Suurimpia ongelmia onkin juuri nämä sukutilarasitteet ja tunnesiteet siihen länttiin, jolle on jostain syystä sattunut syntymään. Jos pystyisi tekemään rationaalisia päätöksiä, niin menettelisi just niin, että täällä kaikki myyntiin ja uusi tila hakuseen sellaisesta paikasta joissa olosuhteet ovat paremmat. Kyllä näitä tilansiirtoja löytyy yllättävän paljon, kun alkaa asiaa oikein miettimään. Usein toki taustalla erittäin pakottava syy, kuten tilan jääminen asutuksen jalkoihin. Sellainen puhdasoppinen liiketaloudellisista syistä paikan vaihtaminen harvinaisempaa. Jos historiaa tutkii, niin tätä on kyllä esiintynyt menneinä vuosisatoina paljon enemmän. Tuntuisi, että ihmiset ovat olleet valmiimpia tekemään muutoksia. Ehkä nälkä on ollut konkreettisempi uhka ja se on tuonut vauhtia.
Yhden tapauksen tiedän, että isäntä huikki pois alkuperäisen tilansa ja osti uuden kauempaa. Perusteli sillä, että vanhassa paikassa ei ollut hänen mielestään hyvä yrittää. Alkoi sitten laajentaa uutta tilaa ja onnistuikin hankkimaan peltoa ihan mukavasti. Kyläläiset sitä touhua katseli kai hiukan alta kulmien ja joku huomautti, että kuinka paljon sinä aiot sitä maata hankkia. Isäntä kimpaantui ja totesi, että niin kauan ostetaan kunnes ollaan tasoissa naapurin kanssa. Naapurina sattui olemaan kartano, jossa on maata monta tuhatta hehtaaria. Mutta lopuksi kävi niin, että isäntä vanheni, eikä kukaan lapsista halunnut jatkaa tilanpitoa. Isäntä teki sitten hänelle loogisen ratkaisun ja laittoi koko tilan myyntiin. Se menikin kaupaksi hyvästä hinnasta ja yksi elämäntyö tuli valmiiksi, mutta naapurin kanssa ei päästy tilan koossa koskaan tasoihin.
