Aikoinaan kun tuo viljelyhomma oli kiivaimmillaan, tässäkin ns"kylätiellä" noita keskellä tietä tulevia bemareita silloin tällöin tuli vastaan, jostain syystä ne kuitenkin hyvinkin reunaan väisti ja jopa pysähtyi kun ei näyttänyt aikomustaan että alkaa väistelemään.
Kolme Megaxbibbiä puolellaan ja 70 m leveä suorakylvökone perässä, niin kyllä siinä pemari ja pyöräilijät penkan puolelta joutuvat menemään.
Mikä siinä on, että se sirkkelinteräpyörällä ajeleva EPOmestari ajaa aina siinä ajoradalla, vaikka vieressä menisi kunnon pyörätie? Luulisi olevan vaihtelua, kun ei ole sitä loputtoman tasaista tietä ja ei kokoajan tarvitse katsoa taakse ja pelätä ohittajia.
Eikö kilpapyöräilijäkin voisi ajaa sellaista vauhtipyöräpyörää, jolla voisi ajaa hitaalla nopeudella, mutta kauhealla sotkemisella. Tämä kauhea sotkeminen vaan siirrettäisiin sopivaan vauhtipyörään energiaksi. Samalla vauhtipyörä vakauttaisi polkupyörää.
Ero pienellä vaihteella ajamiseen on tietenkin se vauhtipyörän ottama energia, joten polkija joutuu ihan oikeasti tosissaan polkemaan.
Ei tarvitse lähteä kauas liikenteen sekaan. Ja helpotuksena vielä olisi se olematon ilmanvastuksen voima. Jos vaikka ajaa sellaisella kilometrin, niin on kuitenkin sotkenut jo sata kilometriä. Sitten jos ei jaksa kotio polkea toista sataa kilometriä, voi työntää sen kilometrin matkan.
Tosin, en tiedä onko sellaista polkupyörää edes olemassa.