On huolta, että viljelijäväestö harmaantuu, samaan aikaan kuitenkin olisi nuoria tekijöitä. Roikutaanko alalla sittenkin liian pitkään ja miksi?
Homma on niin mukavaa?
En tiedä miten tuo on aiottu ratkaista. Lutu loppui ja tukien yläikäraja poistui. Ja viljelystä tuli varmaan kaikkein kannattavinta vanhoilla päivillä, kun on velat maksettu ja tukiehdotkin ovat joustavat.
Mutta tarviiko niitä nuoria sinne oikeasti. Onko joka tilalle löydettävä se jatkaja? Tunnepuolen asioita, mutta ehkä on vain parempi, että joka tilalle ei voi sitä jatkajaa tulla. Näin saadaan tilojen keskikoko paremmin nousemaan ja jäljelle jääville tiloille edes jonkinlainen elinmahdollisuus.
VMP.Että tilakokoa kasvattamalla jonkinmoinen elinmahdollisuus.
Teoriassa kyllä.
Edellyttää ainakin:
1. Pinta-alan kasvu ei saa maksaa käytännössä juuri mitään.
2. Kalustossa sama juttu.
Joitain vuosia sitten kotomaisessa maatalouslehdessä oli juttu pohjalaisesta "viljelijästä", jonka kalustona oli 110-viiatti ja kurottaja (ei omaa puimuria). Viljelyala oli kuitenkin pitkälti toistasataa hehtaaria.
Viljely oli kait kannattavaa, koska perustui urakoitsijan "käyttöön" (pellon raivuu, traktorityötä ja puintia) sekä vanhan isännän työntekoon.
Kuivaamon lämmönlähteenä paikallisen sepän tekemä "biouuni", jossa poltettiin raiviolta saatuja kantoja. Automatiikkana järjestelmässä oli vanha isäntä ja kurottaja.
Nyttemmin kait jo kaupallinen lämmönlähde kuivaamossa.
Niin isäntähän oli jonkin liikepankin alueellinen johtohenkilö.
Kyllä tavan tallaajan tosialliset mahdollisuudet kannattavaan laajaan maatalouteen ovat kovin rajalliset.