Ikää on 50+ ja lopettaminen on ollut mielessä. Tosin vielä mennään plussan puolella ja pääomia ei ole syöty.
Jatkajaa ei ole ja vaihtoehdot on vähissä. Jatkettava on sinne eläkeikään asti, mutta lähdetään ajamaan alas tätä hitaasti.
Sinänsä harmittaa kun just kun saa hommat toimimaan ja kaikenlaiset hilavitkuttimet ostettua , niin joutuu luopumaan tästä.
Toisaalta jos homma kannattaa niin tässähän voi jatkaa vaikka sinne 70+ ikäiseksi, sais sitten kunnon eläkettäkin.
miksi sitten kannattavuus tilalla paranee ja on huipussaan juuri ennen lopettamista?
Kun päätös alasajosta tehdään (tai tehtiin), niin viljely menee pääosin muuttuvien kustannusten menoilla. Jos konekanta on edes keskinkertainen, niin ylläpidossa lähestytään nollaa, samoin rakennuksissa. Tilatasolla rasitetta ei ole lainoista tai investoinneista, jopa muuttuvista kuluistakin voi leikata... antaa vähän maiden happamoitua, jättää turhat määräaikaishuollot koneista tekemättä, liiterit maalaamatta. Vähän sama meno kuin luomutiloilla, kulut minimiin, tuet ja tulot tappiin. Näin toimivat kaikki muutkin yritykset, ennen kuin mennään konkkaan niin pajatso tyhjennetään...muistaa vaan pysyä kaidalla tiellä.
Jos viljelijöiden määrää pitää vähentää ja tilakokoa kasvattaa, niin tässä sukupolvien välissä se on järkevintä tehdä. Lopettavilta tiloilta mahdolliset jatkajat vieroitetaan koneista, pistetään mahdollisimman kauas kouluun ja toivotaan etteivät tule takaisin nurkkiin maleksimaan