Aikaisissa kylvöissä ovat märät painanteet paljaina, takapyörät ovat vaivanneet saven linttaan.
Myöhäisissä kylvöissä ovat töyräät ja etelärinteet paljaina, itävät ne sieltä vielä, kunhan heinäkuun ukkoset vierailevat.
Sellaisia peltoja, jotka ovat vaakasuoria päästä päähän, on joka kunnassa, mutta ei todellakaan kaikkialla. Eniten niitä tietenkin on tasaisella länsirannikolla. Nämä pellot orastuvat riippumatta säistä ja kylvökoneista. Saattoivat olla historiassa viimeisiä peltoja, jotka toimivat myös hajakylvöllä pintaan.
Kylvölannoittimen kehitystyötä tehtiin 1960- luvun alussa täällä saviseudulla, Uudenmaan Läänissä, kuivien sääolojen kannustamana. Matti Kares oli todennut, että orastuminen ja kevätkesän alkukasvu jäivät Savi-Suomessa heikoksi. Kokeiden mukaan lannoitteen piti olla tuuman-pari kylvörivin alapuolella, ja tällä tavalla satotaso parani merkittävästi.
https://www.museoraitti.fi/museot/eurajoen-maatalousmuseo/-SS-