Aikoinaan tuli ajeltua kitkarenkailla. Siihen aikaan tuli ajettua sellaiset 55 000 - 60 0000 km/ vuosi. Vajaa puolet siitä ehkä talvikumeilla. Neljässä autossa oli kitkat, kolmeen ne jopa sopivat. Tuntui hyviltä, ehkä kerran tai kaksi oli vähän sellainen paniikin poikanen, että mahtaako pysähtyä. Yhdessä autossa oli ajovakauden hallinta niin neuroottinen, ettei kitkoilla päässyt eteen päin, kun pienikin luisto tappoi vauhdin ja laittoi auton korjaamaan suuntaansa suorallakin tiellä. Oli pakko hommata nastalliset kumekset kesken kaiken. Ja siitä lähtien on taas nastoilla menty seuraavissakin autoissa. Pärjäisihän sitä kitkakumeillakin, mutta nastarenkaat ovat ajo-ominaisuuksiltaan paremmat oikeastaan kaikissa olosuhteissa ja tietysti tiukan paikan tullen pitävät paremmin. Niissä on myös kuluneina pitoa, mikä kitkoissa loppuu heti, kun pehmeämpi kumiseos kuluu ja kuvioon tukevuutta antava kovempi seos tulee esiin. Mukavammathan kitkarenkaat ovat, se on ihan selvä. Nykyisin ei nastat enää irtoile. Ovat niin syvälläkin uusissa renkaissa, että ihme, että edes raapivat, mutta kyllä ne jäljen jättävät. Voihan ne vähän enemmän tietä kuluttaa kuin kitkarenkaat, mutta että verolle... Mikähän siinä on, että kaikki se pitäisi kieltää, tai ainakin laittaa verolle, mitä ei itse tee, omista tai harrasta?