Siis sopimukset pitää tehdä siiloissa olevasta viljasta. Sopimusviljelyn aloittaminen vaatii
1) sopivien ylimääräisten varastotilojen valmistelun
2) todennäköisimmin vuoden päähän markkinoille sopivan lajikkeen ja viljalajin
3) varastojen täytön, kuivatus 12%:iin, koska talven aikana tahtoo tulla se yksi prosenttiyksikkö lisää.
4) sopimuksen teon seuraavalle vuodelle tarkasti sille määrälle, mitä voi varastosta myydä.

Voisi kysyä, mitä järkeä kyseisessä toimenpiteessä edes on. Ei olekaan mitään järkeä. Mutta jos sopimusviljely jää ainoaksi vaihtoehdoksi päästä sadosta eroon, pakkohan sitä on jotakin yrittää. Nykyisellään villiksi viljaksi kelvannee enää rehukaura, rehuohra ja bulkkivehnä. Rypsinkin kanssa on jo sopimusta tuputtavat puheet koventuneet ostajapuolella.

Pakkosopimusviljely itse asiassa vauhdittaa ns. rakennemuutosta paremmin kuin vaikkapa pientilojen sosialisointi suurempien lisämaiksi.

-SS-

Ainakin itsellä menee niin, että tuo kohta 4 lyödään lukkoon vasta siinä vaiheessa kun kiinnittää hinnan.
Ja jos ei harrasta uhkapelejä niin hinta kannattaa kiinnittää vasta sen jälkeen kun tavara on jo kuivattuna siiloissa. Jotain 10 % pelivaraa silloinkin ilmoitettuun määrään.

Poudat tulossa ja tavara valmista, mutta pelto on nyt niin märkää että puimiseen tarvittaisiin ilmatyynyalus. Kävelylenkillä kävin ja kumisaapas saattaa yhtäkkiä humpsahtaa nilkkaa myöten savivelliin.

Ainakin itsellä menee niin, että tuo kohta 4 lyödään lukkoon vasta siinä vaiheessa kun kiinnittää hinnan.
Ja jos ei harrasta uhkapelejä niin hinta kannattaa kiinnittää vasta sen jälkeen kun tavara on jo kuivattuna siiloissa. Jotain 10 % pelivaraa silloinkin ilmoitettuun määrään.

Sopimuksilla onkin viitattu juuri näihin sopimuksiin, joissa hinta ja määrä lyödään lukkoon. Joku viljelysopimushan on käytännössä täysin jonninjoutava paperi, josta ei ole viljelijälle mitään konkreettista hyötyä, paitsi ehkä pari kuppia.

Poudat tulossa ja tavara valmista, mutta pelto on nyt niin märkää että puimiseen tarvittaisiin ilmatyynyalus. Kävelylenkillä kävin ja kumisaapas saattaa yhtäkkiä humpsahtaa nilkkaa myöten savivelliin.

Itse pärjäsin sänkipellolla ihmetyksekseni ihan pikkukengillä, tosin en ihan hirveän pitkälle talsinut. Tuntui kyllä yllättävän "kuivalta", kun ottaa huomioon sademäärän ja sen, että jo monta päivää sitten meinasin upota saappaineni perunamaan kulmaan. Toiselle pellolle, jossa vielä kevätvehnä laatuaan parantelee, en viitsinyt mennä, kun liittymän kohta näytti vähän pehmeältä. Tämä on toki lohkon alavinta paikkaa ja on usein sateitten jälkeen vähän pehmeä, mutta kyllä siitä hyvin on yleensä päässyt kulkemaan.

Lainaus käyttäjältä: pice - 02.09.23 - klo:16:47

Ainakin itsellä menee niin, että tuo kohta 4 lyödään lukkoon vasta siinä vaiheessa kun kiinnittää hinnan.
Ja jos ei harrasta uhkapelejä niin hinta kannattaa kiinnittää vasta sen jälkeen kun tavara on jo kuivattuna siiloissa. Jotain 10 % pelivaraa silloinkin ilmoitettuun määrään.

Sopimuksilla onkin viitattu juuri näihin sopimuksiin, joissa hinta ja määrä lyödään lukkoon. Joku viljelysopimushan on käytännössä täysin jonninjoutava paperi, josta ei ole viljelijälle mitään konkreettista hyötyä, paitsi ehkä pari kuppia.

Ei mitään hyötyä juu, ennen kuin on se määrälähete koodilla aukaistu. Oma 2020 "viljely- ja markkinointisopimus" ei nähtävästi enää merkinnyt mitään vuosina 2021, 2022 ja 2023, kun nähtävästi määrältä lukkoonlyödyt sopimukset aina ohittivat vanhat "lupailut"

-SS-

Lainaus käyttäjältä: Filosofi - 02.09.23 - klo:17:17

Lainaus käyttäjältä: pice - 02.09.23 - klo:16:47

Ainakin itsellä menee niin, että tuo kohta 4 lyödään lukkoon vasta siinä vaiheessa kun kiinnittää hinnan.
Ja jos ei harrasta uhkapelejä niin hinta kannattaa kiinnittää vasta sen jälkeen kun tavara on jo kuivattuna siiloissa. Jotain 10 % pelivaraa silloinkin ilmoitettuun määrään.

Sopimuksilla onkin viitattu juuri näihin sopimuksiin, joissa hinta ja määrä lyödään lukkoon. Joku viljelysopimushan on käytännössä täysin jonninjoutava paperi, josta ei ole viljelijälle mitään konkreettista hyötyä, paitsi ehkä pari kuppia.

Ei mitään hyötyä juu, ennen kuin on se määrälähete koodilla aukaistu. Oma 2020 "viljely- ja markkinointisopimus" ei nähtävästi enää merkinnyt mitään vuosina 2021, 2022 ja 2023, kun nähtävästi määrältä lukkoonlyödyt sopimukset aina ohittivat vanhat "lupailut"

-SS-

Joka vuosihan tuo viljelysopimus täytyy uusia. Tai ainakin Hankkijan kanssa ja luomutavaralla. Vanhoja ja uusia siel sit menee iloisesti samoissa kuormissa.

Tuo nyt on sellainen sopimus et on edes jokin paikka mihin tavaran saa menemään. Hinnallahan hankkija saa sit pelattu homman niin jos ei oikeasti halua ostaa.

Kannattavaan viljelyyn tuosta nyt ei paljoa apua ole mut saapahan ongelmaerät ainakin häviämään..

Avoin viljelysopimushan on juuri se paperi mikä pelastaa toveri SS:n kohtalolta. Aina menee tavara kaupaksi, mutta ei ole toimituspakkoa. Ja saabi joskus vinkkiä jos oma markkinoiden lukutaito on ihan hanurista.

No kun tuo on juuri sitä "villiä kauppaa" , jossa viljan ostajapuoli ei voisi määrätä, miten iso ala mitäkin heidän tarvitsemaansa lajia viljellään. Toki sellaisilla paikkakunnilla, joilla viljanostajat soittelevat kilvan saadakseen edes vähän viljaa myytäväksi, voi  aina tehdä tuon "avoimen" viljelysopimuksen. Sellaiset vaan lakkasivat täällä etelässä olemasta olemassa noin vuoden 2020 jälkeen.

Kaupanteko- ja kippausjono siis on täynnä noin maaliskuussa viljelyvuonna. Jos määrän ja toimituspäivän meinaa vahvistaa vasta puintipäivänä, on auttamatta liian myöhäistä, koska kyse on käytännössä juurikin "villistä" viljasta.   Jos vaikka hankkii sertisiementä lajikekohtaisesti viljelytettäväksi, on sekin oltava hankittuna jo edellisenä syksynä, joten sama tehdä se viljelysopimus sitten jo kesällä vuotta ennen kasvukautta.

Sopimusviljelyllä, niin kuin se nykyään halutaan viljakaupassa ymmärtää, nimenomaan tarkoitetaan viljelyttämistä, jossa ostaja määrittelee ja mahdollisesti toimittaa siemenlajikkeen, kiinnittää määrän, edellyttää oman ohjeistuksensa mukaisen lannoituksen ja kasvinsuojelun ja raportoinnin, ja mahdollisesti sitoo sadon markkinoinnin muihinkin tuotantopanosostoihin.

-SS-

Ajelin kolmostietä pohjoiseen päivällä, Toijalassa puitiin ja ohra pölisi aikalailla…

Lainaus käyttäjältä: pice - 02.09.23 - klo:16:47

Ainakin itsellä menee niin, että tuo kohta 4 lyödään lukkoon vasta siinä vaiheessa kun kiinnittää hinnan.
Ja jos ei harrasta uhkapelejä niin hinta kannattaa kiinnittää vasta sen jälkeen kun tavara on jo kuivattuna siiloissa. Jotain 10 % pelivaraa silloinkin ilmoitettuun määrään.

Sopimuksilla onkin viitattu juuri näihin sopimuksiin, joissa hinta ja määrä lyödään lukkoon. Joku viljelysopimushan on käytännössä täysin jonninjoutava paperi, josta ei ole viljelijälle mitään konkreettista hyötyä, paitsi ehkä pari kuppia.

Juu eihän tuosta muuta hyötyä ole kuin että saa tavaransa varmuudella kaupaksi. Mutta saako noista sopimuksista missä hinta ja määrä ja laatu lyödään lukkoon etukäteen ennen kylvöjä sen parempaa hintaa? Ainakin se on melkoista uhkapeliä. Avoimessa sopimuksessa jää koko talvi aikaa kytätä parasta hetkeä kiinnittää hinta kun toimitusajankohdaksi on sovitttu seuraava kesä. Ja riskit määrästä ja laadusta jää pois.

Tuo avoin sopimus olennaisesti on sellainen, että kylvät, kasvatat ja korjaat, ja täytät varastosiilosi, ja sitten toivot, että jo 12-7 kk  aikaisemmin määrältä kiinnitetyt viljelyttämissopimukset eivät olisi jo täyttäneet ostajan kiintiötä.

Edit: no juu Atrialla on tuollainen  sopimus, jossa on takuuhintoja ja vastaanottositoumus ylimenevillekin määrille, eivätkä lähetä sopimussakkoa jos sato tuhoutuu. 400 km rahti jäähdyttelee kyllä intoa.

Ainoastaan katovuonna voi avoimella sopimuksella täällä saada kaupan aikaiseksi, murusia isojen pelurien pöydältä.  Silloinkin satamissa on jo hyvissä ajoin hankittu tuontiviljaa tukoksi.

Avoin viljelysopimus on siis viljelijän yksipuolinen lojaalisuuden osoitus kauppiasta kohtaan. Kauppias ei lupaa muuta kuin ostaa, jos vielä mahtuu. Se on eri asia kuin se, että kauppias sitoutuu ostamaan tiettyä laatua 50 tonnia, marraskuussa 20XX.

-SS-

Jos jotakin varmuutta haluaa, on tehtävä ostosopimus, jossa määrätään toimitusaika, hinta ja toimitusmäärä. Pienemmille toimijoille tämä lienee ongelmallinen riskinhallintakeino, eturiviläisille taas normaalia kaupankäyntiä, kun tietävät, että jokaiselta lohkolta tulee vähintään sen ja sen verran tavaraa. Viljelysopimus on turhaa sananhelinää, joka ei käytännössä velvoita ostajaa ostamaan yhtään mitään. Toisaalta kyselyitä ei myöskään tule, jos viljakuorma lähteekin eri osoitteeseen. Eli en pidä viljelysopimusta minään takaporttina, minkä kautta viljan saa takuuvarmasti liikkeelle. Toki sellainen on vuosittain mukava tehdä, niin saa sitten taas pari kuppia.

Jos jotakin varmuutta haluaa, on tehtävä ostosopimus, jossa määrätään toimitusaika, hinta ja toimitusmäärä. Pienemmille toimijoille tämä lienee ongelmallinen riskinhallintakeino, eturiviläisille taas normaalia kaupankäyntiä, kun tietävät, että jokaiselta lohkolta tulee vähintään sen ja sen verran tavaraa. Viljelysopimus on turhaa sananhelinää, joka ei käytännössä velvoita ostajaa ostamaan yhtään mitään. Toisaalta kyselyitä ei myöskään tule, jos viljakuorma lähteekin eri osoitteeseen. Eli en pidä viljelysopimusta minään takaporttina, minkä kautta viljan saa takuuvarmasti liikkeelle. Toki sellainen on vuosittain mukava tehdä, niin saa sitten taas pari kuppia.

Vaikka nyt puhetta onkin tavisviljasta niin luomussa tuo viljelysopimus hankkijalle on tässä markkinatilanteessa lähes pakollinen, jos haluaa tavaroista päästä luomuna eroon. Elintarvike viljoille löytyy ostajat mut rehutavaraa ei osta kuin pari toimijaa ja itselle kotkan rehutehdas on niin lähellä ettei oikein vaihtoehtoja ole. Viljelysopimuksella saan tavaran liikkeelle luomuna mikäli niin haluan mut kannattavan viljelyn kanssa sil on hyvin vähän tekemistä.

Näin ollen sanoisin et luomussa ollaan vielä askel pidemmällä tässä hommassa. Oikeasti oltava joku sopimus tehty. Tavisviljaa kyl pääsääntöisesti ostetaan kyl ilman sopimuksiakin..

Näin se menee. Olin tunnollisesti käynyt keväällä kirjaamassa viljakauppiaalla noin 1990- luvun alusta lähtien "viljelysopimukset" , jossa oli lajikkeet ja hehtaarit lueteltuna; puinnilta näytepussit heti lämpimäisinä kauppiaan näytekoriin ja kuljetukset toimivat 2- 19 kuukauden kuluessa näytepussin viennistä.

Jotenkin yllätti se iso muutos tuossa 2018 katovuoden jälkeen, kun selvisi, että olisi pitänyt tehdä kauppasopimukset jo aikaisemmin kuin kylvöjen aikaan, eli jopa puoli vuotta aikaisemmin. Samaan aikaan rukiin tasainen kysyntä loppui kuin seinään, ja se siirtyi käytännössä viljelyttämissopimusten alle.

Täkäläiset viljakauppaketjut keskittyvät viljanhankintaan muualta kuin maatiloilta, tuonti on helpompaa, kun voi tehdä kaupat viljalastillisesta kerralla.

USA:ssa on vielä jäljellä vanhakantaistakin viljakauppaa: noin 1/3 viljasta edelleen kulkee ns. co-opien kautta, keräävät isompia eriä vientiin tai myyntiin, tekevät vilja-analyysit ja kuivaavat ja varastoivat osakasviljelijöiden viljaa viljanvastaanotoissaan. Tällaista toimintaa ei ole Suomessa, on tiettävästi olemassa jokin viljantuottajaosuuskunta, mutta lähinnä virtuaalisena markkinapaikkana, pienin tuoteyksikkö on 50 tonnia, rahdit, varastoinnit, lajittelu, näytteiden tulosten hallinta, kaikki on hajallaan viljelijän itse tehtävänä, ja erän on oltava analysoituna ja lastausvalmiina viljelijän sormi purkuruuvin napilla, koska reagointiaikaa ostoilmoituksiin on ehkä vain muutama tunti.

-SS-

Täytyyskö lähtee Sampo hihnoja kiristelee kun tollain aurinko paistaa.