jos olen ymmärtänyt oikein niin tähänkin mennessä isot tilat ovat pyörittäneet toimintaansa pienemmällä tukipotilla/ ha ja sen lisäksi väitän että isot viljelevät keskimäärin ympäristöystävällisemmin (urakoitsijoiden käyttö, tiukemmat ympäristöluvat, paremmat lanta ja virtsakaivot, pienempi polttoaineenkulutus/tehty toiminto) sekä maksavat työntekijöille normaalia palkkaa sekä vapauttaa markkinoille työvoimaa verrattuna että tilat olisi pieniä ja työt tehtäisiin omilla tehottomilla koneilla. isot tilat myös panostavat eläinten hyvinvointiin lähes poikkeuksetta enemmän, kuin pienet. En ole suuruuden ihannoija, mutta selventäkää minulle miksi tilojen kokoluokka pitäisi pitää suomessa niin pienenä, että viljelijä ei pystyisi tuottamaan kilpailukykyisesti eettisesti ja laadukkaasti maataloustuotteita myös tulevaisuudessa?(mielestäni tähän ei käy vastaukseksi että jossain päin suomea on muutama iso tila jolla asiat perseellään, koska niitä 12 lehmän tiloja, joilla kuivalannat lilluu navetan päädyssä mullan päällä joka vuosi on varmasti prosentuaalisesti enemmän kuin esim. yli 60 lehmän tiloilla)?

PS: Mielestäni maatalousYRITTÄJÄ joka ajattelee että maataloustuet ovat sosiaalitukia, on heittäytynyt henkisesti ruuan tuotannosta pois. Tuethan on aikanaan keksitty keino jolla voidaan turvata kohtuuhintaisia elintarvikkeita kuluttajille. Kun kehitys kehittyy ja ruuasta tulee lähiaikoina pulaa, voidaan hiljalleen siirtyä markkinaehtoisempaan tuotantoon (inflaatio ja leikkurit ovat syöneet jo merkittävästi reaalitukea).   

Suurten tilojen kuljetus logistiikka on haasteellinen järjestää kun rehupellot on 50 kilometrin päässä ja sitten sinne kärrätä liete,kyllä siinä palaa renkaita ja löpöö.
Tämä syy onneksi rajoittaa suurten tilojen muodostumista luonnostaan.Joillakin suurilla viljelyaukeilla (Kyröjoki esim.) se vielä jotenkin onnistuu ,mutta Keski-Suomen rikkonaisilla peltoaukeilla täysin järjetöntä hommaa ajella traktorilla kaiken kesää maantiellä.
Elinkelpoisen maatilan pellot pitää olla 10 km sisällä,investointiavustuksia ei pitäisi antaa jos pellot ovat kaukana.
Tiekunnille on täällä tullut riesaksi ökyisäntien valtavat koneet .
Vuokranantaja ei suostu korvauksiin ja ökyisännät vielä vähemmän.Keväällä juuri pahimpaan aikaan lietteenajokalusto
polkee tiet pilalle.Moni tiekunta onkin päätynyt käyttömaksuihin
näille ökyisännille.
Vuokranantaja vetoaa siihen että esim. muutaman kilometrin ykstyistien päässä olevan tilan pellot olivat lantalasta muutaman sadan metrin päässä ja nyt niille lanta tuodaan mistä lie asti .
Kuivalanta on eri asia sen voi patteroida kuten fiksut isännät tekee.Ajavat sen talvella kasoihin,tosi järkevää hommaa.
Suuruuden ihannoinissa ei kannatta mennä liian pitkälle jo edellä mainituista syistä.
70 lehmää riittää vallan mainiosti ,niille kun rehut hankkii niin on siinä työtä aivan mukavasti.

Nih, ja kun raapastaan 10km harpilla ympyrä entiselle turvesuolle niin siinä on peltoa kohtuullisen reilusti. Miksi koko maassa täytyisi pystyä tuottamaan samoja asioita? Jos ympäristössä ei ole edellytyksiä massan tuotannolle niin sitten sellaista kasvia joka antaa kovan hehtaarituoton. Mansikka, valkosipuli..?

Yksin hoidettavan kokoisista yksiköistä tulisi päästä pois. Liian suuri riski, että sille eläintenhoitajalle iskee sairaus tai ryyppyputki. Sitten on taas lehdissä isoja otsikoita. 
Lannan patterointi yritetään lopettaa kokonaan. Uusissa ehdotuksissa vaaditaan patterin alle betonilaatta ja suotovedet on käsiteltävä pienpuhdistamossa. 

Keskustelu on mennyt jankkaamiseksi ja väittelyksi tilakokojen ja muiden välillä. Välillä unohdetaan faktat jotka ovat ainakin seuraavat:

1) maatalouden kokonaistukipotti tulee laskemaan ja sen pitääkin laskea
2) inflaatio syö tasaisesti reaalitukea
3) viljelijät ovat edelleen verrattain iäkkäitä suhteessa muuhun työssäkäyvään väestöön
4) syrjäisen maaseudun alueilla muut työnsaantimahdollisuudet ovat heikot

Aloitetaan viimeisestä väittämästä; maatalouspolitiikassa ei pidä olla mitään sosialipoliittisia tai aluepoliittisia piirteitä. Ei missään tapauksessa. vaikka sen 45 - 65 v- viljelijän, joka on ollut päätoimisena tilallaan 20-v, on täysin olemattomat työllistymismahdollisuudet maatalouden ulkopuolella. Ei kerta kaikkiaan ole osaamista mistään muusta eikä taitoja toimia työntekijänä toisella. Työntekijöitä kuitenkin tarvitaan, rakennemuutoksen ja tämän kannattavuuden rajoilla sinnittelevän viljelijän henkisen hyvinvoinnin vuoksi pitää olla joku tapa järjestää tälle viljelijälle mahdollisuus säädylliseen luopumiseen. Luopumiseen pitää kannustaa luomalla koulutusta ja joustoa työelämään siirtymiseksi. Jos myy 30 - 50 ha tilan ja itselle jää vähän metsää, niin kyllä sillä aikuisen ihmisen pitäisi pystyä pari vuotta elämään, minkä uudelleen kouluttautuminen ja työmarkkinoille asettuminen vaatii.

3) tämä on tietenkin alueellista, mutta tiloja tulee lopettamaan a peltoa vapautuu. Nyt sitten pelimerkit ovat jatkavilla, yksinkertaisesti pitää vain tulla pois oman kylän mukavuusalueelta ja alkaa suhaamaan pidemmälle. JOs et ole siihen valmis, et ole valmis muutokseen ja puotoat kelkasta. Pitäisi myös kannustaa vapaaehtoisiin tilusjärjestelyihin kahden tai muutaman tilan kesken. Jos 20 km päässä toisistaan olevat suhaavat toistensa naapuriin, niin se on tyhmää.

2) ja 1) Tukipotti laskee monella tavalla ja siihen pitää sopeutua, tai lopettaa. Lopettaminen on aina hyvä vaihtoehto. Miten tuen sitten pitäisi jakautua? Vähin vaatimus on se, että eläinten tukea ei makseta pellon kautta  ja tukialue-eroja pienennetään. Tukialue-eron kaventamiselle ei ole mitään vaihtoehtoja, esitän sille perusteen myöhemmin, mutta se nyt valitettavasti suurella todennäköisyydella tulee koskettamaan eniten niitä, joilla on nyt suurempi tukipotti. Se on valitettava asia, mutta jotta tässä hommassa päästään eteenpäin, niin näin pitää tapahtua ja se pitää hyväksyä.

Miksi tukialue-ero pitää kaventaa? Siksi koska nyt meille on keinotekoisesti luotu jako karjasuomeen ja viljasuomeen joka aiheuttaa sen että maatilat eivät saa toisistaan synergiaetuja toimintansa kehittämiseksi. Pohjoinen hukkuu paskaan ja etelässä valitetaan kun sitä ei saa, pohjoisessa raivataan hiilinielut rehualaksi ja etelässä kasvatetaan hömppää. Tarpeet ei kohtaa koska erityyppiset tilat on ajettu omille alueilleen. Ja se on tapahtunut ihan tukipolitiikalla. Yksi suurempi karjatila pyörittäisi ympärillään helposti kahta - kolmea yhteistyöviljatilaa, josta yhteistyöstä kaikki hyötyisivät. Eikä se yhteistyö saa keskittyä oman navan kaivamiseen, vaan siihen että sillä tuotetaan tälle yhteistyökuviolle hyvinvointia ja parannetaan kannattavuutta.

Bullman, Make ja Keijo Von Kullenberg laittoivat nyt asiaa pöytään, noihin on paha väittää vastaan 


+

Bullman, Make ja Keijo Von Kullenberg laittoivat nyt asiaa pöytään, noihin on paha väittää vastaan 


+

Erinäisistä Keken yksityiskohdista ja muotoiluista jankkaisin ehkä vastaan, mutta kokonaisuus on hanskassa, pisteet siitä.

Petri

Lainaus käyttäjältä: Paalinpyörittäjä - 30.12.13 - klo:10:35

Bullman, Make ja Keijo Von Kullenberg laittoivat nyt asiaa pöytään, noihin on paha väittää vastaan 


+

Erinäisistä Keken yksityiskohdista ja muotoiluista jankkaisin ehkä vastaan, mutta kokonaisuus on hanskassa, pisteet siitä.

Petri

Liityn kuoroon

Keskustelu on mennyt jankkaamiseksi ja väittelyksi tilakokojen ja muiden välillä. Välillä unohdetaan faktat jotka ovat ainakin seuraavat:

1) maatalouden kokonaistukipotti tulee laskemaan ja sen pitääkin laskea
2) inflaatio syö tasaisesti reaalitukea
3) viljelijät ovat edelleen verrattain iäkkäitä suhteessa muuhun työssäkäyvään väestöön
4) syrjäisen maaseudun alueilla muut työnsaantimahdollisuudet ovat heikot

Aloitetaan viimeisestä väittämästä; maatalouspolitiikassa ei pidä olla mitään sosialipoliittisia tai aluepoliittisia piirteitä. Ei missään tapauksessa. vaikka sen 45 - 65 v- viljelijän, joka on ollut päätoimisena tilallaan 20-v, on täysin olemattomat työllistymismahdollisuudet maatalouden ulkopuolella. Ei kerta kaikkiaan ole osaamista mistään muusta eikä taitoja toimia työntekijänä toisella. Työntekijöitä kuitenkin tarvitaan, rakennemuutoksen ja tämän kannattavuuden rajoilla sinnittelevän viljelijän henkisen hyvinvoinnin vuoksi pitää olla joku tapa järjestää tälle viljelijälle mahdollisuus säädylliseen luopumiseen. Luopumiseen pitää kannustaa luomalla koulutusta ja joustoa työelämään siirtymiseksi. Jos myy 30 - 50 ha tilan ja itselle jää vähän metsää, niin kyllä sillä aikuisen ihmisen pitäisi pystyä pari vuotta elämään, minkä uudelleen kouluttautuminen ja työmarkkinoille asettuminen vaatii.

3) tämä on tietenkin alueellista, mutta tiloja tulee lopettamaan a peltoa vapautuu. Nyt sitten pelimerkit ovat jatkavilla, yksinkertaisesti pitää vain tulla pois oman kylän mukavuusalueelta ja alkaa suhaamaan pidemmälle. JOs et ole siihen valmis, et ole valmis muutokseen ja puotoat kelkasta. Pitäisi myös kannustaa vapaaehtoisiin tilusjärjestelyihin kahden tai muutaman tilan kesken. Jos 20 km päässä toisistaan olevat suhaavat toistensa naapuriin, niin se on tyhmää.

2) ja 1) Tukipotti laskee monella tavalla ja siihen pitää sopeutua, tai lopettaa. Lopettaminen on aina hyvä vaihtoehto. Miten tuen sitten pitäisi jakautua? Vähin vaatimus on se, että eläinten tukea ei makseta pellon kautta  ja tukialue-eroja pienennetään. Tukialue-eron kaventamiselle ei ole mitään vaihtoehtoja, esitän sille perusteen myöhemmin, mutta se nyt valitettavasti suurella todennäköisyydella tulee koskettamaan eniten niitä, joilla on nyt suurempi tukipotti. Se on valitettava asia, mutta jotta tässä hommassa päästään eteenpäin, niin näin pitää tapahtua ja se pitää hyväksyä.

Miksi tukialue-ero pitää kaventaa? Siksi koska nyt meille on keinotekoisesti luotu jako karjasuomeen ja viljasuomeen joka aiheuttaa sen että maatilat eivät saa toisistaan synergiaetuja toimintansa kehittämiseksi. Pohjoinen hukkuu paskaan ja etelässä valitetaan kun sitä ei saa, pohjoisessa raivataan hiilinielut rehualaksi ja etelässä kasvatetaan hömppää. Tarpeet ei kohtaa koska erityyppiset tilat on ajettu omille alueilleen. Ja se on tapahtunut ihan tukipolitiikalla. Yksi suurempi karjatila pyörittäisi ympärillään helposti kahta - kolmea yhteistyöviljatilaa, josta yhteistyöstä kaikki hyötyisivät. Eikä se yhteistyö saa keskittyä oman navan kaivamiseen, vaan siihen että sillä tuotetaan tälle yhteistyökuviolle hyvinvointia ja parannetaan kannattavuutta.

Hyvä, Keke.

Uskallan sanoa sen mitä muut pelkää:

Tuet päätoimisille viljelijöille. Harrastelijaviljelijät ovat melkoisia kehityksen jarrumiehiä. Olen puhunut.

Uskallan sanoa sen mitä muut pelkää:

Tuet päätoimisille viljelijöille. Harrastelijaviljelijät ovat melkoisia kehityksen jarrumiehiä. Olen puhunut.

Kyllä. Ja heti kaikki tuki pois, jos on perheellä on eurokin muuta tuloa 

Ennen vanhaan hyvään aikaa tuettiin päätoimisuutta, kun maksettiin tukea elukoille
Siinä ei tarvinnu arvioida sivutuloja, ku ei ison karjan kans kerkee mihinkään ulkopuolisiin töihin, muuten on aika vaikee ruveta tuensaajia karsinoimaan.. Ainaski täällä etelässä täytyy olla palkkatuloa, urakkaa, kiinteistöö yms yms, ellei peltoa ole niin maan s...nasti 

Tuet päätoimisille viljelijöille. Harrastelijaviljelijät ovat melkoisia kehityksen jarrumiehiä. Olen puhunut.

Ugh, voitko vielä määrittää päätoimisuuden? Se helpottaisi tämän väittämän arviointia...

Lainaus käyttäjältä: maidontuottaja - 30.12.13 - klo:16:13

Tuet päätoimisille viljelijöille. Harrastelijaviljelijät ovat melkoisia kehityksen jarrumiehiä. Olen puhunut.

Ugh, voitko vielä määrittää päätoimisuuden? Se helpottaisi tämän väittämän arviointia...

Valtaosa tuloista tulee olise sitten maidontuotantoo tai viljanviljelyy, niin siitä. Prosenttiosuutta täytys miettiä enemmän.
Työpanos kuitenkin on pääasiassa tilan töitä. Saa olla kiinteistöjä jne.. On mullakin vuokrayksiö isossa kaupungissa ja lisää etsitään, sopivat on vain kiven alla.
Mutta se että, ollaan vaikka diplomi-inssinä tai ihan vaan duunarina ja sitten puuhastellaan kotitilalla mistä on elukat hävitetty ja asutaan esim. 100 kilsan päässä tilasta ja ehkä vielä vanhapari tekee osan töistä jne jne.  Naapurin aktiivitilalle ei vuokrata.
Ei kosketa mua, mutta näitä on.
Vieläkö tarkennusta?