Montako amatöörikirjailijaa löytyy "vaitiolovelvollisista" lomittajista?
Hoitaako melaa mekkoon niiden kirjojen julkaisun?
Paskanjauhantaa on mantra että asiat tulisi hoitaa siten ettei kuvattavaa tule. Sokia-Reettakin tietää ettei se ole jutun juju.. Siinä vaiheessa kun käytännöstä ei mitään löydy, katsotaan eläintä syvälle silmiin ja mietitään mitähän tuaki musta ajatteloo. Sen jälkeen syntyy ajatukset keskitysleireistä ja paskanhaju tuo kirjoittajalle mieleen puheet kaasukammioista.
Onneksi viherstalinistien varallisuus on rajallista joten kirjasta tuskin bestselleriä on luvassa.
On minulta kysytty, että aikooko turvanrepijä ja entinen maatalouslomittaja muistelmat kirjoittaa. Mutta vielä toistaiseksi olen pysytellyt tässä turvanrepimisessä.
Juuri äskettäin väänsin lomatoimenjohtajan kanssa tästä meitin lomitusongelmasta ja totesin hänelle, että tuo meitin elukoitten hoito paikallisella huoltoasemalla tullee vain niin kohtuuttoman hankalaksi. Tarvii pitkät kädet ja vielä pitemmät letkut.
Kyllähän sitä niin monenmoista elukoitten hoitoa on tullut nähtyä, mutta ei ne kynällä ja paperilla parane. Paremman tuloksen on saanut, kun on laskeutunut sinne isännän tasolle ja kyselly onko kaikki kunnossa. Ja katos mokomaa, kun isännän asioita ollaan vähän saatu ojennukseen, niin sehän on heijastunut niiden elukoittenkin kohteluun. Se laulava isäntä on paljon mukavampi siellä navetalla, kun kiroava ja äyskäröivä.
Aika usein siinä lomituksen sivussa on saanut olla niin kotikutosenapsykologina, talousneuvojana ja perheterapeuttina, joskus polliisinakin ja siivoustyönjohtajana..aika paljon vaadittu yksinkertaiselta ja niin lyhytmuistiselta lomittajalta.