Kertokaas ny mullekin miten ne satotasot nostetaan sinne 7tonniin.
Oon monesti yrittänyt mutten ole päässyt edes kuuteen  :

Semmottis että maalaji on tarpeeksi multava, kuohkeaa eikä heti klippiinny jos sitä vähän liian märkänä muokkaa ja josta liika vesi katoaa maanuumeniin muttei niin syvälle ettei se nuosisi kasvin juurien saataville. Myös säätösalaojitus tai sopivan lähellä oleva vesistö ja kunnon sadetin voivat olla välttämättömiä ellei käy niin uskomattoman hyvä tuuri että kesällä sataa sopivasti. Sitten kun nämä perusvaatimukset on kohdallaan kylvetään sopivan tiheä ja tasaisesti orastuva kasvusto. Sen jälkeen vaan lisälannoittamaan hiveniä sekä laon- ja tauritorjuntaa unohtamatta oikeina aikoina. Mutta ei liikaa ettei käy niin kuin moommalaisten ohran maailmanennätysyrityksessä 

Kuuteen tonniin tai lähelle sitä pitäisi päästä kunnollisella maalla ilman suurempi täpistelyjä, lisälannoitteluja ja typpimittailuja silloin kun sataa sopiviin aikoihin keskellä kesää.

Kastelu on Etelä-Suomessa merkittävin lannoitusmuoto, jolla maassa olevia ravinteita saadaan louhituksi tuotantokäyttöön. Maassa oleva varastoravinteet riittävät vähintään sadan vuoden käyttöön. Jo 1944 Maatalouden Pikkujättiläisessä mainittiin Iso-Britanniassa olleen satavuotisen lannoittamattoman vehnäkokeen tuloksia, satoa saaatiin useimpina vuosina edes hieman käytettyä siementä enemmän.

Keinokastelu kuitenkin vaatii energiaa useilla pelloilla, korkeusaseman ja uomien etäisyyden vuoksi, lisäksi rannikon murtovedet saattavat olla liian suolaista pitkäaikaiseen kastelukäyttöön. Kastelulaitteiden aurinkokäyttö ja tihkukasteluputkistot lienevät pakolliset, jos vedellä aiotaan viljellä ravinteiden sijasta. Monilla viherlannoitukseen ja alkemiaan erikoistuneilla mallitiloilla oikeammin poltetaan maan turvevaroja, mikrobit muuttavat heikommin maatunutta turveainesta liukoiseksi typeksi ja hiilidioksidiksi. Näin tuntuu, että kasvu todellakin onnistuu vuosikausia aivan ilman lannoitusta. Siitä ei puhuta, että salaojia joudutaan syventämään ehkä 30 v välein, kun vanhat ojitukset ilmestyvät pintaan.  Myös 1960-luvulta asti jatkunut voimakas ylilannoitus näkyy vähintään kaksikymmentä vuotta maan ravinnevaroissa. Näin yksi sukupolvi viheraktivisteja voi leikkiä lupiineillaan hyvinkin toimekkaasti.

Jos satoa tarvitaan käyttöön joka vuosi, typestä tulee nopeimmin minimitekijä, vaikka tällä hetkellä typpilaskeuma on jopa 5-10 kg/ha. Satoa korjatessa maan happamuus lisääntyy, koska typen kierrossa neutraloiva denitrifikaatio heikkenee , jolloin kalkkia ainakin pitää lisätä aivan samalla tavalla kuin keinolannoituskulttuurissakin. Lisäksi tehokkain mahdollinen typenkerääjäkasvin massa saadaan voimakkaalla ja optimaalisella kalium- ja fosforilannoituksella. Jos karjanlantaa eli vihervalkaistua fosfaatti- ja kalilannoitusta ei ole käytettävissä, voidaan näyttää, että noin kolmenkymmenen vuoden päästä ei enää saada perustetuksi merkittävää typenkerääjäkasvustoa, jos satovuosina sato poistetaan maasta. Jauhettua kalliota voidaan kyllä laittaa sata tonnia, siitä voi muutaman kilon verran fosfaattia olla liukoistakin.  Mikään prosessi maapallolla ei ole häviötön, jopa pitkäaikaisista luomulatausnurmista tapahtuu pintavalumia ja ravinteiden karkaamista.

Mielenkiintoista on totuutena toisteltu "valkomesikkä tuottaa 200 kiloa typpeä" ja "viherlannoitus kannattaa päättää syyskasvin kylvöön, jotta typpi saadaan tehokkaasti talteen". Tällä perusteellahan ei olisi mitään syytä kieltää syyskasvin keinolannoitustakaan, 200 kiloa typpeä syksyllä helpottaisi kevätlannoituksia kovasti ! Mutta ei ole vaikea nähdä, että itsen manipulointi on helpointa. Olisi hankalampi tunnustaa, että käytimme yhden satovuoden non-food - typen keräämiseen, ja hukkaamme siitä kahdeksan kymmenesosaa talvella.

-SS-

Kastelu on Etelä-Suomessa merkittävin lannoitusmuoto, jolla maassa olevia ravinteita saadaan louhituksi tuotantokäyttöön. Maassa oleva varastoravinteet riittävät vähintään sadan vuoden käyttöön. Jo 1944 Maatalouden Pikkujättiläisessä mainittiin Iso-Britanniassa olleen satavuotisen lannoittamattoman vehnäkokeen tuloksia, satoa saaatiin useimpina vuosina edes hieman käytettyä siementä enemmän.

Keinokastelu kuitenkin vaatii energiaa useilla pelloilla, korkeusaseman ja uomien etäisyyden vuoksi, lisäksi rannikon murtovedet saattavat olla liian suolaista pitkäaikaiseen kastelukäyttöön. Kastelulaitteiden aurinkokäyttö ja tihkukasteluputkistot lienevät pakolliset, jos vedellä aiotaan viljellä ravinteiden sijasta. Monilla viherlannoitukseen ja alkemiaan erikoistuneilla mallitiloilla oikeammin poltetaan maan turvevaroja, mikrobit muuttavat heikommin maatunutta turveainesta liukoiseksi typeksi ja hiilidioksidiksi. Näin tuntuu, että kasvu todellakin onnistuu vuosikausia aivan ilman lannoitusta. Siitä ei puhuta, että salaojia joudutaan syventämään ehkä 30 v välein, kun vanhat ojitukset ilmestyvät pintaan.  Myös 1960-luvulta asti jatkunut voimakas ylilannoitus näkyy vähintään kaksikymmentä vuotta maan ravinnevaroissa. Näin yksi sukupolvi viheraktivisteja voi leikkiä lupiineillaan hyvinkin toimekkaasti.

Jos satoa tarvitaan käyttöön joka vuosi, typestä tulee nopeimmin minimitekijä, vaikka tällä hetkellä typpilaskeuma on jopa 5-10 kg/ha. Satoa korjatessa maan happamuus lisääntyy, koska typen kierrossa neutraloiva denitrifikaatio heikkenee , jolloin kalkkia ainakin pitää lisätä aivan samalla tavalla kuin keinolannoituskulttuurissakin. Lisäksi tehokkain mahdollinen typenkerääjäkasvin massa saadaan voimakkaalla ja optimaalisella kalium- ja fosforilannoituksella. Jos karjanlantaa eli vihervalkaistua fosfaatti- ja kalilannoitusta ei ole käytettävissä, voidaan näyttää, että noin kolmenkymmenen vuoden päästä ei enää saada perustetuksi merkittävää typenkerääjäkasvustoa, jos satovuosina sato poistetaan maasta. Jauhettua kalliota voidaan kyllä laittaa sata tonnia, siitä voi muutaman kilon verran fosfaattia olla liukoistakin.  Mikään prosessi maapallolla ei ole häviötön, jopa pitkäaikaisista luomulatausnurmista tapahtuu pintavalumia ja ravinteiden karkaamista.

Mielenkiintoista on totuutena toisteltu "valkomesikkä tuottaa 200 kiloa typpeä" ja "viherlannoitus kannattaa päättää syyskasvin kylvöön, jotta typpi saadaan tehokkaasti talteen". Tällä perusteellahan ei olisi mitään syytä kieltää syyskasvin keinolannoitustakaan, 200 kiloa typpeä syksyllä helpottaisi kevätlannoituksia kovasti ! Mutta ei ole vaikea nähdä, että itsen manipulointi on helpointa. Olisi hankalampi tunnustaa, että käytimme yhden satovuoden non-food - typen keräämiseen, ja hukkaamme siitä kahdeksan kymmenesosaa talvella.

-SS-

 

Ehkä tuossa käsitteessä on koko jutun juoni. Mallitila, joka erikoistuu alkemiaan. 

Vaikka tosin maaperän mikrotason toiminan tuntemus on aika alkemiaa ja sitä kautta Lysenkomaista/bysanttilaista dädää.

Kertokaa viisaammat meneekö näin vai onko se minun miekikuvitusta.
Laskelmassa  on ohraa käytetty hinta mittarina ja pientä tasoa , oletan että kaikki pellot voi sen tuottaa huonoissakin olosuhteissa kun ja jos viljelyä harrastetaan.
Sato  4 tonnia ha × 170=  680 ekee  yara  3   400 ekee , sillä rahalla saa  1,7  tonnia
 yli  4 ha annat jos lannoittaa  400 kg   ha.
Nyt  ohran hinta  250 ekee ×   4 t     = 1000 ekee  saa yara  3 ta hiukan yli tonnin.     
Ohran hinta täytyisi olla siinä   hiukan yli  400 ekee  t.  että oltaisiin 2 vuoden  takaisessa ostovoimassa.
Laskelmassa  on käytetty  matalaa satotasoa  ja  vaatimatonta lannoitusta.   Lannoitusta hiukan lisäämällä  sato korjaantuu  5 t  siitä ylöspäin täytyy tehdä muita temppuja ja ne maksaa lisää Euroja.
Viljelijät on kertoneet nostavansa sadot 7 t että kannattavaisuus pysyy kohtuullisena, että voi tehdä  isompia investointeja.
Nyt  kotieläintilat ei  voi syyttää kasvinviljelytiloja  liian korkeasta viljan hinnasta.

Eikö tämä pitäisi laskea niin, että paljonko ohratonnista pitää saada, että se kompensoi lannoitteen hinnankorotuksen?
Jos lannoitteen veroton hinta on noussut esim niin, että aiempi hinta oli 300 eur/t ja uusi hinta 800 eur/t niin hinnannousu on 500 eur/t ja 400 kg/ha määrällä se tekee 200 eur/ha lisäkulua.
Jos ohraa tulee 4 tonnia/ha niin ohratonnista pitää saada 50 eur/tonni lisää hintaa. Jos vanha ohran hinta oli 170 eur/tonni niin uusi hinta pitää olla 220 eur/tonni.
Sitten asia erikseen muiden tuotantopanosten hinnanousut.