Lainaus käyttäjältä: emo-heikki - 20.04.09 - klo:17:43

Emopalkkiot maksetaan emojen määrän mukaan, teuraspalkkiot tuotettujen teuraiden mukaan ja lihasta maksetaan tuotetun kilomäärän mukaan.
Siinä jokainen suunnitelkoon tuotantonsa sen mukaan mikä itselle parhaiten sopii ....

Siinä tietysti voisi kysellä että mten kuluttaja asiasta ajattelee pitemmän päälle? Kuluttaja kun on viime kädessä näiden kansallisten tukien maksumiehenä ja pitemmän päälle kuluttaja saattaa ruveta kyselemään että mitä hänen rahoillaan tehdään ja millaista vastinetta kuluttaja rahoilleen saa? Jos vastine on siinä että joku saa "suunnitella" itselleen sopivan tuotannon ilman että tarvitsee tosiasiallisesti ajatella tehokkuutta vaan voidaan mennä "mukavuustasolla" eli maksimoida tuet niin vastine on rahoittajan näkökulmasta ajateltuna vähän huono? Tätä kannattaisi mös tuottajien ajatella jo etukäteen ja miettiä millaisen kuvan asiasta antaa? Jos kuvaksi tulee sellainen että tässä vähän puuhastellaan ja harrastellaan tukirahoilla ja jos sitä lihaakin nyt sattuu tulemaan niin se on sitten kiva plussa niin saattaapi tulla pää vetään käteen jossakin välissä...

Mitäs sitä muita ajattelemaan, oma suu ja oma talous, oman viivan alle jäävä oma tulos on etutilalla. Tietysti töillä pitää olla jonkunlainen jatkuvuus ja toiminta tulee olla lainmukaista mikäli mahdollista. Jos tuet maksettaisiin ainoastaan tuotettua kiloa kohti niin silloin voisi ajatella että "tuen maksaja" haluaa tehokasta tuotantoa.

Emon maidontuotanto taitaa olla eniten emon ominaisuuksissa vasikan kasvuun vaikuttava tekijä. Tuo oli minulle yllätys että hc+limu olisi saman hintainen kun puhdas limu. Olin luullut että sitä hc:tä ei ihan niin liharotuisena pidetä.
[/quote]

Näin se on, mikäli isä on liharotuinen niin vasikasta saa samat lisät kuin isän rodulla on, koska vasikka on rekisterissä isän rodun mukaan, mutta A-tuottajat vaatii kyllä sen, että vasikat pitää nupouttaa, ettei niille tule HC:n isoja sarvia.
Pienellä emolla pienet kulut, vasikka taas saa kasvuominaisuutensa isän puolelta, joten sen hinta välityksessä määräytyy sen mukaan.
Itse olen sitä mieltä, mikäli valitsee tuotantotavaksi sen, että vasikat myy välitykseen, että emoiksi kannattaa valita HC, Aberdeen Angnus tai Hereford ja isäksi jokin suurempi rotu, Limousin tai Simmental ....

Lainaus käyttäjältä: AimoMela - 21.04.09 - klo:07:29

Lainaus käyttäjältä: emo-heikki - 20.04.09 - klo:17:43

Emopalkkiot maksetaan emojen määrän mukaan, teuraspalkkiot tuotettujen teuraiden mukaan ja lihasta maksetaan tuotetun kilomäärän mukaan.
Siinä jokainen suunnitelkoon tuotantonsa sen mukaan mikä itselle parhaiten sopii ....

Siinä tietysti voisi kysellä että mten kuluttaja asiasta ajattelee pitemmän päälle? Kuluttaja kun on viime kädessä näiden kansallisten tukien maksumiehenä ja pitemmän päälle kuluttaja saattaa ruveta kyselemään että mitä hänen rahoillaan tehdään ja millaista vastinetta kuluttaja rahoilleen saa? Jos vastine on siinä että joku saa "suunnitella" itselleen sopivan tuotannon ilman että tarvitsee tosiasiallisesti ajatella tehokkuutta vaan voidaan mennä "mukavuustasolla" eli maksimoida tuet niin vastine on rahoittajan näkökulmasta ajateltuna vähän huono? Tätä kannattaisi mös tuottajien ajatella jo etukäteen ja miettiä millaisen kuvan asiasta antaa? Jos kuvaksi tulee sellainen että tässä vähän puuhastellaan ja harrastellaan tukirahoilla ja jos sitä lihaakin nyt sattuu tulemaan niin se on sitten kiva plussa niin saattaapi tulla pää vetään käteen jossakin välissä...

Mitäs sitä muita ajattelemaan, oma suu ja oma talous, oman viivan alle jäävä oma tulos on etutilalla. Tietysti töillä pitää olla jonkunlainen jatkuvuus ja toiminta tulee olla lainmukaista mikäli mahdollista. Jos tuet maksettaisiin ainoastaan tuotettua kiloa kohti niin silloin voisi ajatella että "tuen maksaja" haluaa tehokasta tuotantoa.

Tollanen höpötötys, mitä kuluttaja ajattelee on yhtä tyhyjän kanssa, ei kuluttajalla ole yhtä yksiselitteistä mielipidettä mistään, jos kahdelta kuluttajalta jotain kysytään niin saadaan ainakin kaksi eri mielipidettä ja joskus jopa enemmänkin ....

Tilan pitää ajatella omaa tilannettaan ja maksimoida emojen määrä pinta-alaan nähden, pieniä emoja menee enempi samalle pinta-alalle kuin isoja, näin saadaan vasikoita maksimimäärä hehtaareihin nähden ja sieltä se raha tulee, kun vasikat myydään välitykseen. Mikäli pieniä emoja menee kaksinkertainen määrä isoihin nähden, niin vasikoita tulee kaksinkertainen määrä myyntiin myös ....
Vasikoitten rotu määrittelee niiden hinnan.

Lainaus käyttäjältä: AimoMela - 21.04.09 - klo:07:29

Lainaus käyttäjältä: emo-heikki - 20.04.09 - klo:17:43

Emopalkkiot maksetaan emojen määrän mukaan, teuraspalkkiot tuotettujen teuraiden mukaan ja lihasta maksetaan tuotetun kilomäärän mukaan.
Siinä jokainen suunnitelkoon tuotantonsa sen mukaan mikä itselle parhaiten sopii ....

Siinä tietysti voisi kysellä että mten kuluttaja asiasta ajattelee pitemmän päälle? Kuluttaja kun on viime kädessä näiden kansallisten tukien maksumiehenä ja pitemmän päälle kuluttaja saattaa ruveta kyselemään että mitä hänen rahoillaan tehdään ja millaista vastinetta kuluttaja rahoilleen saa? Jos vastine on siinä että joku saa "suunnitella" itselleen sopivan tuotannon ilman että tarvitsee tosiasiallisesti ajatella tehokkuutta vaan voidaan mennä "mukavuustasolla" eli maksimoida tuet niin vastine on rahoittajan näkökulmasta ajateltuna vähän huono? Tätä kannattaisi mös tuottajien ajatella jo etukäteen ja miettiä millaisen kuvan asiasta antaa? Jos kuvaksi tulee sellainen että tässä vähän puuhastellaan ja harrastellaan tukirahoilla ja jos sitä lihaakin nyt sattuu tulemaan niin se on sitten kiva plussa niin saattaapi tulla pää vetään käteen jossakin välissä...

Mitäs sitä muita ajattelemaan, oma suu ja oma talous, oman viivan alle jäävä oma tulos on etutilalla. Tietysti töillä pitää olla jonkunlainen jatkuvuus ja toiminta tulee olla lainmukaista mikäli mahdollista. Jos tuet maksettaisiin ainoastaan tuotettua kiloa kohti niin silloin voisi ajatella että "tuen maksaja" haluaa tehokasta tuotantoa.

Kyllä veronmaksajillakin jossain vaiheessa mitta täyttyy.
Maastullissa jokin aika sitten Torniolainen lampuri itki, kun joutuu osan uuhistaan karitsoittaan Ajatelkaa ny itki sitä, että joutuu lihaa tuottamaan tukien vastineeksi, ettei riitä pelkästään se että pitää isoa eläinmäärää
Sanoisin, että tundratuet jollain aikavälillä lopettavat itse itsensä.

Tavallinen veronmaksaja luultavasti mieluiten maksaisi vähemmän ja tuotantoon sidottuja tukia, mutta virkamiehet/poliitikot ovat irrottaneet tuet tuotannosta. Dekoplaus peruuntuu välittömästi kun ylituotanto poistuu..

Lainaus käyttäjältä: rene - 21.04.09 - klo:08:18

Lainaus käyttäjältä: AimoMela - 21.04.09 - klo:07:29

Lainaus käyttäjältä: emo-heikki - 20.04.09 - klo:17:43

Emopalkkiot maksetaan emojen määrän mukaan, teuraspalkkiot tuotettujen teuraiden mukaan ja lihasta maksetaan tuotetun kilomäärän mukaan.
Siinä jokainen suunnitelkoon tuotantonsa sen mukaan mikä itselle parhaiten sopii ....

Siinä tietysti voisi kysellä että mten kuluttaja asiasta ajattelee pitemmän päälle? Kuluttaja kun on viime kädessä näiden kansallisten tukien maksumiehenä ja pitemmän päälle kuluttaja saattaa ruveta kyselemään että mitä hänen rahoillaan tehdään ja millaista vastinetta kuluttaja rahoilleen saa? Jos vastine on siinä että joku saa "suunnitella" itselleen sopivan tuotannon ilman että tarvitsee tosiasiallisesti ajatella tehokkuutta vaan voidaan mennä "mukavuustasolla" eli maksimoida tuet niin vastine on rahoittajan näkökulmasta ajateltuna vähän huono? Tätä kannattaisi mös tuottajien ajatella jo etukäteen ja miettiä millaisen kuvan asiasta antaa? Jos kuvaksi tulee sellainen että tässä vähän puuhastellaan ja harrastellaan tukirahoilla ja jos sitä lihaakin nyt sattuu tulemaan niin se on sitten kiva plussa niin saattaapi tulla pää vetään käteen jossakin välissä...

Mitäs sitä muita ajattelemaan, oma suu ja oma talous, oman viivan alle jäävä oma tulos on etutilalla. Tietysti töillä pitää olla jonkunlainen jatkuvuus ja toiminta tulee olla lainmukaista mikäli mahdollista. Jos tuet maksettaisiin ainoastaan tuotettua kiloa kohti niin silloin voisi ajatella että "tuen maksaja" haluaa tehokasta tuotantoa.

Tollanen höpötötys, mitä kuluttaja ajattelee on yhtä tyhyjän kanssa, ei kuluttajalla ole yhtä yksiselitteistä mielipidettä mistään, jos kahdelta kuluttajalta jotain kysytään niin saadaan ainakin kaksi eri mielipidettä ja joskus jopa enemmänkin ....

Tilan pitää ajatella omaa tilannettaan ja maksimoida emojen määrä pinta-alaan nähden, pieniä emoja menee enempi samalle pinta-alalle kuin isoja, näin saadaan vasikoita maksimimäärä hehtaareihin nähden ja sieltä se raha tulee, kun vasikat myydään välitykseen. Mikäli pieniä emoja menee kaksinkertainen määrä isoihin nähden, niin vasikoita tulee kaksinkertainen määrä myyntiin myös ....
Vasikoitten rotu määrittelee niiden hinnan.

Ei kannattaisi halveerata elättäjää, se voi tulla kalliiksi

Täällä etelässä vastaavasti kannattaa eläimäärä minimoida, kun ei ole niitä pohjoisia tukia, 0,5 per ha on sekä maksimi että minimi..

Ei kannattaisi halveerata elättäjää, se voi tulla kalliiksi

No tätähän minäkin vähän noin niinkuin yritin tuoda esille... Haluattekos saada aikaiseksi pitkän ketjun? Laittakaas raflaavan otsikon kero jollekin sopivalle Iltalehden tai Suomi24 tms kuluttajapuolella linkki tähän ketjuun niin alkaa tapahtua... Kokeilkaas huviksenne! Kyllä sitä kuluttajaa / maksajaa kannattaa todellakin ajatella... Muuten voi käydä niin että "vaaleissa tavataan, katsotaas vaalien jälkeen"...

Lainaus käyttäjältä: emo-heikki - 21.04.09 - klo:08:53

Lainaus käyttäjältä: rene - 21.04.09 - klo:08:18

Lainaus käyttäjältä: AimoMela - 21.04.09 - klo:07:29

Lainaus käyttäjältä: emo-heikki - 20.04.09 - klo:17:43

Emopalkkiot maksetaan emojen määrän mukaan, teuraspalkkiot tuotettujen teuraiden mukaan ja lihasta maksetaan tuotetun kilomäärän mukaan.
Siinä jokainen suunnitelkoon tuotantonsa sen mukaan mikä itselle parhaiten sopii ....

Siinä tietysti voisi kysellä että mten kuluttaja asiasta ajattelee pitemmän päälle? Kuluttaja kun on viime kädessä näiden kansallisten tukien maksumiehenä ja pitemmän päälle kuluttaja saattaa ruveta kyselemään että mitä hänen rahoillaan tehdään ja millaista vastinetta kuluttaja rahoilleen saa? Jos vastine on siinä että joku saa "suunnitella" itselleen sopivan tuotannon ilman että tarvitsee tosiasiallisesti ajatella tehokkuutta vaan voidaan mennä "mukavuustasolla" eli maksimoida tuet niin vastine on rahoittajan näkökulmasta ajateltuna vähän huono? Tätä kannattaisi mös tuottajien ajatella jo etukäteen ja miettiä millaisen kuvan asiasta antaa? Jos kuvaksi tulee sellainen että tässä vähän puuhastellaan ja harrastellaan tukirahoilla ja jos sitä lihaakin nyt sattuu tulemaan niin se on sitten kiva plussa niin saattaapi tulla pää vetään käteen jossakin välissä...

Mitäs sitä muita ajattelemaan, oma suu ja oma talous, oman viivan alle jäävä oma tulos on etutilalla. Tietysti töillä pitää olla jonkunlainen jatkuvuus ja toiminta tulee olla lainmukaista mikäli mahdollista. Jos tuet maksettaisiin ainoastaan tuotettua kiloa kohti niin silloin voisi ajatella että "tuen maksaja" haluaa tehokasta tuotantoa.

Tollanen höpötötys, mitä kuluttaja ajattelee on yhtä tyhyjän kanssa, ei kuluttajalla ole yhtä yksiselitteistä mielipidettä mistään, jos kahdelta kuluttajalta jotain kysytään niin saadaan ainakin kaksi eri mielipidettä ja joskus jopa enemmänkin ....

Tilan pitää ajatella omaa tilannettaan ja maksimoida emojen määrä pinta-alaan nähden, pieniä emoja menee enempi samalle pinta-alalle kuin isoja, näin saadaan vasikoita maksimimäärä hehtaareihin nähden ja sieltä se raha tulee, kun vasikat myydään välitykseen. Mikäli pieniä emoja menee kaksinkertainen määrä isoihin nähden, niin vasikoita tulee kaksinkertainen määrä myyntiin myös ....
Vasikoitten rotu määrittelee niiden hinnan.

Ei kannattaisi halveerata elättäjää, se voi tulla kalliiksi

Täällä etelässä vastaavasti kannattaa eläimäärä minimoida, kun ei ole niitä pohjoisia tukia, 0,5 per ha on sekä maksimi että minimi..

Eihän tässä ole kysymys halveeraamisesta, kyse on vain siitä, että otat laskukoneen käteen ja lasket eri vaihtoehdot.

Otan esimerkin, mikäli sinulla on 20 hehtaaria laidunta ja ajattelet että emojen pitää elää laitumen tuotolla laidunkausi.
Limusinia menee tolle alalle ehkä 20 kpl, Abredeen Angnusta ehkä 30 kpl, sinä tiedät tuon ehkä vielä tarkemmin.
Mitä luulet kumpi vaihtoehto tuo enempi myytäviä vasikoita tilalle, vasikan kokoa voi kasvattaa ottamalla isäksi Limusin sonnin.
Tuet riittää kyllä talviruokintaan, varsinkin jos emot on sellaista rotua, että ne pärjää puhtaalla korsiruokinnalla.

Lainaus käyttäjältä: rene - 21.04.09 - klo:08:18

Lainaus käyttäjältä: AimoMela - 21.04.09 - klo:07:29

Lainaus käyttäjältä: emo-heikki - 20.04.09 - klo:17:43

Emopalkkiot maksetaan emojen määrän mukaan, teuraspalkkiot tuotettujen teuraiden mukaan ja lihasta maksetaan tuotetun kilomäärän mukaan.
Siinä jokainen suunnitelkoon tuotantonsa sen mukaan mikä itselle parhaiten sopii ....

Siinä tietysti voisi kysellä että mten kuluttaja asiasta ajattelee pitemmän päälle? Kuluttaja kun on viime kädessä näiden kansallisten tukien maksumiehenä ja pitemmän päälle kuluttaja saattaa ruveta kyselemään että mitä hänen rahoillaan tehdään ja millaista vastinetta kuluttaja rahoilleen saa? Jos vastine on siinä että joku saa "suunnitella" itselleen sopivan tuotannon ilman että tarvitsee tosiasiallisesti ajatella tehokkuutta vaan voidaan mennä "mukavuustasolla" eli maksimoida tuet niin vastine on rahoittajan näkökulmasta ajateltuna vähän huono? Tätä kannattaisi mös tuottajien ajatella jo etukäteen ja miettiä millaisen kuvan asiasta antaa? Jos kuvaksi tulee sellainen että tässä vähän puuhastellaan ja harrastellaan tukirahoilla ja jos sitä lihaakin nyt sattuu tulemaan niin se on sitten kiva plussa niin saattaapi tulla pää vetään käteen jossakin välissä...

Mitäs sitä muita ajattelemaan, oma suu ja oma talous, oman viivan alle jäävä oma tulos on etutilalla. Tietysti töillä pitää olla jonkunlainen jatkuvuus ja toiminta tulee olla lainmukaista mikäli mahdollista. Jos tuet maksettaisiin ainoastaan tuotettua kiloa kohti niin silloin voisi ajatella että "tuen maksaja" haluaa tehokasta tuotantoa.

Tollanen höpötötys, mitä kuluttaja ajattelee on yhtä tyhyjän kanssa, ei kuluttajalla ole yhtä yksiselitteistä mielipidettä mistään, jos kahdelta kuluttajalta jotain kysytään niin saadaan ainakin kaksi eri mielipidettä ja joskus jopa enemmänkin ....

Tilan pitää ajatella omaa tilannettaan ja maksimoida emojen määrä pinta-alaan nähden, pieniä emoja menee enempi samalle pinta-alalle kuin isoja, näin saadaan vasikoita maksimimäärä hehtaareihin nähden ja sieltä se raha tulee, kun vasikat myydään välitykseen. Mikäli pieniä emoja menee kaksinkertainen määrä isoihin nähden, niin vasikoita tulee kaksinkertainen määrä myyntiin myös ....
Vasikoitten rotu määrittelee niiden hinnan.

Juurikin noin se on kun oikein sanotaan suomeksi ja väännetään rautalanka vielä malliksi.

Lainaus käyttäjältä: Paalinpyörittäjä - 21.04.09 - klo:08:56

Ei kannattaisi halveerata elättäjää, se voi tulla kalliiksi

No tätähän minäkin vähän noin niinkuin yritin tuoda esille... Haluattekos saada aikaiseksi pitkän ketjun? Laittakaas raflaavan otsikon kero jollekin sopivalle Iltalehden tai Suomi24 tms kuluttajapuolella linkki tähän ketjuun niin alkaa tapahtua... Kokeilkaas huviksenne! Kyllä sitä kuluttajaa / maksajaa kannattaa todellakin ajatella... Muuten voi käydä niin että "vaaleissa tavataan, katsotaas vaalien jälkeen"...

Niin onhan sähköyhtiötkin jättänyt windfall-voitot ottamatta itselleen, vaikka lainsäädäntö sen mahdollistaa. ...vai kuinka se meni.
Yritystoiminnassa on yleensä tarkoitus tuottaa voittoja omistajilleen. Ei maataloutta auta sekoittaa hyväntekeväisyyteen vaikka se toisinaan olisikin helppoa.

Eilen sitte tuli emolehmien tuotantopalkkio vuodelta 2008.
Reilut pari tonnia vähempi samoista lehmistä mitä edellisenä vuonna Kiitos vaan tundramiehet

Eilen sitte tuli emolehmien tuotantopalkkio vuodelta 2008.
Reilut pari tonnia vähempi samoista lehmistä mitä edellisenä vuonna Kiitos vaan tundramiehet

Eipä kestä. 

Lainaus käyttäjältä: Paalinpyörittäjä - 25.04.09 - klo:10:18

Eilen sitte tuli emolehmien tuotantopalkkio vuodelta 2008.
Reilut pari tonnia vähempi samoista lehmistä mitä edellisenä vuonna Kiitos vaan tundramiehet

Eipä kestä. 

Asia tarttis "nostaa" julkisuuteen ja leikata kansalliset tuet pois, niin ei olisi sitte kiusaa tundramiehistä enää vuokrakisoissa

Sanos muuta, onneksi ei oo noita vuokramaita juurikaan. 

Sanos muuta, onneksi ei oo noita vuokramaita juurikaan. 

Juu eikä sitten tuliskaan, ku et vois enää vedätellä tundratukien turvin

Alle 200 tähänki asti vuokrat, vara vielä vedättää, vaikka tundratuet, loppuski.