Suurimpia ongelmia onkin juuri nämä sukutilarasitteet ja tunnesiteet siihen länttiin, jolle on jostain syystä sattunut syntymään. Jos pystyisi tekemään rationaalisia päätöksiä, niin menettelisi just niin, että täällä kaikki myyntiin ja uusi tila hakuseen sellaisesta paikasta joissa olosuhteet ovat paremmat. Kyllä näitä tilansiirtoja löytyy yllättävän paljon, kun alkaa asiaa oikein miettimään. Usein toki taustalla erittäin pakottava syy, kuten tilan jääminen asutuksen jalkoihin. Sellainen puhdasoppinen liiketaloudellisista syistä paikan vaihtaminen harvinaisempaa. Jos historiaa tutkii, niin tätä on kyllä esiintynyt menneinä vuosisatoina paljon enemmän. Tuntuisi, että ihmiset ovat olleet valmiimpia tekemään muutoksia. Ehkä nälkä on ollut konkreettisempi uhka ja se on tuonut vauhtia.
Mun vaarini teki 1930 luvun lopussa tuon ratkaisun ja myi osuutensa kotitilastaan kahdelle veljelleen ja osti mummuni kanssa tilan täältä 100 km etelämmästä.
Ihan siksi että koki näin saavan paremmat mahdollisuudet tulevaisuutta silmällä pitäen kuin kotitilan kivisaarekkeiden pirstomia peltoja jakamalla.
Kattelin tuossa noita vanhoja papereita.
Vaari on maksanut tästä tilasta silloin 1937 320000 markkaa.
Rahanarvokertoimella muutettuna vastaa vuoden 2011 rahassa noin 110000 euroa.
Käsittääkseni kokonaispinta-ala on ollut silloin 56ha mistä peltoa on ollut 15ha, näitä ei ollut kauppakirjaan yksilöity vaan päättelin ne muualta.
Ja tuo kauppa on tehty ihan julkisessa huutokaupassa, ei missään ladon kulmalla parin viinapullon jälkeen. Lisäksi koska myyjänä oli leski alaikäisen lapsen kanssa kauppa oli alistettu holhouslautakunnan päätettäväksi joka piti kaupan ehtoja myyjän kannalta edullisena.
Niin, äkkiseltään tuntuu melkoisen halvalta nykymaailmaan verrattuna..
Mutta, maailma on kyllä ollut silloin muutenkin aika lailla erilainen..
