Vanha uutinen, mutta nyt kotona aikana tullut vieläkin ajankohtaiseksi.
On järkyttävää, kun maidon tuotanto voidaan hyväksyä vain yhteiskunnan tarjoamaksi palveluksi, mutta jotkut haluaa sairaanhoidon pössifirmojen bisnekseksi.
1.3.2019 23:59 ・ PÄIVITETTY: 1.3.2019 23:59
Kokoomusvaikuttajalta yllättävä tunnustus, mitta täyttyi – nyt meni usko markkinatalouteen
Wilma Hurskainen
Raimo Ilaskivi.
Hieman surullisin mielin naputtelin otsikon, kokoomuslainen ylipormestari Raimo Ilaskivi kirjoittaa Uuden Suomen blogissaan. Otsikko on Tämä siitä markkinataloudesta!
– Ehdinhän kohta kuuden vuosikymmenen mittaisen poliittisen urani aikana – päättäjänä, virkamiehenä tai seurajana – leimautua vahvaksi markkinatalouden kannattajaksi. Ajoittain tuon termin eteen liitettiin sana sosiaalinen, joskus ei. Mutta vapaasta markkinataloudesta aina oli kyse. Vapaasta kilpailusta, toiminnasta avoimilla markkinoilla, palvelusten ja tuotteiden tuottajana parhain ehdoin. Ja näillä ehdoilla Suomi menestyi. Kansan elintaso nousi, työllisyys koheni. Työmarkkinajärjestöt sopivat palkoista, yhtiökokoukset osingoista. Näin työ ja pääoma yhdistettiin toisiinsa tuotannontekijöiksi, Ilaskivi tilittää.
Nyt hän kuitenkin katsoo, että markkinavoimat ovat tunkeneet alueille, jonka ei pitäisi olla niitten toimintakenttänä.
– Tarkoitan yhteiskunnan keskeisiä peruspalveluita, kuten sosiaalipalveluita tietyin rajauksin. Palveluita erityisesti niille, jotka eivät omia etujan asiakkaina, yksityisten yritysten palvelututantoon siirrettyinä, pysty omia etujaan valvomaan. Tällaisia ovat ennen muuta lapset ja vanhukset, päiväkodit ja erimuotoiset vanhusten hoitolaitokset palveluntuottajina.
– Viimeksimainittujahan markkinatalouden periaattein toimivat suuret, kansainväliset yritykset ovat pyrkineen valtaamaan. Miksi? Ei toki hyväntahtoisuuttaan vaan sen vuoksi, että ovat nähneet näisssä sektoreissa houkuttelevan mahdollisuuden tehdä voittoa, esim. osinkoihin tai takuukorkoihin sisällytettyä tuottoa omistajilleen. Ja – valitettavasti – korkean tuoton turvaamiseksi keskeiseksi tuotannontekijöitten alentajiksi ovat osoittautuneet palkkakustannukset; itse palkkatasosta tai sitten henkilöstön pätevyydestä tai määrästä tinkien.
Ilaskivi kysyy, onko julkinen, sosiaalinen palvelutalous ylipäätään sektori, jossa on tai saa olla elintilaa markkinavoimille, jotka toimivat erilaisten periaatteitten mukaan kuin sosiaalinen palvelutalous.
– Vastaus on tapahtumien perusteella selvästi kielteinen. Olkoon markkinataloudella oma roolinsa mm. tuotannon ja jakelun piirissä, mutta hoitakoon julkinen valta ne palvelut, jotka ovat selkeimmin ihmisläheisiä. Se voi rekrytoida sellaisen henkilöstönkin, joille ihmisten, niin nuorten kuin vanhojen, palvelu on kutsumustyötä ja josta on myös maksettava tehtävänmukainen palkka. Jos väitetään, että markkinatalous hoitaisi nämäkin tehtävät taloudellisemmin, sekä itse kustannuksista että voitoista vastaten, sen täytyy panna poliitikot miettimään, missä on korjattavaa ja millä keinoin korjaukset tehdään, Ilaskivi summaa.
– Tämä siis siitä markkinataloudesta. Olkoon se edelleen hyvä palvelija yhteiskunnalle mutta älköön pyrkikö kansalaisten isännäksi. Kun tämä hyväksytään, markkinatalous myös pesee kasvonsa, jotka nyt eräät sen osat ovat pahasti lianneet.
Viimeksi muokattu: 23.12.21 - klo:19:13 kirjoittanut Sepeteus
