Oli syy tai motiivi mikä tahansa, tuollaista voisi kuvitella tapahtuvan ensisijaisesti jossain persläpimaissa. Meinaan kun kyseessä on 12-vuotias. Jos jokaisella olisi pyssyt koulussa, kuinka paljon ihmisiä ammuttaisiin. Jos puhelimet olisivat vanhoja 90-luvun nokialaisia, moni asia voisi olla paremmin. Ja myös huonommin.
Tunnen opettajan joka valmistumisensa jälkeen ei halunnut enää olla opettaja.
Tekee muita hommia. Eiköhän näitä ole aika paljon
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/6f68e779-18e2-4827-8bc8-eeef143e10a6
Aika moni varmaan tuntee opettajan, joka on nostanut kädet pystyyn, koska lasten käyttäytymiseen ei pysty vaikuttamaan. Lapsilla pitäisi olla käyttäytymisen suhteen tiukka kuri koulussa, jotta täysin toivottomat tapaukset saadaan siirrettyä pois erityisopetukseen johonkin linnoitukseen. Puhelimet pitäisi kieltää kouluissa, vastahakoiset vanhemmat pitäisi hakata ja järjestelmää ylläpitävä kukkahattuhenkilö kaulahuiveineen pitäisi hakata ainakin kahdesti. Sitten voidaan aloittaa opiskelu.
Yllytätkö terrorismiin?
¨
Vertauskuvallisesti *****.
Jos ne lapset annetaan kasvaa vapaasti kieroon jo päiväkodissa, niin minkä sitten voi. Syynä on tämä hömppäyhteiskunta, jossa vanhemmat uhkailevat opettajia, jos heidän Jermuleenaa komennetaan. Sen vuoksi hakataan sivussa Suomen opetussuunnitelmaa ja lakia sekä opetetaan oppilaat kunnioittamaan opettajia. Se voi tarkoittaa sitäkin, että jotkut oppilaat jopa pelkäävät opettajaa, vaikka mitään karttakeppiterapiaa ei käytettäisikään. Tästä ruodusta irtoavat yksilöt voidaan sijoittaa erityisopetukseen, erityislaitokseen. Sitten ei enää tarvita joka koululuokkaan tuhatta avustajaa tai tuhatta opettajaa, kun yksi pystyy hoitamaan kaiken. Paitsi jos luokkakoko on suuri, niin sitten melkein pitää olla kenttäpelaajia tarpeeksi.
Tähän demarimuottiin väkisin ajaminen pitää lopettaa ja ottaa tosiasiat huomioon, jotta kaikki eivät pelaa samoilla korteilla ja sellaiset oppilaat ovat haitaksi koko muulle opetukselle. Opettajille pitää opettaa vanha kunnon auktoriteetti-huutaminen. Ei mitään kirkumista tai mörinää vaan voimakas, määrätietoinen ja pedagoginen karjuminen. Tätä kun toteuttaa ekalla ja tokalla luokalla, niin varmasti jyvät erottuvat akanoista. Siinä vaiheessa oppilaat ovat sen verran pieniä, että niitä pystyy ohjailemaan kuka vaan opettaja.