Raivausinto hyvin pohjoisessa kertoo, että siellä on tukinarkomaanille jätetty huumevärkit suon pohjaan. Mistään muusta ei ole kysymys. Ja siinä Etelä-Suomen väitetyssä muka-metsityksessä Ja101 on väärässä, että viljasuomessa ei todellakaan pusikoidu muut kuin ehkä muutaman jättiluomutilan etäpellot. Kannattaa ajaa vaikka Inkoon , Someron, Forssan, Salon, ym. läpi, kyllä siellä ihan peltoa on.
Ja tarkennukseksi: Hyväkasvuisessa maassa ohdakkeet ja koiranputket kasvavat nopeasti jättikokoiseiksi, näyttävät puskilta. Kyllä luomutilan luonnonhoidot ovat ihan samannäköisiä kuin tehotilankin luonnonhoitopellot. Niissä taloissa , joissa on se urakointiketjumurskain ja pritaks strobopaneeli, niissä taloissa on pellonpientareet aina tip top.
-SS-
Pitää muistaa että tästä liki 15 vuotta taakseppäin raivatut ei saa muuta tukea kuin ostetut tilatuet.Ja niille ei lehmienkään kautta saa lisätuki arvoa.
Paitsi pellon rehuilla tuotetulle maidolle litratuen/lypsylehmäpalkkion.
Tuet menevät pellonvuokriin, väittää joku. Raivioiden vuokrien pitäisi olla sitten pienet, vastaavasti. Tukia voidaan syyttää ihan kaikesta surkeudesta, mutta itseltään kukaan ei niitä ole pois laittamassa. Mutta se, mikä tuissa on ollut kautta aikain ominaista, on se, että tuet ohjaavat tuotantovalintoja ja jopa tuotannon sijoittautumista, osin tarkoituksella, osin systeemin suunnittelijan ajattelemattomuuden takia.
Oletan kuitenkin, että nimenomaan karjatalouden siirtyminen pohjoiseen 1960-luvun jälkeen on ollut aluepoliittisen suunnitelmatalouden tuotos eikä mikään vahinko. Nyt sitten raivioiden syntyminen ja peltoalan lisääntyminen sodanjälkeisen asutuskauden tahtiin samoille alueille on lähinnä sivuvaikutus, jota ei ole vaan ajateltu.
EU liittymissopimuksessa ei ollut tätä ollenkaan mietitty, olisihan ollut hienoa, jos kaikki lisäala olisi saatu EU:n kautta tukien piiriin, mutta epäilen, olisiko tällaista opportunismia edes otettu neuvottelun alle. Kuitenkin päätettiin pelata jonkun pusiin, en tiedä, kenen, että lisäalaa alkoi tulla näille raivauskiima-alueille reippaasti siinä liittymisen aikoihin, ja niitä otettiin jonotukien piiriin muita tukia nipistämällä. Tukipäätöksissä oli alkuaikoina aina se vähennys, paljonko taas oli raivioille sosialisoitu.
Että liitymissopimus sitten vaan oli oli huono, oltaisiin voitu liittyä vaikka 3,5 miljoonan hehtaarin alalla jo valmiiksi ja kiivaasti tehty puuttuvat rahahehtaarit pelloksi, vaikka valtion avustuksella. Olisiko tämä ollut siunaus, vai olisiko nyt sitten edelleen Saimaan pelloksikuivattajia ihmettelemässä, eikö saa järvestä tukia, miksi ei.
-SS-