Kun kepusta puhe ei kukaan voi tietää mikä kepun linja kulloinkin on, sen verran selkärangatonta puolueen linja on. Vallankiima silmissä mennään, mutta peruskepua se ei ole koskaan haitannut. Etkö koskaan ole kuullut kepun kääntelevän takkiaan tai sanontaa kepu pettää aina, ihan aina ja vieläkin useammin.
Ei edes se, joka viime vaaleissa äänesti kepua, tiennyt mitä tilasi. Äänesti vasemmistopuoluetta, jonka aate menee perinteisiä vasemmistoliikkeitäkin vasemmalta ohi. Turpeen alas ajo, vaateet neljäsosan metsien suojelusta.
Jos ei olisi vaaleja, kepu olisi jo lähtenyt hallituksesta. Mitä tukalammaksi puolueen asema käy, sen useampi kerros pakkelia
tulee puheenjohtajan naamalle, ei muutoinkaan eroa enää klovnin värityksestä.
eilinenkin juupas eipäs neuvottelu uusista rajoituksita kuvaa sitä selkärangattomuutta.
Eiköhän kepun äänestäjiin sovi parhaiten vertaus apina.
Jos olisi kepu, onneksi en ole, jo oma selkärangattomuus hävettäisi. Maatalouspolitiikka kiistatta kepun käsialaa ja maatalous tällä hetkellä historiansa suurimman talouskurimuksen edessä. Jos kepun kannattajilla olisi edes vähän selkärankaa ja munaa, olisi jo leppääkin vaadittu tilille katteettomista lupauksista tulotason nostosta, mutta ei. kepu hakee syyn selkärangattomasti aina muualta.
Eikö kepua koskaan edes hävetä.
Maakuntamali/sote seuraava fiasko kepulaisen syrjäseudun asukkaan näkökulmasta. Valtaa keskitetään entisestään kasvukeskuksiin ja kiihdytetään maaseudun autioitumista. Missään muussa puolueessa kuin kepussa, tuokaan ei olisi mahdollista. Taas kerran kepu koettaa kasvukeskuksiiin, siten että peruskepu äänestyskopissa ampuu itseään jalkaansa. Tuotahan kepulaisuus on, enemmän uskonto kuin puolue. Nyt jo, maastullikin kirjoitaa keskuskeittiöiden vähenevän pikkukunnista, toiminnan keskittymisestä muualle, mitähän muuta aikojen satossa keskitetään ja mitä tekee peruskepu. Taputtaa karvaisia käsiään.
Viimeksi muokattu: 08.01.22 - klo:03:39 kirjoittanut Eemeli