Perjantaina tuli puinnit päätökseen minulla ja ilmeisesti varsin monella muullakin. Viimeinen viikko oli jo varsin vaikea. Iso kaura-ala oli tälle vuodelle nappivalinta ja tuntuu siltä, että kauraa viljellään ainakin ensi vuosi niin paljon kuin pystytään. Kaikista parhaiten pärjää sen kanssa. Ohra olisi lopulta ollut myös kohtuullinen vaihtoehto tälle vuodelle, sillä edellytyksellä, että ne olisi saanut viikko sitten puitua. Ihan kelvollinen satokausi tästä lopulta koitui. Ohrat ja vehnät kolmosella alkavia, mutta kaurat lähemmäs viittä tonnia. Jos nuo hinnat nyt jollain lailla pysyisivät tuossa 200:n nurkissa, niin näistä saisi jonkinlaisen tilinkin tehtyä. Siitä ei kyllä pääse mihinkään, että ensimmäinen tonni jyvien hintoja ei riitä apulantakustannusten kattamiseen, pikkuisen on toisestakin tonnista tiristettävä tuotantokustannusta apulannalle. Eikä minulla ollut edes mikään paha tilanne. Voi vaan kuvitella, että jos Varsinais-Suomessa on porukka repinyt 2 tonnin satoja ja apulannat ostettu huonoimmillaan tonnilla, niin heikko on vuosi, ei voi mitään. Jatkoa ajatellen tästä joutuu ottamaan oppia, että jos vielä tulee vastaava lannoitekriisi, niin järkevintä on ajaa toiminta tauolle kyseisen kasvukauden ajaksi. Aivan mahdoton tilanne koittaa tehdä tiliä poskettoman hintaisilla lannoitteilla, ilman mitään takeita viljan hinnan säilymisestä. Kuplahan tässä oli ja kaikki olimme siinä mukana. Sen mitä maakunnassa kesän ja syksyn aikana olen kiertänyt, niin mitenkään ei näkynyt korkea lannoitteen hinta. Kaikki mahdolliset pläntit oli viljelyssä. Todella vähän mitään kesantopeltoja tms. Se mitä tässä syksyllä jouduin tien päällä kulkemaan, niin ei voi kuin ihailla kuinka järeällä korjuukalustolla ollaan nykyään liikkeellä. Sellaisia pienemmän pään Sampoja tai vanhoja dominaattoreita ei kyllä enää pahemmin näe. Järjestäen ollaan leveillä pöydillä ja mallisarjojen kookkaimmilla koneilla liikkeellä. En tiedä millä rahoitatte hommanne, mutta hyvin teillä tuntuu pyyhkivän.
