Meillä oli kuusikymmenluvun alusta asti semmoinen Kuivurivalmistamon Näppärä-verkkosiilokuivuri. Rahtiakin kuivattiin kymmeniä kuivurillisia silloin, pienviljeljäyhdistykselläkin oli jokin muutaman säkin kaappikuivuri, ei muuta. Tämä oli kuitenkin umpinainen siilo, ei pölyä eikä höyryä puskenut joka paikkaan.
Jäi sittemmin vähälle käytölle, kylmäimakuivaamon valmistuttua, ja Arska hoitaa nyttemmin öljynpolton. Alun perin tämä Näppärä oli puukäyttöinen, puolentoista metrin halko sopii sinne. Sittemmin siihen laitettiin öljypoltin.
Tuossa muutama vuosi sitten kokeilin muuttaa sen Näppärän uunin uudelleen puulämmitteiseksi, arinat ja luukku olivat tallessa. Lämmönsäätöläpän osat olivat vähän hakusessa. Siinähän oli sellainen jousi , josta ketjulla välitettiin alaluukkuun "lämmönsäätö" . Luonnonvedolla ei uunista kuitenkaan saanut yli 60 astetta, ja muutinkin systeemiä siten, että kuumailmakanavasta (öljypolttimen tarvitsema putki) otettiin painetta ja johdettiin alaluukkuun, johan alkoi lämmitä.
Lämmitys tapahtuu täyttämällä 4-6 kunnon halkoa noin 10 minuutin välein hiillokselle, lämpötila heiluu 70-80 välillä. Saihan sillä sen kaksi ja puoli tonnia vehnää kuivaksi. Savua tunki helposti täyttövaiheessa suulukusta pannuhuoneeseen, eli silmät kyllä oli kuin "viikonvanhat puukonhaavat" kuivatuksen jälkeen.
Mutta tosiaan sitä halkoa sai mättää ihan tosissaan. Ei ihme, että kuusikymmenluvulla öljykäyttöisyys oli sitä suurinta mukavuutta, senaikaisin hinnoin varsinkin.
Edit: Siis Näppärän uuni on yläpaloinen, ihan täyteen ei kannattanut ahtaa, tuli vaan savua, paras lämpö tli kun arinalla oli maksimissaan kaksi puukerrosta päällekkäin. Siksi työläys. Varastopesä saattaisi olla ratkaisu, mut kyllä lataamiseen voi varata myös aikaa, pinomotti nyt ainakin tuommoiseen pienehköön kuivurilliseen kuluu.
-SS-
Viimeksi muokattu: 30.01.13 - klo:14:49 kirjoittanut -SS-