Todellakin, oma poliittinen muistini ulottuu vuoteen -87 asti, mutta siitä hetkestä tähän päivään, minun on mahdotonta muistaa, että Kokoomuksella olisi ollut yhtä monta viljelijätaustaista tai maataloutta lähellä olevaa kansanedustajaa kuin mitä näissä vaaleissa saimme.
Te täällä Vapaassa Sanassa uskollisesti päivystävät olette tietenkin tämän takana. Uskallan sanoa, vaikkei minulla isoa asemaa puolueessa olekkaan, vilpittömät kiitokset tekemästänne työstä ja antamastanne tuesta.
Tästä on hyvä jatkaa!
Juu Kokoomuksessa ehkä merkittävintä on 1970-luvun alun "vikatmaalaisen" hengen hiipuminen, koska Juha Vikatmaan aika jakoi Kokoomuksen ns. vasemmistosiipeen ja oikeistosiipeen, niin tiukasti, että "vanhakokoomuslaisia" alettiin uhata erottamisella puolueesta, jos monikulttuurinen vihersosialismi ei maistunut. Kannattaa lukea tämä historiikki Juha Vikatmaasta, ja huomata, että pelkkä henkilökohtainen vallanhimo ei tuota kestäviä poliittisia liikkeitä, Kokoomuksen jäsenkunnan kankeaminen väkisin sinivihreäksi sosialistiksi ei vaan ole johdonmukainen ja kestävä ajatus.
Nin kuin Vikatmaa sanoi, "Puolueeseen voidaan syntyä ja kasvaa. Minun kohdallani ei ole käynyt kummallakaan tavalla. Olen aikoinani nimittäin valinnut tietoisesti Kokoomuksen” Tietoinen henkilökohtaisen valtapolitiikan ajaminen lähes tuhosi Kokoomuksen perustan, joka ei aina ole ollut pukuväen eliittisosialismi.
https://arkisto.kokoomus.net/kokoomusbiografia/elamakerta-artikkelit/vikatmaa-juha-ville/
-SS-
Jakolinjaa on selvimmin hävittänyt blokkipolitiikan pesiytyminen Suomeen, jota kehitystä auttoi viimeiseltään Marinin SDP:n vasemmistolaistuminen. Tämä tuli varsin selväksi mm. siinä, että olen pitänyt näitä Tampereen naisporvareita poliittisesti enemmän tai vähemmän epäluotettavina ja liikkuvina äänestäjinä. Oletin, että Marin vetää nimenomaan naisäänestäjiä aivan joka puolueesta taakseen. Iloinen yllätys oli kuitenkin se, että Kokoomuksen naiset saivat hyvin ääniä. Kansanedustajat koko lailla sen, mitä oli odotettavissakin ja taustalla useita viehkoja henkilöitä eri ammattikunnista jotka keräsivät paria tonnia ääniä ja olivat tukemassa puolueen menestystä. Viimeiset gallupit povasivat todella heikkoa tulosta Pirkanmaalla, jopa 17% kannatusta, mutta vaaliviikonlopun aikana kannatus nousi kuitenkin yli 20% ja se johti yhteen lisäpaikkaan vaalipiirissä. Yhteenvetona voi todeta, että liikaa vasemmalle meno selvästi järkeistää porvarien pään ja puolueuskollisuus kasvaa huimasti.
Vikatmaa oli varsin ristiriitainen henkilö, mutta niinkuin yleensä, särmikkäissä persoonissa on myös paljon hyviä puolia. Vikatmaahan oli varsinainen idealinko, jonka kehittämistä aloitteista voi kyllä nähdä varsin monia myös nykypäivän Kokoomuksessa. Aika paljon kertoo se, että hänen jälkeensä Varsinais-Suomen piirin puheenjohtajana toimi juureva isäntämies Heikki Perho, joka tuossa vaiheessa oli jo varttunut henkilö, mutta hänkin totesi, että kannatti joitakin Vikatmaan ajatuksia, mutta halusi, että muutoksia viedään eteenpäin maltillisesti.
En ole koskaan ollut myöskään mikään Holkerin ihailija, mutta hänessä taas oli hyvää johdonmukaisuus ja vahva demokraattisten pelisääntöjen noudattaminen. Hänhän oli todennut, että ketään ei karkoteta vaan jokainen lähtijä saa itse vääntää oven kahvaa.
Remonttimiehistä syntyi sitten pitkäaikaisia poliitikkoja ja heilläkin oli sijansa puolueessa. Erikseen haluan mainita vielä Zyskowiczin ja Sasin, jotka olivat kyllä alusta pitäen uudemman polven miehinä kuitenkin aina selkeästi oikealla, eivätkä tehneet kompromissejä kommunistien kanssa. Sasia tuli luonnollisesti seurattua lähempää ja häntäkin pidin pitkään jollain tapaa luotaantyöntävänä. Paremmin tutustuttuani, tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tässähän on loppujen lopuksi hyvin teräväpäinen mies. MTK:n verojohtaja sanoi joskus, että eduskunnassa oli kaksi henkilöä, jotka osasivat verolainsäädännön mennen tullen. Kiviranta ja Sasi. Lopullisesti arvostukseni nousi luettuani Hassin elämänkertakirjan, jossa hän kuvailee varsin happamasti Sasin asemaa oikeiston lellikkinä ja Aamulehden tukemana porvaripoliitikkona. Kommunistin moitteet täytyy ottaa suurena kehuna.
Jos palaan lopuksi karkotussuunnitelmiin, niin olihan ne naurettavia ja luonnollisesti arvostan hyvin paljon näitä oikestolaisia puolueen veteraaneja kuten Tuure Junnila. Kyllä näitä tarvittiin ja olivathan he oikeassa Kekkosen huonoista puolista ja kuten historia on osoittanut, niin täysin pöljää oli kommunismi ja Neuvostoliitto, joten veteraanit olivat kyllä oikeassa.
Mutta kaiken tämän on kestänyt Kokoomus. Suomen suurin puolue.
