Tuo johtaminen mikään ongelma ole, kuha tekevät niinku mä sanon. 

Tuo sanominen ei ole varsinaista johtamista, vaan sitä on tuon sanomisen keksiminen.

Tuo työntekijöille sopan keitto on kyllä niin vanhanaikasta ja typerää hommaa kuin olla voi. Kunnon sosiaalitilat missä voi säilyttää ja lämmittää sapuskansa mutta ei herran jestas oo mitään järkeä maksaa työntekijää ja sitoa sitten itsensä/emäntänsä huolehtimaan työntekijän kahveista ja sapuskoista.
Joskus kyllä meilläkin järjestetään illallisia/saunailtoja työntekijöille mutta se on asia erikseen.

 +

Keskustelu maatilan johtamisesta on näköjään mennyt aika suppeaksi. Tuokin sassin lista käsittelee vain vuoropäällikön hommia. Omasta mielestä tuota johtamista maatilalla riittää mutta monikaan ei sitä miellä johtamiseksi kun sen on aina tehnyt. Isäntäväen pitää olla hallitus joka johtaa yrityksen isoja suuntaviivoja, toimitusjohtaja päivittäisten ratkaisujen tekemiseen, talousjohtaja, hankintapäällikkö, markkinointijohtaja, henkilöstöjohtaja ja sitten se vuoropäällikkö.
Minusta jokainen osto- ja myyntipäätös on osa johtamista. Samoin viljelysuunnitelma, budjetointi, ruokintasuunnitelmat yms. Vai kellä työntekijä saa omasta vapaasta tahdostaan päättää pellolle mennessään minkä pellon se kyntää
Myös oma tekeminen tarvii johtamista vaikkei työntekijää olisikaan.
Mulla on ollut työntekijä jatkuvasti viimeset 7 v. ja osan aikaa kaksikin. Raksa-aikana oli muistaakseni parhaillaan 7 verokorttia hallussa. Karkeasti vois sanoa että yhtä työntekijää kohti tarvii 0.5-1 tuntia päivässä aikaa johtamiseen. Riippuu vaan paljon työntekijästä. Maataloustöissä oon huomannu että on kolmea erilaista työntekijätyyppiä: Niitä jotka tarvii jatkuvaa johtamista (valvontaa että työt tulee edes jotenkin tehdyksi), sitten niitä jotka tarvii peräänsä huoltomiehen korjaamaan kaikki mitä työntekijä koheltaa hajalle ja sitten niitä helmiä jotka tarvii vaan työkaverin jonka kanssa jakaa hommat ja vapaapäivät.
Tuo työntekijöille sopan keitto on kyllä niin vanhanaikasta ja typerää hommaa kuin olla voi. Kunnon sosiaalitilat missä voi säilyttää ja lämmittää sapuskansa mutta ei herran jestas oo mitään järkeä maksaa työntekijää ja sitoa sitten itsensä/emäntänsä huolehtimaan työntekijän kahveista ja sapuskoista.
Joskus kyllä meilläkin järjestetään illallisia/saunailtoja työntekijöille mutta se on asia erikseen.

Tästä tuli iso plussa. Sopankeitto on viiskytlukua, tänään ei kymmenen ihmisen ruokkimiseen voi ihmistyöpäivää käyttää. Lounaan 8 eurolla joka kunnassa tai eväät mukaan. Navetan toimistossa jääkaappi, pakastin, mikro ja keittolevy. Joskus on saunailtaa ja rehusesongissa ruokitaan pellolle.

Lainaus käyttäjältä: jupexx - 03.06.14 - klo:10:02

Keskustelu maatilan johtamisesta on näköjään mennyt aika suppeaksi. Tuokin sassin lista käsittelee vain vuoropäällikön hommia. Omasta mielestä tuota johtamista maatilalla riittää mutta monikaan ei sitä miellä johtamiseksi kun sen on aina tehnyt. Isäntäväen pitää olla hallitus joka johtaa yrityksen isoja suuntaviivoja, toimitusjohtaja päivittäisten ratkaisujen tekemiseen, talousjohtaja, hankintapäällikkö, markkinointijohtaja, henkilöstöjohtaja ja sitten se vuoropäällikkö.
Minusta jokainen osto- ja myyntipäätös on osa johtamista. Samoin viljelysuunnitelma, budjetointi, ruokintasuunnitelmat yms. Vai kellä työntekijä saa omasta vapaasta tahdostaan päättää pellolle mennessään minkä pellon se kyntää
Myös oma tekeminen tarvii johtamista vaikkei työntekijää olisikaan.
Mulla on ollut työntekijä jatkuvasti viimeset 7 v. ja osan aikaa kaksikin. Raksa-aikana oli muistaakseni parhaillaan 7 verokorttia hallussa. Karkeasti vois sanoa että yhtä työntekijää kohti tarvii 0.5-1 tuntia päivässä aikaa johtamiseen. Riippuu vaan paljon työntekijästä. Maataloustöissä oon huomannu että on kolmea erilaista työntekijätyyppiä: Niitä jotka tarvii jatkuvaa johtamista (valvontaa että työt tulee edes jotenkin tehdyksi), sitten niitä jotka tarvii peräänsä huoltomiehen korjaamaan kaikki mitä työntekijä koheltaa hajalle ja sitten niitä helmiä jotka tarvii vaan työkaverin jonka kanssa jakaa hommat ja vapaapäivät.
Tuo työntekijöille sopan keitto on kyllä niin vanhanaikasta ja typerää hommaa kuin olla voi. Kunnon sosiaalitilat missä voi säilyttää ja lämmittää sapuskansa mutta ei herran jestas oo mitään järkeä maksaa työntekijää ja sitoa sitten itsensä/emäntänsä huolehtimaan työntekijän kahveista ja sapuskoista.
Joskus kyllä meilläkin järjestetään illallisia/saunailtoja työntekijöille mutta se on asia erikseen.

Tästä tuli iso plussa. Sopankeitto on viiskytlukua, tänään ei kymmenen ihmisen ruokkimiseen voi ihmistyöpäivää käyttää. Lounaan 8 eurolla joka kunnassa tai eväät mukaan. Navetan toimistossa jääkaappi, pakastin, mikro ja keittolevy. Joskus on saunailtaa ja rehusesongissa ruokitaan pellolle.

Niin ja navetan toimistoon ostetaan kahvit ja meijeriltä isoja korppusäkkejä

Niin ja navetan toimistoon ostetaan kahvit ja meijeriltä isoja korppusäkkejä

Mä kyl pidän siellä makaronilaatikkoa, maksalaatikkoa ja lihaperunamuhennoksia + vastaavia perusvalmisruokia. Ja kesällä pakastimessa on jätzkiä

Keskustelu maatilan johtamisesta on näköjään mennyt aika suppeaksi. Tuokin sassin lista käsittelee vain vuoropäällikön hommia. Omasta mielestä tuota johtamista maatilalla riittää mutta monikaan ei sitä miellä johtamiseksi kun sen on aina tehnyt. Isäntäväen pitää olla hallitus joka johtaa yrityksen isoja suuntaviivoja, toimitusjohtaja päivittäisten ratkaisujen tekemiseen, talousjohtaja, hankintapäällikkö, markkinointijohtaja, henkilöstöjohtaja ja sitten se vuoropäällikkö.
Minusta jokainen osto- ja myyntipäätös on osa johtamista. Samoin viljelysuunnitelma, budjetointi, ruokintasuunnitelmat yms. Vai kellä työntekijä saa omasta vapaasta tahdostaan päättää pellolle mennessään minkä pellon se kyntää
Myös oma tekeminen tarvii johtamista vaikkei työntekijää olisikaan.
Mulla on ollut työntekijä jatkuvasti viimeset 7 v. ja osan aikaa kaksikin. Raksa-aikana oli muistaakseni parhaillaan 7 verokorttia hallussa. Karkeasti vois sanoa että yhtä työntekijää kohti tarvii 0.5-1 tuntia päivässä aikaa johtamiseen. Riippuu vaan paljon työntekijästä. Maataloustöissä oon huomannu että on kolmea erilaista työntekijätyyppiä: Niitä jotka tarvii jatkuvaa johtamista (valvontaa että työt tulee edes jotenkin tehdyksi), sitten niitä jotka tarvii peräänsä huoltomiehen korjaamaan kaikki mitä työntekijä koheltaa hajalle ja sitten niitä helmiä jotka tarvii vaan työkaverin jonka kanssa jakaa hommat ja vapaapäivät.
Tuo työntekijöille sopan keitto on kyllä niin vanhanaikasta ja typerää hommaa kuin olla voi. Kunnon sosiaalitilat missä voi säilyttää ja lämmittää sapuskansa mutta ei herran jestas oo mitään järkeä maksaa työntekijää ja sitoa sitten itsensä/emäntänsä huolehtimaan työntekijän kahveista ja sapuskoista.
Joskus kyllä meilläkin järjestetään illallisia/saunailtoja työntekijöille mutta se on asia erikseen.

Noin se johtaminen menee A,sta Ö,hön. Mielestäni hyvä esimerkki johtamisesta on tuolla kivikone topicissa tuo kiuruvedenkaveri. Hänellä on ollut visio ja halu/usko omaan visioon josta luotu päämäärä, sekä uskallus toteuttaa. Lopputulos on nähtävillä.

Itsekkin pidän että maatilan tai yrityksen johtaminen on. Tulevaisuuteen katsomista, visioimista ja päämäärien luomista.Talouden hallinnointia. Nämä asiat jos ei ole kunnossa, niin eipä tarvii niitä työntekijöitäkään ohjeistaa ja valvoa.
Nykyaikana 5 vuoden pysähtyneisyyden tila tarkoittaa kehityksen kelkasta jäämistä.

Lainaus käyttäjältä: jupexx - 03.06.14 - klo:10:02

Keskustelu maatilan johtamisesta on näköjään mennyt aika suppeaksi. Tuokin sassin lista käsittelee vain vuoropäällikön hommia. Omasta mielestä tuota johtamista maatilalla riittää mutta monikaan ei sitä miellä johtamiseksi kun sen on aina tehnyt. Isäntäväen pitää olla hallitus joka johtaa yrityksen isoja suuntaviivoja, toimitusjohtaja päivittäisten ratkaisujen tekemiseen, talousjohtaja, hankintapäällikkö, markkinointijohtaja, henkilöstöjohtaja ja sitten se vuoropäällikkö.
Minusta jokainen osto- ja myyntipäätös on osa johtamista. Samoin viljelysuunnitelma, budjetointi, ruokintasuunnitelmat yms. Vai kellä työntekijä saa omasta vapaasta tahdostaan päättää pellolle mennessään minkä pellon se kyntää
Myös oma tekeminen tarvii johtamista vaikkei työntekijää olisikaan.
Mulla on ollut työntekijä jatkuvasti viimeset 7 v. ja osan aikaa kaksikin. Raksa-aikana oli muistaakseni parhaillaan 7 verokorttia hallussa. Karkeasti vois sanoa että yhtä työntekijää kohti tarvii 0.5-1 tuntia päivässä aikaa johtamiseen. Riippuu vaan paljon työntekijästä. Maataloustöissä oon huomannu että on kolmea erilaista työntekijätyyppiä: Niitä jotka tarvii jatkuvaa johtamista (valvontaa että työt tulee edes jotenkin tehdyksi), sitten niitä jotka tarvii peräänsä huoltomiehen korjaamaan kaikki mitä työntekijä koheltaa hajalle ja sitten niitä helmiä jotka tarvii vaan työkaverin jonka kanssa jakaa hommat ja vapaapäivät.
Tuo työntekijöille sopan keitto on kyllä niin vanhanaikasta ja typerää hommaa kuin olla voi. Kunnon sosiaalitilat missä voi säilyttää ja lämmittää sapuskansa mutta ei herran jestas oo mitään järkeä maksaa työntekijää ja sitoa sitten itsensä/emäntänsä huolehtimaan työntekijän kahveista ja sapuskoista.
Joskus kyllä meilläkin järjestetään illallisia/saunailtoja työntekijöille mutta se on asia erikseen.

Tästä tuli iso plussa. Sopankeitto on viiskytlukua, tänään ei kymmenen ihmisen ruokkimiseen voi ihmistyöpäivää käyttää. Lounaan 8 eurolla joka kunnassa tai eväät mukaan. Navetan toimistossa jääkaappi, pakastin, mikro ja keittolevy. Joskus on saunailtaa ja rehusesongissa ruokitaan pellolle.

Kun on vain 1 työntekijä,niin on so***** jos emäntä on mulle tehny ruuan,saa renkiki syödäkseen.Mutta jos emännyksellä on menoo,ei syö kumpikaan
Se että normi ruuanlaiton yhteydes heittää perunasoppaan kolme perunaa enemmän,ei voi olla ylimääräinen vaiva

Lainaus käyttäjältä: Adam Smith - 03.06.14 - klo:11:52

Lainaus käyttäjältä: jupexx - 03.06.14 - klo:10:02

Keskustelu maatilan johtamisesta on näköjään mennyt aika suppeaksi. Tuokin sassin lista käsittelee vain vuoropäällikön hommia. Omasta mielestä tuota johtamista maatilalla riittää mutta monikaan ei sitä miellä johtamiseksi kun sen on aina tehnyt. Isäntäväen pitää olla hallitus joka johtaa yrityksen isoja suuntaviivoja, toimitusjohtaja päivittäisten ratkaisujen tekemiseen, talousjohtaja, hankintapäällikkö, markkinointijohtaja, henkilöstöjohtaja ja sitten se vuoropäällikkö.
Minusta jokainen osto- ja myyntipäätös on osa johtamista. Samoin viljelysuunnitelma, budjetointi, ruokintasuunnitelmat yms. Vai kellä työntekijä saa omasta vapaasta tahdostaan päättää pellolle mennessään minkä pellon se kyntää
Myös oma tekeminen tarvii johtamista vaikkei työntekijää olisikaan.
Mulla on ollut työntekijä jatkuvasti viimeset 7 v. ja osan aikaa kaksikin. Raksa-aikana oli muistaakseni parhaillaan 7 verokorttia hallussa. Karkeasti vois sanoa että yhtä työntekijää kohti tarvii 0.5-1 tuntia päivässä aikaa johtamiseen. Riippuu vaan paljon työntekijästä. Maataloustöissä oon huomannu että on kolmea erilaista työntekijätyyppiä: Niitä jotka tarvii jatkuvaa johtamista (valvontaa että työt tulee edes jotenkin tehdyksi), sitten niitä jotka tarvii peräänsä huoltomiehen korjaamaan kaikki mitä työntekijä koheltaa hajalle ja sitten niitä helmiä jotka tarvii vaan työkaverin jonka kanssa jakaa hommat ja vapaapäivät.
Tuo työntekijöille sopan keitto on kyllä niin vanhanaikasta ja typerää hommaa kuin olla voi. Kunnon sosiaalitilat missä voi säilyttää ja lämmittää sapuskansa mutta ei herran jestas oo mitään järkeä maksaa työntekijää ja sitoa sitten itsensä/emäntänsä huolehtimaan työntekijän kahveista ja sapuskoista.
Joskus kyllä meilläkin järjestetään illallisia/saunailtoja työntekijöille mutta se on asia erikseen.

Tästä tuli iso plussa. Sopankeitto on viiskytlukua, tänään ei kymmenen ihmisen ruokkimiseen voi ihmistyöpäivää käyttää. Lounaan 8 eurolla joka kunnassa tai eväät mukaan. Navetan toimistossa jääkaappi, pakastin, mikro ja keittolevy. Joskus on saunailtaa ja rehusesongissa ruokitaan pellolle.

Kun on vain 1 työntekijä,niin on so***** jos emäntä on mulle tehny ruuan,saa renkiki syödäkseen.Mutta jos emännyksellä on menoo,ei syö kumpikaan
Se että normi ruuanlaiton yhteydes heittää perunasoppaan kolme perunaa enemmän,ei voi olla ylimääräinen vaiva

Se on nuin nuilla jotka on laitanu emännän hellan ja nyrkin väliin. Meillä se ruoan valmistus on yhtälailla minun kuin paremmankin puoliskon hommaa. Ja ruoka-aika joskus iltakahen ja kymmenen välillä. Parempi son olla omat sapuskat kuin olla nälissään sitten jos ei saakkaan ruokaa.
Ja harvemimpa nuilla navettatöitä tekevillä eväitäkään on kun on keskipäivän kotona. Kesärengeillä kyllä kun tekevät päivän tunnit yhteen menoon.

Meillä on kanssa kotityöt puoliksi, vaimo tekee puolet ja tytär toisen puolen 

Isäntä keskittyy enempi noihin johtamishommiin 

Lainaus käyttäjältä: +200 - 03.06.14 - klo:14:12

Lainaus käyttäjältä: Adam Smith - 03.06.14 - klo:11:52

Lainaus käyttäjältä: jupexx - 03.06.14 - klo:10:02

Keskustelu maatilan johtamisesta on näköjään mennyt aika suppeaksi. Tuokin sassin lista käsittelee vain vuoropäällikön hommia. Omasta mielestä tuota johtamista maatilalla riittää mutta monikaan ei sitä miellä johtamiseksi kun sen on aina tehnyt. Isäntäväen pitää olla hallitus joka johtaa yrityksen isoja suuntaviivoja, toimitusjohtaja päivittäisten ratkaisujen tekemiseen, talousjohtaja, hankintapäällikkö, markkinointijohtaja, henkilöstöjohtaja ja sitten se vuoropäällikkö.
Minusta jokainen osto- ja myyntipäätös on osa johtamista. Samoin viljelysuunnitelma, budjetointi, ruokintasuunnitelmat yms. Vai kellä työntekijä saa omasta vapaasta tahdostaan päättää pellolle mennessään minkä pellon se kyntää
Myös oma tekeminen tarvii johtamista vaikkei työntekijää olisikaan.
Mulla on ollut työntekijä jatkuvasti viimeset 7 v. ja osan aikaa kaksikin. Raksa-aikana oli muistaakseni parhaillaan 7 verokorttia hallussa. Karkeasti vois sanoa että yhtä työntekijää kohti tarvii 0.5-1 tuntia päivässä aikaa johtamiseen. Riippuu vaan paljon työntekijästä. Maataloustöissä oon huomannu että on kolmea erilaista työntekijätyyppiä: Niitä jotka tarvii jatkuvaa johtamista (valvontaa että työt tulee edes jotenkin tehdyksi), sitten niitä jotka tarvii peräänsä huoltomiehen korjaamaan kaikki mitä työntekijä koheltaa hajalle ja sitten niitä helmiä jotka tarvii vaan työkaverin jonka kanssa jakaa hommat ja vapaapäivät.
Tuo työntekijöille sopan keitto on kyllä niin vanhanaikasta ja typerää hommaa kuin olla voi. Kunnon sosiaalitilat missä voi säilyttää ja lämmittää sapuskansa mutta ei herran jestas oo mitään järkeä maksaa työntekijää ja sitoa sitten itsensä/emäntänsä huolehtimaan työntekijän kahveista ja sapuskoista.
Joskus kyllä meilläkin järjestetään illallisia/saunailtoja työntekijöille mutta se on asia erikseen.

Tästä tuli iso plussa. Sopankeitto on viiskytlukua, tänään ei kymmenen ihmisen ruokkimiseen voi ihmistyöpäivää käyttää. Lounaan 8 eurolla joka kunnassa tai eväät mukaan. Navetan toimistossa jääkaappi, pakastin, mikro ja keittolevy. Joskus on saunailtaa ja rehusesongissa ruokitaan pellolle.

Kun on vain 1 työntekijä,niin on so***** jos emäntä on mulle tehny ruuan,saa renkiki syödäkseen.Mutta jos emännyksellä on menoo,ei syö kumpikaan
Se että normi ruuanlaiton yhteydes heittää perunasoppaan kolme perunaa enemmän,ei voi olla ylimääräinen vaiva

Se on nuin nuilla jotka on laitanu emännän hellan ja nyrkin väliin. Meillä se ruoan valmistus on yhtälailla minun kuin paremmankin puoliskon hommaa. Ja ruoka-aika joskus iltakahen ja kymmenen välillä. Parempi son olla omat sapuskat kuin olla nälissään sitten jos ei saakkaan ruokaa.
Ja harvemimpa nuilla navettatöitä tekevillä eväitäkään on kun on keskipäivän kotona. Kesärengeillä kyllä kun tekevät päivän tunnit yhteen menoon.

Se oli vanhanropon aikaan kun navetalla asuttiin,niin silloin ei kukaan kerinny ruokaa laittaan.Nykyisin on toisin

Noin se johtaminen menee A,sta Ö,hön. Mielestäni hyvä esimerkki johtamisesta on tuolla kivikone topicissa tuo kiuruvedenkaveri. Hänellä on ollut visio ja halu/usko omaan visioon josta luotu päämäärä, sekä uskallus toteuttaa. Lopputulos on nähtävillä.

[/quote]

Täällä on mahdoton saada tuvan viereen 400 hehtaarin aukkoa, vesistöt ja vaaramaisemat ja viimeistään maanomistajat asettavat rajan peltoaukean koolle. Oli sitten puikoissa millainen tirehtööri tahansa.

Noin se johtaminen menee A,sta Ö,hön. Mielestäni hyvä esimerkki johtamisesta on tuolla kivikone topicissa tuo kiuruvedenkaveri. Hänellä on ollut visio ja halu/usko omaan visioon josta luotu päämäärä, sekä uskallus toteuttaa. Lopputulos on nähtävillä.

Täällä on mahdoton saada tuvan viereen 400 hehtaarin aukkoa, vesistöt ja vaaramaisemat ja viimeistään maanomistajat asettavat rajan peltoaukean koolle. Oli sitten puikoissa millainen tirehtööri tahansa.
[/quote]


Voi jösses sentään....
Visoita visioita oman tilankehittämiseksi ei mitään plagiointia. Joka ainoa tila on oma kokonaisuus jolla on oma vahvuudet, heikkoudet ja mahdollisuudet. Keskity omaan, äläkä siihen mitä muut tekee. 
Jos tämä nyt menis sinne kahden kuuloelimen välissä olevaan ajattelukeskukseen.Esimerkillä tarkoitin omien( myös oma persoona, henkiset voimavarat ja perhe) mahdollisuuksien ja vahvuuksien löytämistä ja niiden hyödyntämistä maatilan kehitämisessä. 

Oletkos tehny SWOT analyysin?
http://www.pk-rh.fi/index.php?page=swot

Maatilan johtaminen on ainakin mulle hankalaa.En millään pysty samaan kuin suurinosa agrolaisista
 

Eihän sun tarttekkaan, akka ja trenki sanoo sulle aamulla mitä sun tarttee tehdä.

Lainaus käyttäjältä: maidontuottaja - 03.06.14 - klo:17:52

Noin se johtaminen menee A,sta Ö,hön. Mielestäni hyvä esimerkki johtamisesta on tuolla kivikone topicissa tuo kiuruvedenkaveri. Hänellä on ollut visio ja halu/usko omaan visioon josta luotu päämäärä, sekä uskallus toteuttaa. Lopputulos on nähtävillä.

Täällä on mahdoton saada tuvan viereen 400 hehtaarin aukkoa, vesistöt ja vaaramaisemat ja viimeistään maanomistajat asettavat rajan peltoaukean koolle. Oli sitten puikoissa millainen tirehtööri tahansa.

Voi jösses sentään....
Visoita visioita oman tilankehittämiseksi ei mitään plagiointia. Joka ainoa tila on oma kokonaisuus jolla on oma vahvuudet, heikkoudet ja mahdollisuudet. Keskity omaan, äläkä siihen mitä muut tekee. 
Jos tämä nyt menis sinne kahden kuuloelimen välissä olevaan ajattelukeskukseen.Esimerkillä tarkoitin omien( myös oma persoona, henkiset voimavarat ja perhe) mahdollisuuksien ja vahvuuksien löytämistä ja niiden hyödyntämistä maatilan kehitämisessä. 

Oletkos tehny SWOT analyysin?
http://www.pk-rh.fi/index.php?page=swot
[/quote]
Minä tartuin tuohon kiuruveden esimerkkitapaukseen, en muuhun. Ilmeisen onnistunut, en minä sitä kiistä. Mutta kun tuohon takerruin, niin kysyn, mitä siellä on keksitty uusiksi?

Ehkä tämä johtamis asia on myös sellainen mikä rajoittaa monen tilan kehittymisen/kasvamisen. Kaikilla ei välttämättä ole johtamisen taitoja tai kykyä toimia muiden ihmisten kanssa. Tietenkin johtamisen voi myös ulkoistaa, mutta enpä tiedä onko lopputulos kovin hyvä