Yle julkaisi hakukoneen, jonka avulla kansalaiset voivat tarkastella muun muassa koulujen oppimistuloksia sekä vieraskielisten lasten koulukohtaista määrää. Koneesta paljastui muun muassa se, että huonommat oppitulokset korreloivat vieraskielisten lasten määrään. Tämä ei tietenkään tullut yllätyksenä kenellekään, joka on perehtynyt maahanmuuton aiheuttamiin ongelmiin Suomessa ja muualla Euroopassa.
Sen sijaan, että poliitikot olisivat suhtautuneet asiaan järjellä, katsoneet numeroita ja yrittäneet miettiä, mistä ne kertovat ja mitä ne tarkoittavat, päättivät asiasta vastuulliset poliitikot ryhtyä syyttämään Yleä "mauttomuudesta" ja "vastuuttomuudesta". Hyviä esimerkkejä tarjoavat vaikkapa Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Nasima Razmyar sekä opetusministeri Li Andersson, eli juuri ne kaverit, joilla on valtaa tähän asiaan.
On täysin selvää, että tietyistä kulttuuripiireistä tulevat ihmiset ovat aiheuttaneet monissa kouluissa levottomuutta, rikollisuutta, väkivaltaa, turvattomuutta ja heikkeneviä oppiympäristöjä. Tietyillä kulttuuripiireillä ei tietenkään tarkoiteta tälläkään kertaa sveitsiläisiä insinöörejä, vaan käytännössä muslimimaiden kulttuureja. Ongelma ei ole syntynyt siitä, että Yle jakaa julkisista lähteistä selviävää informaatiota kansalaisille, vaan se on syntynyt näiden poliitikkojen omista tietoisista valinnoista.
Ei ole myöskään mahdollista, etteivätkö nämä poliitikot olisi tienneet, mihin heidän monikulttuurisuus- ja väestönvaihtokokeilunsa johtavat. Tämä asia on kerrottu heille jo kauan sitten ennakkoon ja heillä on ollut saatavilla kaikki tieto, data ja ulkomailla saatu kokemus. He eivät ole voineet olla tietämättä, mihin heidän ideologisen projektinsa lopulta johtaa. He eivät vain ole välittäneet siitä. Poliitikot ovat siis olleet valmiita uhraamaan suomalaiset lapset päästäkseen lähemmäksi unelmaansa monikulttuurisesta Suomesta.
Tämä tieto heidän toimintansa seurauksista myös selittää, miksi he ovat niin suuttuneita tiedon julkaisemisesta. He eivät aidosti usko itsekään, että monikulttuurisuus olisi rikkautta tai että kukaan pitäisi sitä rikkautena. Jos monikulttuurisuus olisi rikkautta, ihmiset nimenomaan haluaisivat lapset monikulttuurisiin kouluihin ja näiden koulujen oppimistulokset olisivat muita parempia. Ihmiset kuitenkin haluavat lapsensa pois monikulttuurisista kouluista ja noiden koulujen tulokset ovat keskivertoa huomattavasti heikompia. Monikulttuurisuus ei tuo rikkautta, vaan köyhyyttä, surua ja kärsimystä.
Ette muuten tule näkemään, että Lin tai Nasiman lapsoset joutuisivat monietnisesti rikkaudesta väriseviin kouluihin. Ehei, he pääsevät rikkaiden ihmisten eliittialueiden päiväkoteihin ja kouluihin, joissa merkittävin kosketus ulkomaalaisiin tulee naapurin suurlähettilään naperoista. Sen sijaan tavalliset kansalaiset saavat nauttia kouluista, jotka muuttuvat hissukseen taistelutantereiksi.
Tämä on kaikki kaksinaamaisten, välinpitämättömien poliitikkojen vika. He ovat syyllisiä tähän kaikkeen ja he tekevät kaiken täysin tietoisesti. Mitkään tulokset eivät tule heille yllätyksenä, vaan he pitävät muiden ihmisten lapsia käypänä hintana ja uhrilahjana epäjumalilleen.
-Jimi Keronen-
