Montakohan ha viljaa kylvettäs viime vuoden viljanhinnoilla ja tämän vuoden kustannuksilla?Epäilisin jäävän varsin vähäksi,tämä on arkea Suomessa kotieläintiloilla nyt,tuottajahinnat laahaa jossain aivan muualla kuin pitäisi.

Onko tuossa kuitenkin kyse osin omaehtoisesta ostorehuriskistä ? Kotoisilla rehuilla rehustettaessa vasta ensi syksynä puitava sato on tarvinnut kalliimmat lannoitteet - ne jotka tarvitaan lannan lisäksi.

Jos eläintila on myynyt erikoiskasvinsa ja leipäviljasiilonsa tyhjäksi syksyllä viime vuoden hinnoilla ja toivoi ostavansa erikoistuotteita halvemmat rehut nyt talvella ja keväällä, niin nyt se ei toiminut, mutta lukemattomina aikaisempina vuosina se on toiminut edullisesti eläintilan taloudessa. Mutta luopuminen rehuomavaraisuudesta on saattanut olla myös tietoinen päätös, eläinyksikköä laajennettaessa.

Luomutila, jolla on tavanomaiset eläimet hoidettavanaan, siinä tilanteessa kyse on järjestelmän aiheuttamasta ja pakottamasta rytmistä, siinä ostorehun hankintapaineen tuoma hätä on todellinen, koska pellot kasvavat lähinnä latausta.

-SS-

Siksi luomutilalla pitäisikin olla luomueläimiä. Ja yksikkö koot olisi paremmin hallittavia riskien osalta jos rehustus edes pohjautuisi kotoisiin rehuihin. Ja luomun kotieläintiheys pitäisi olla merkittävästi tiukempi kuin nykyisin. Olisi helppo keino karsia näennäiskotieläin taloutta

Siksi luomutilalla pitäisikin olla luomueläimiä. Ja yksikkö koot olisi paremmin hallittavia riskien osalta jos rehustus edes pohjautuisi kotoisiin rehuihin. Ja luomun kotieläintiheys pitäisi olla merkittävästi tiukempi kuin nykyisin. Olisi helppo keino karsia näennäiskotieläin taloutta

Niille luomuelukoille ei vain ole markkinoita ja ainakin joillakin elukoilla luomutuotanto on melko hankalaa ettei oikein kärsi taviksena myydä..

Tuo kannattavuuskin on hieman epämääräinen käsite. Esimerkki:

S-ryhmän johtaja kertoi tämän lehden haastattelussa, että kaupan liikevoitto on 1–4 prosenttia liikevaihdosta. Saman verran se on normaalisti meidänkin tilalla.

  https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/d24307b5-29e0-4735-95de-f5249e73d9b3

Toisaalla maatilan tunnuslukuja:

Liikevoittoprosentti oli 7,9%. Tiedot perustuvat yhtiön viimeisimpään tilinpäätökseen vuodelta 2021

Tuo kannattavuuskin on hieman epämääräinen käsite. Esimerkki:

Lainaus

S-ryhmän johtaja kertoi tämän lehden haastattelussa, että kaupan liikevoitto on 1–4 prosenttia liikevaihdosta. Saman verran se on normaalisti meidänkin tilalla.

  https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/d24307b5-29e0-4735-95de-f5249e73d9b3

Toisaalla maatilan tunnuslukuja:

Lainaus

Liikevoittoprosentti oli 7,9%. Tiedot perustuvat yhtiön viimeisimpään tilinpäätökseen vuodelta 2021

Kriisi ja tappio tarkoittaa joillekin voittoprosentin laskua. Joillekin se tarkoittaa, että tilillä ei ole rahaa.

Täällä on vuosien ajan hehkutettu viljelijälle olevan mahdollista suojautua hintamuutoksilta, esimerkiksi futuurien avulla, keinona varautua aleneviin viljan hintoihin. Nyt sitten kun tutkin asiaa tarkemmin, havaitsin, että myös viljan ostajilla on ollut samanlainen mahdollisuus varautua viljarehun hintojen voimakkaaseen nousuun. Tästä ei ole kovin vahvasti mainittu. Pienimmät viljaerät, joita on voinut suojata, ovat olleet pari rekallista.

Onko niin, että suurilla viljankäyttäjillä on hintariskin hallinta epäonnistunut, ettei asiasta voisikaan täysin syyttää paikallista kasvinviljelijää ?

Käsitin, että suojaus toimisi niin, että viljan käyttäjä ostaa rehufutuurit seuraavaa kevättä varten, ja sitten jos hinnat kovin nousevat, hän tienaa myymällä ne futuurit ja voi saada käteistä sen kalliimman rehun ostoon ?

-SS-

Noin se pääpiirteittäin menee. Jos viljan hinta nousee ja rehulasku kasvaa,arvopaperimyynnillä
saa kohonneen futuurin myötä kuitattua rehulaskua (miinus vero arvopaperivoitosta).
Ja päinvastoin,jos viljan hinta laskee,niin teurasmyynnin voitot valuvat futuurihäviöön.
Tuo on karkea esimerkki,mutta eräänlainen nollasummapeli tai vakuutus,miten haluaa katsoa.
Suomessa ei ymmärtääkseni mikään rahoituslaitos viljafutuurikauppaa enää tee, taitaa Tanskalaiset
pankit olla lähempiä mitkä välittää? Kuuma peruna suuhun ja soittamaan.

Täällä on vuosien ajan hehkutettu viljelijälle olevan mahdollista suojautua hintamuutoksilta, esimerkiksi futuurien avulla, keinona varautua aleneviin viljan hintoihin. Nyt sitten kun tutkin asiaa tarkemmin, havaitsin, että myös viljan ostajilla on ollut samanlainen mahdollisuus varautua viljarehun hintojen voimakkaaseen nousuun. Tästä ei ole kovin vahvasti mainittu. Pienimmät viljaerät, joita on voinut suojata, ovat olleet pari rekallista.

Onko niin, että suurilla viljankäyttäjillä on hintariskin hallinta epäonnistunut, ettei asiasta voisikaan täysin syyttää paikallista kasvinviljelijää ?

Käsitin, että suojaus toimisi niin, että viljan käyttäjä ostaa rehufutuurit seuraavaa kevättä varten, ja sitten jos hinnat kovin nousevat, hän tienaa myymällä ne futuurit ja voi saada käteistä sen kalliimman rehun ostoon ?

-SS-

Kyse on enemmän termiineistä kuin futuureista käytännössä, eli on kyllä voinut lukita hinnat ainakin puoli vuotta etukäteen mutta toki se on ostositoumus samalla. Eli on ollut mahdollisuus suojautua. Toki ongelmana on se, että tulevien hintojen lukitseminen aavistuksen senhetkistä korkeammalle on tuntunut tyhmältä aikoina joina hinnat eivät ole nousseet.

Toki voi myös operoida ihan kansainvälisillä raaka-ainemarkkinoilla ja futuureilla yms. jos intoa ja rahaa on riittävästi.

Eikö Hankkija/Suomen rehu ainakin noita termiini kiinnityksiä joskus tarjonnut? Taitaa
vieläkin? Sillä sai rehunhinnan sidottua muutaman kk:n jaksoissa. Harvemmin tosin nuo
liikkeet niin rajuja on olleet kuin nyt.

Eikö Hankkija/Suomen rehu ainakin noita termiini kiinnityksiä joskus tarjonnut? Taitaa
vieläkin? Sillä sai rehunhinnan sidottua muutaman kk:n jaksoissa. Harvemmin tosin nuo
liikkeet niin rajuja on olleet kuin nyt.

Välillä oli katkolla mutta taas saa. Jos olisi isoja termiinejä tehnyt syksyllä niin kyllähän siitä aika paljon olisi hyötynyt. Ja kai jotkut jopa ovat niin tehneet. Nyt ei saa kuin ehkä heinäkuulle kiinnitettyä hintoja, ja nekin ovat selvästi korkeammalla kuin edes tämänhetkiset.

Lainaus käyttäjältä: PelleH - 27.04.22 - klo:17:53

Eikö Hankkija/Suomen rehu ainakin noita termiini kiinnityksiä joskus tarjonnut? Taitaa
vieläkin? Sillä sai rehunhinnan sidottua muutaman kk:n jaksoissa. Harvemmin tosin nuo
liikkeet niin rajuja on olleet kuin nyt.

Välillä oli katkolla mutta taas saa. Jos olisi isoja termiinejä tehnyt syksyllä niin kyllähän siitä aika paljon olisi hyötynyt. Ja kai jotkut jopa ovat niin tehneet. Nyt ei saa kuin ehkä heinäkuulle kiinnitettyä hintoja, ja nekin ovat selvästi korkeammalla kuin edes tämänhetkiset.

En nautapuolesta tiedä mut sikapuolella nyt 3kk maksimi.. Ennen sai vuodeksi..

Mielestäni kertoo siitä et ei rehufirmakaan halua tehdä tappiota = tarjotaan futuuria siksi aikaa kun vanhaa varastoa raaka-aineista on varastossa joiden hinta tiedetään mut lyödään siihen jonkinlainen kerroin päälle.

Näyttäisi tuossakin hommassa olevan niin et omat varastot pitäisi olla isot ja ostaisi sen puolen vuoden erän sit kerralla..

Jos maalaji sopii niin kuminaa. Kannattaa niin kauan kun ei tarvitse investoida puimuriin tai kuivaajaan. Ei sovi turvemaille ja ei tarvitse juolavehnää yhtään.

Jos maalaji sopii niin kuminaa. Kannattaa niin kauan kun ei tarvitse investoida puimuriin tai kuivaajaan. Ei sovi turvemaille ja ei tarvitse juolavehnää yhtään.

Aivan pientilalla ei ehkä pääse noihin bizneskokoisiin sopimuksiin osalliseksi. "Villinä" kyllä voi kuminaa viljellä. Kuminan viljely osin luonnossakin esiintyvänä kasvina ei sentään vielä ole luvanvaraista, lisäksi saksalaista luomusiementä saa ihan mukavasti. Omaksi huviksi olen viljellyt, kyllä sitä jonkinlainen pussi on jo kertynyt nurkkiin.

-SS-

Ennen kuin erikoisviljelyyn lähtee pitää hankkia ammattitaito . Osaavaa porukkaa on muta ei täällä .

Minusta tuntuu, että tärkein ominaisuus ei ole erikoisammattitaito vaan epävarmuuden sietokyky ja lehmän hermot.

Ensin ollaan talven loppumisen ja kylvöjen aloittamisen suhteen ihan yläkerran armoilla. Jos tuo onnistuu ajoissa, alkaa sateen odottaminen ja kaikenlaisten ötököiden, tautien ja rikkakasvien pelkääminen. Sitten venttaillaan kauniita puinti-ilmoja ja otollista markkinatilannetta. Syysviljojen kylväjät saavat jännittää vielä talvenkin ilmasto-olosuhteita. Eläintiloilla on omat tautinsa mitä pelätä. Lisäksi konekantaa pitää aina jännittää, hajooko ne juuri kesken kiireiden.

Helpointa on jos tulot ovat lähinnä nurmien tukia ja metsän pystykaupoista saatuja.  Silloin ei tarvitse juuri muuta kuin katsella ikkunasta ja pläräillä lomakkeita.

^
Jos niillä nurmilla on joku tarkoitus niin kyllä nekin päänvaivaa ihan tarpeeksi aiheuttavat. Ihan samat sää ja kalusto riskit nyt ainakin. Lisäksi jos oma nurmi menee vituralleen niin se menee lähitiloilta muillakin. Ja jos rehua tulee hyvin niin sitä tulee ihan varmasti kaikilla muillakin. Sitten joku hevonheinän sopimustuotanto taas on jo niin stressaavaa että en viitti edes ajatella