olisi vain kylmästi lähtemään, puhumatta, yrittämättä selvittää asiaa. Vaikka tuo puhuminen on tässä tilanteessa meidän perheessä mahdoton tehtävä..
-
Toisaalta ymmärrän tuonkin, mutta tuskin itsestä olisi vain kylmästi lähtemään, puhumatta, yrittämättä selvittää asiaa. Vaikka tuo puhuminen on tässä tilanteessa meidän perheessä mahdoton tehtävä..
En tiedä otatko neuvoja vastaan ,mutta itse ainakin kannatan sellaista toimintajärjestystä, että ensin eroon vanhasta ja sitten uusia kehiin.
Asiat mutkistuu vielä enemmän jos toteutat sen renkipojan palkkaamisen.
-
Toisaalta ymmärrän tuonkin, mutta tuskin itsestä olisi vain kylmästi lähtemään, puhumatta, yrittämättä selvittää asiaa. Vaikka tuo puhuminen on tässä tilanteessa meidän perheessä mahdoton tehtävä..
En tiedä otatko neuvoja vastaan ,mutta itse ainakin kannatan sellaista toimintajärjestystä, että ensin eroon vanhasta ja sitten uusia kehiin.
Asiat mutkistuu vielä enemmän jos toteutat sen renkipojan palkkaamisen.
Kuten noista viesteistäni huomaakin, että kysymys taisi olla enemmänkin retorinen, lähinnä kysyn / ihmettelen, että onko muilla tulevilla isännillä yhtä kiireistä työ- ja tilanhoito että oma perhe-elämä jää paitsioon. Kunnioitan miestäni kuitenkin niin paljon, etten välttämättä lähtisi hänestä aisankannattajaa tekemään.
-
Toisaalta ymmärrän tuonkin, mutta tuskin itsestä olisi vain kylmästi lähtemään, puhumatta, yrittämättä selvittää asiaa. Vaikka tuo puhuminen on tässä tilanteessa meidän perheessä mahdoton tehtävä..
En tiedä otatko neuvoja vastaan ,mutta itse ainakin kannatan sellaista toimintajärjestystä, että ensin eroon vanhasta ja sitten uusia kehiin.
Asiat mutkistuu vielä enemmän jos toteutat sen renkipojan palkkaamisen.
Kuten noista viesteistäni huomaakin, että kysymys taisi olla enemmänkin retorinen, lähinnä kysyn / ihmettelen, että onko muilla tulevilla isännillä yhtä kiireistä työ- ja tilanhoito että oma perhe-elämä jää paitsioon. Kunnioitan miestäni kuitenkin niin paljon, etten välttämättä lähtisi hänestä aisankannattajaa tekemään.
Taitaa olla sulla miettimisen paikka, mitä haluat elämältäsi :D
-
Sitähän tässä on jo jonkin aikaa harrastettu, miettimistä. Ehkä hieman hullulta tuntui lähteä täälllä kyselemään tästä asiasta, mutta erittäin hyviä kommentteja ja neuvojakin olen saanut, ja kuullut etten ole ainoa tässä tilanteessa, vaan taitaa olla yleisempi kuin uskoimlaan. Tietysti asia riippuu paljon parin luonteista, jos on muutenkin "huono puhumaan" niin tällaisessa tilanteessa tuskin ainakaan puhetulvaa tulee.
-
Hei "korvis"
Ethän luovuta vielä, olet hyvillä vesillä kun pohdit tilannetta ja toivot parempaa. Uskon ettei miehesi käsitä tilannettasi lainkaan ja mielessään rakentaa sinulle parempaa tulevaisuutta. Miehelle on tärkeää hallita työt ja pitää teidän talous kunnossa, vaikka sen hintana onkin valitettavasti parisuhde. Hän ei ymmärrä tekevänsä sinulle hylkäämisen tunnetta monella elämän tasolla. Seuraavaksi on tulossa se että sinä kostat nuo laiminlyönnit jollain tavalla. Silloin teidän parisuhde alkaa vedellä viimeisiä. Miehesi voi olla myös niin vasynyt ja ressaantunut ettei kykene käsittelemään aihetta. Tämän vuoksi sänkyhalutkin ovat poissa. Itsestäni tiedän että vaikeimpina aikoina harmittelin monesti, miksi vaimo räjäyttää pankin juuri silloin kun on uupunein itse tai olisi ihan pakko mennä rehuntekoon, puimaan ym. Pakko oli topata joskus vaikka työväki odotti jossain lähtöä. Itse ajattelin toisinpäin, että miksei vaimo auta ja tue silloin kun on raskainta.
Tilanteesi on tällainen jo nyt vaikka ette omista tilaa. Kokemuksesta voim sanoa, että tilakaupan jälkeen vastuuntunne ja työpakko ei katoa, jos miehesi on tunnollista tyyppiä. Mikäli tilakauppa tulee, tulisi teillä olla yhteinen päämäärä ja tavoitteet tilan suhteen, olitpa siinä itse töissä tai et. Ja syytinkiä ei tänä päivänä saa tehdä, vaikka se alentaisi hieman tilan kauppahintaa. Tänä aikana vanhukset elävät usein koko oman työajan tilalla ja tekevät tilan tuotannon alasajon tai myymisen mahdottomaksi. Ei kukaan yrittäjä sido yritystään johonkin ihmiseen. Jos ei pysty maksamaan vanhuksia tilasta ulos (omaan asuntoon), ei tilanpitokaan ole kannattavaa. Ja ehdottoman tärkeää on, että sinä olet miehellesi tärkeämpi ja läheisempi kuin vanhempansa (mies erotkoon äidistää ja isästään jne.)
Otapa nyt pitkänlinjan tavoite selvittää tänä syksynä tilanne miehesi kanssa kuntoon. Heti puintien ja syystöiden jälkeen. Please, yritä ensin hyvällä. Kosketa miestäsi, mene vaikka syliin tai hiero niskasta ja ala sitten puhumaan kuinka huolestunut olet teidän tilanteesta. Kerro, että erokin on käynyt mielessä, kun teillä ei ole enää yhteistä elämää. Ellet saa miehesi päätä tajuamaan, on parin viikon päästä sokkihoidon aika. Esim. tämän viestiketjun luetuttaminen olisi sopivaa hoitoa silmien avaamiseksi. Kaikki on vielä hyvin kun ette ole lähteneet vieraisiin. Eikä saakaan ennenkuin eroprosessin jälkeen korkeintaan. Toivon ettei sellaista tule. Olen minäkin muuttunut ja meillä on saman vaimon kanssa kuin uusi elämä ja työajatkin ovat kohtuulliset nykyään. Lapsetkin saavat huomiota ja rakkautta paremmin kun parisuhde on antoisa.
Ps. Yrittänyttä ei laiteta, mutta toivottavasti sua vielä laitetaankin. Jos meni ajatukset ohi teidän niin anna sitten mennä. Jaksamista.
-
Nyt on ainakin saanut keskustella ;) ;)
-
mee vaa kuule auttamaan sitä äijääs äläkä netis aikaa kuluta, nii kyllä ne vanhat jäärät siitä mene sivuun sitte jos ei hyvällä nii pahalla... :)
-
Eikä se toinen ääripääkään, että mies lojuisi kaiket illat sohvaperunana teeveetä katsellen, ja kaljaa kitaten, (tai istuisi netin äärellä kaiket illat) olis varmaan myöskään mikään ihannetilanne, tälläisiäkin miehiä kuulemma on.
-
Vieläkö, rengin paikka on auki ....
Eihän tuota paikkaa ole vielä laitettu hakuunkaan, harkinnassa vasta... Toki työhakemuksia voin jo ottaa vastaan, jotta on sitten valinnanvaraa, jos/kun rengin paikan laitan avoimet työpaikat- listalle ;)
Niin, mikäli nyt paikka olisi auki, niin haen sitten sitä kyntöhommaa siellä "kotipellolla", hoidelkoon isäntä niitä "ulkosarkoja" niinkuin on hoidellut tähänkin asti ...
-
Kiitos Peltola, tuo oli erittäin mukava lukea :)
Niin, taisin unohtaa edellisissä viesteissäni mainita tämän tietokone-asian, mies viettää suuren osan kotonaolo-ajastaan koneella, toisinaan voisin jopa olla mustasukkainen tietokoneelle, mutta tunteiden ollessa näinkin viileät, en sitä ole.. mutta harmittaa tuo toisinaan.
Minä en periaatteesta enää nykyisin juuri ole tilan töissä mukana, saisivat vanhukset pikkuhiljaa ruveta huomaamaan voimiensa riittämättömyyden, jos "nuoriso" jatkuvasti tekee suuren osan töistä, saattavat he jatkaa kunnes ovat haudan partaalla. Kuulostaa ehkä kovalta ja itsekkäältä, mutta mielestäni he eivät vain huomaa, ettei rahkeensa enää riitä, pieni herätys olisi paikallaan.
Kyllä, SiKari, totta puhut! Nyt olen saanut keskustella ja purkaa mieltäni oikein roppakaupalla, ja kieltämättä tämä asioiden pään sisältä pois purkaminen on tehnyt todella hyvää, avannut silmiäni näkemään tilanteen toiseltakin kantilta, kiitos teidän ketjuun osallistujat!!
-
Kiitos Peltola, tuo oli erittäin mukava lukea :)
Niin, taisin unohtaa edellisissä viesteissäni mainita tämän tietokone-asian, mies viettää suuren osan kotonaolo-ajastaan koneella, toisinaan voisin jopa olla mustasukkainen tietokoneelle, mutta tunteiden ollessa näinkin viileät, en sitä ole.. mutta harmittaa tuo toisinaan.
Minä en periaatteesta enää nykyisin juuri ole tilan töissä mukana, saisivat vanhukset pikkuhiljaa ruveta huomaamaan voimiensa riittämättömyyden, jos "nuoriso" jatkuvasti tekee suuren osan töistä, saattavat he jatkaa kunnes ovat haudan partaalla. Kuulostaa ehkä kovalta ja itsekkäältä, mutta mielestäni he eivät vain huomaa, ettei rahkeensa enää riitä, pieni herätys olisi paikallaan.
Kyllä, SiKari, totta puhut! Nyt olen saanut keskustella ja purkaa mieltäni oikein roppakaupalla, ja kieltämättä tämä asioiden pään sisältä pois purkaminen on tehnyt todella hyvää, avannut silmiäni näkemään tilanteen toiseltakin kantilta, kiitos teidän ketjuun osallistujat!!
Älä silti tee hätiköityjä johtopäätöksiä, kyllä se isäntä sieltä vielä "kyntöhommiinkin" joutaa, kunhan saa tilan asiat kontolleen ja vanahukset pois päsmäröimästä ...
Pitäähän talossa perillinen olla.
-
Niin, jos olen jaksanut jo ehkä vuoden päivät ihmetellä, niin ei kai tässä enää kuukausi-kaksi pitkä aika ole. Päätin, että ennen joulua on ratkaisu tilanteeseeni tehtynä, suuntaan tai toiseen... Hosumalla ei tule kuin kusipäisiä kakaroita, ei tässäkään kannata tehdä äkkinäisiä käänteitä, joita voi joutua myöhemmin katumaan ???
-
Niinpä, tuollakin tilalla luultavasti jää vanhukset asumaan taloonsa, minnekäs sitä kotoaan lähtisi.. Siitä onkin sitten helppo puuttua jokaiseen asiaan, oli sitten aihetta tai ei. Olen jo miettinyt jonkin ammatti-auttajan puoleen kääntymistä, eihän tämä nykyinen elämä ole mitään perhe-elämää, ja pelottaa mitä se spv sitten tuokaan tullessaan, lisää stressiä ja töitä miehelle, onko minulle sijaa siinä elämässä, kun ei tunnu olevan nytkään? Kertokaa nyt hyvät ihmiset sillä kokemuksen syvällä rinta-äänellä, että mitä tässä olisi oikeasti järkevintä tehdä?!
monelle vanhemman sukupolven edustajalle nämä uudet kirkonkin siunaamat liitot voivat aiheuttaa ahdistusta ja ennakkoluuloja...
edelliselle sukupolvelle kuitenkin on tärkeää myös tulevat sukupolvet... ainakin jos jatkajilta puuttuu fyysiset ominaisuudet niiden tuottamiseksi... :-*
-
Heh... Vai epäilee baatos, että homoparista olisi kyse, ei suinkaan, kyllä tämän Korvike? nimimerkin takaa löytyy aivan oikea nainen ;D
-
Niin, jos olen jaksanut jo ehkä vuoden päivät ihmetellä, niin ei kai tässä enää kuukausi-kaksi pitkä aika ole. Päätin, että ennen joulua on ratkaisu tilanteeseeni tehtynä, suuntaan tai toiseen... Hosumalla ei tule kuin kusipäisiä kakaroita, ei tässäkään kannata tehdä äkkinäisiä käänteitä, joita voi joutua myöhemmin katumaan ???
Mä olen sillä kannalla, että kannattaa sit erota ennenkun on perheen lisäystä tullu, kaksin ollessa ei tuu mitään huoltajuuskiistoja tms. Varmaan ootkin jo tänkin kantin ajatellu....
-
Mä olen sillä kannalla, että kannattaa sit erota ennenkun on perheen lisäystä tullu, kaksin ollessa ei tuu mitään huoltajuuskiistoja tms. Varmaan ootkin jo tänkin kantin ajatellu....
[/quote]
Niin... Olenko jossakin sanonut, että lapsia ei olisi..?
Ehkäpä onkin niin, etten ole aivan tarkasti sanonut minkälainen tila on kyseessä, missäpäin Suomea olemme, kuinka iso perheemme on..
Ja vain siitä syystä, etten tahdo tuttujen ja naapureiden ym tunnistavan minua/meitä, en tahdo mustata mieheni mainetta
millään tavoin, saavat kyläläiset yhä edelleen "nähdä" meidän ns normaalina perheenä, meidän ongelmat eivät heille kuulu, varsinkaan nämä koti-kynnöt.
Ja mistä olenkaan tullut tutuksi tämän ageonetin kanssa?
-mieheni on suhteellisen aktiivinen agronetin käyttäjä, lukee sivuja aika usein (onneksi ei niin paljon tätä vapaata sanaa, varsinkaan tälläistä "ihmis-suhde hömppää")
ja joskus osallistuu keskusteluihinkin muilla keskusteluaiheilla. Hänelle olisi aikamoinen järkytys lukea itseään koskevaa keskustelua täältä, varoittamatta pomppaisi
eteen sormella osoittelevaa tarinaa vaimon suusta, ja kaiken kansan nähtävillä.... No, siinä voisi kyllä tulla keskustelua isoilla kirjaimilla meidän välille, tahi mies
menisi aivan puhumattomaksi. Muttei kumpikaan noista vaihtoehdoista ole se jota haen, joten olen vain vaivihkaa äänessä täällä.
-
Mä olen sillä kannalla, että kannattaa sit erota ennenkun on perheen lisäystä tullu, kaksin ollessa ei tuu mitään huoltajuuskiistoja tms. Varmaan ootkin jo tänkin kantin ajatellu....
Niin... Olenko jossakin sanonut, että lapsia ei olisi..?
Ehkäpä onkin niin, etten ole aivan tarkasti sanonut minkälainen tila on kyseessä, missäpäin Suomea olemme, kuinka iso perheemme on..
Ja vain siitä syystä, etten tahdo tuttujen ja naapureiden ym tunnistavan minua/meitä, en tahdo mustata mieheni mainetta
millään tavoin, saavat kyläläiset yhä edelleen "nähdä" meidän ns normaalina perheenä, meidän ongelmat eivät heille kuulu, varsinkaan nämä koti-kynnöt.
Ja mistä olenkaan tullut tutuksi tämän ageonetin kanssa?
-mieheni on suhteellisen aktiivinen agronetin käyttäjä, lukee sivuja aika usein (onneksi ei niin paljon tätä vapaata sanaa, varsinkaan tälläistä "ihmis-suhde hömppää")
ja joskus osallistuu keskusteluihinkin muilla keskusteluaiheilla. Hänelle olisi aikamoinen järkytys lukea itseään koskevaa keskustelua täältä, varoittamatta pomppaisi
eteen sormella osoittelevaa tarinaa vaimon suusta, ja kaiken kansan nähtävillä.... No, siinä voisi kyllä tulla keskustelua isoilla kirjaimilla meidän välille, tahi mies
menisi aivan puhumattomaksi. Muttei kumpikaan noista vaihtoehdoista ole se jota haen, joten olen vain vaivihkaa äänessä täällä.
[/quote]
Nyt sitten vain arvuuttelemaan, kuka agronettiläinen on tämä Korvikkeen mies :D :D ;D ;D
-
[/quote]
Nyt sitten vain arvuuttelemaan, kuka agronettiläinen on tämä Korvikkeen mies :D :D ;D ;D
[/quote]
;D Aivan!! Jos/kun joku arvaa oikein, joudun maksamaan hänet hiljaiseksi ::)
-
Nyt sitten vain arvuuttelemaan, kuka agronettiläinen on tämä Korvikkeen mies :D :D ;D ;D
[/quote]
;D Aivan!! Jos/kun joku arvaa oikein, joudun maksamaan hänet hiljaiseksi ::)
[/quote]
Maksatko luonnossa, hyötyy molemmat ;D ;D ;D
-
Nyt sitten vain arvuuttelemaan, kuka agronettiläinen on tämä Korvikkeen mies :D :D ;D ;D
;D Aivan!! Jos/kun joku arvaa oikein, joudun maksamaan hänet hiljaiseksi ::)
[/quote]
Maksatko luonnossa, hyötyy molemmat ;D ;D ;D
[/quote]
TOTTA ! ! ! hyöyty olisi molemminpuoleinen
Mutta etpäs vielä ole edes arvannut, joten jääköön toistaiseksi tuo maksaminenkin ;)
-
Voi hyvät hyssykät,kyllä menee jo hiukan yli.Hanki Korvike sellainen perseen suristin ja istu netin ääreen ja ala supatteleen Talojussin kanssa niin ei tarvi renkipoikia haaveilla.
-
Voi hyvät hyssykät,kyllä menee jo hiukan yli.Hanki Korvike sellainen perseen suristin ja istu netin ääreen ja ala supatteleen Talojussin kanssa niin ei tarvi renkipoikia haaveilla.
Meneekö sulla taas liian kovaa. Vai mikä vituttaa :D
-
Menee hissukseen 8) mutta on se kumma kun joku muija täällä kiimoissaan alkaa uhoomaan.Ihan olisi niinkuin Sepenkin exä ennen.Hyi saatans sentään :PKaikkiin sääkin sepe ot seonnu. :o
-
Menee hissukseen 8) mutta on se kumma kun joku muija täällä kiimoissaan alkaa uhoomaan.Ihan olisi niinkuin Sepenkin exä ennen.Hyi saatans sentään :PKaikkiin sääkin sepe ot seonnu. :o
Sanos muuta :D Mutta kunnialla siitä erosin. Möisin pohojalaaselle. :D
-
Menee hissukseen 8) mutta on se kumma kun joku muija täällä kiimoissaan alkaa uhoomaan.Ihan olisi niinkuin Sepenkin exä ennen.Hyi saatans sentään :PKaikkiin sääkin sepe ot seonnu. :o
no huh-huh..
jopa onkin kiimaista uhoomista..
-
Kuulostas ihan meikän eukolta, tämä korvike, ongelmat samanlaisia. Aika menee ihan muualla kuin makuukammarissa...nytkin pitää mennä kuivurille satsin vaihtoon...hoida siinä sitten.
-
Tämän ketjun perusteella on tullut aika selväksi, että sulla Korvike on hyvä ja rehti mies, mutta saanut "turhantärkeen", paskan akan. :(
-
Nyt sitten vain arvuuttelemaan, kuka agronettiläinen on tämä Korvikkeen mies :D :D ;D ;D
;D Aivan!! Jos/kun joku arvaa oikein, joudun maksamaan hänet hiljaiseksi ::)
Maksatko luonnossa, hyötyy molemmat ;D ;D ;D
[/quote]
TOTTA ! ! ! hyöyty olisi molemminpuoleinen
Mutta etpäs vielä ole edes arvannut, joten jääköön toistaiseksi tuo maksaminenkin ;)
[/quote]
No enhän minä nyt sentää kaverin muijaa ala ...
Kiimaisia naisia on maailma täynnä, mutta kavereita varsin vähän.
-
Ihmeellisen pitkään tämä keskustelu pysyikin suht asiallisena, osasin jo odottaakin jotakin tälläistä ::)
Eihän täällä juuri mikään keskustelu säästy näiltä "hyviltä" kommentoijilta, mutta sana on vapaa, antaa tulla vaan ;D
Jätän nämä viimeisimät komentoimatta, en alennu heidän tasolleen...
-
Menee hissukseen 8) mutta on se kumma kun joku muija täällä kiimoissaan alkaa uhoomaan.Ihan olisi niinkuin Sepenkin exä ennen.Hyi saatans sentään :PKaikkiin sääkin sepe ot seonnu. :o
no huh-huh..
jopa onkin kiimaista uhoomista..
Maitopoika on hieman katkera, kun ei päässy Vesityttöä nussimaan :D
-
Elikkä heillä on lapsi, eukko kotona. Anoppilassa 15-20 lehmää ja muitakin sisaruksia koska ukko viihtyy siellä niin hyvin. Kerronko lisää? Otsikko jääköön korvaukkeen harkintaan ;)
-
Elikkä heillä on lapsi, eukko kotona. Anoppilassa 15-20 lehmää ja muitakin sisaruksia koska ukko viihtyy siellä niin hyvin. Kerronko lisää? Otsikko jääköön korvaukkeen harkintaan ;)
Kerro vaan ;)
Tuolla ensimmäisellä sivulla mainitsen, että käyn muualla töissä...
Totta, sisaruksia on, muttei heitä kiinnosta pas..n vertaa tilan työt, jatkaminen vielä vähemmän, ovat tyytyväisiä kun ovat päässeet "pois maalta"
-
Hei! Onko kaikki maatilan tulevat isännät niin täys-työllistettyjä, ettei ehdi kotona tekemään mitään? Minulla kun ei ole kokemusta kuin tästä yhdestä tulevasta isännästä. Meillä ei ole omaa maata tahi eläimiä, mutta miehen vanhemmilla on, sukupolven vaihdoksesta on puhuttu, josta johtuen mieheni on päivittäin "töissä" (talkoohengessä) tilalla oman raskaan päivätyönsä jälkeen, vanhemmat ei enää jaksa tehdä töitään ilman apuja. Tilanne nyt on se, ettei kotona miestä juuri näe, syömässä ja nukkumassa juuri käy, siinä sitten onkin kaikki mitä kotona on. Mikään ei tunnu toimivan, ennen edes harrastettiin seksiäkin joskus, tänäpäivänä tilanne on silläkin elämän osa-alueella jäissä, viimeksi lähes "otin väkisin" keväällä, kynnöt on jääneet pelloille, sängyssä tuota ei tapahdu, kerran -kaksi vuoden aikana. Kyllä tässä kärsivällisempikin turhaantuu!
Mä voisin tulla rengix! Jos sä oot miäs! Hih! :-*