Eikö ensin pitäisi ottaa tulevaa isäntää sarvesta, ja puhua sille. Todennäköisesti hän ei tiedä yhtään miltä sunsta tuntuu. ei osaa arvata jos ei suoraa puhuta.
On otettu sarvesta miestä, kyllä yritin kertoa miltä minusta tuntuu, mutta eipä se asiaa muuttanut miksikään. Kyllä ,jos tahtoa olisi ollut, tässä ajassa olisi jo jotakin muutosta tapahtunut. En enää ole jaksanut edes yrittää mitään, en puhua enkä tehdä mitään aloitteita, turhautumista on kasaantunut jo liiaksi asti.
Nyt kun tässä kirjoitan, huomaan kuinka pahalta tilanne näyttääkään, mutta JOS on olemassa toivonkipinä, en tahtoisi luovuttaakaan, hyviä miehiä kuitenkin on niin harvassa. Mieheni siis on todella kunnollinen, ahkera,kiltihkö,ei juo liikaa, ei ole väkivaltainen eikä mitään sellaista, tunnepuolella on sanomista, joko ei tunne juuri mitään tai ei osaa pukea sitä sanoiksi / teoiksi. Ja nykyään todellakaan ei juuri kotona miestä näy, mutta hän on kotitilallaan, eikä esim baarissa tai vieraissa..
Asioilla kun on aina hyvät ja huonot puolensa, niin tässäkin.
Enkä mitään enkelin/pyhimyksen roolia tässä ole itselleni ottamassa, aivan varmasti myös minusta löytyy paljonkin huomautettavaa, osan tiedän itsekkin ja osan huomaa varmasti vain se toinen osapuoli.
