Tässä yksi näistä mielipidekirjoituksista, tätä komppaan:
etninen lestadiolainen
yksin armosta | 5.4.2009 11:10
Mielenkiintoinen määritelmä, olla etninen lestadiolainen. Olen vanhoillislestadiolainen ja nyt ymmärrän miten suuri rikkaus on se, ettei ole etninen lestadiolainen. Sisaruksistani osa on lestadiolaisia, osa ei, lapsistani osa on lestadiolaisia, osa ei. Perhejuhlissa olemme yhdessä ja kunnioitus erilaisia vakaumuksia kohtaan on todellisuutta. Yhteyttä pidetään muutenkin.Perheen ja suvun yhteyttä pidetään arvossa.
Tämä keskustelu taitaa olla kipeintä näissä etnisisissä piireissä. Näissä keskusteluissa on kuvattu myös hyvin irroittautumisen ja aikuistumisen kipua, kun huomaa ettei haluakaan uskoa näin. En näe oikeana sitä että suku hylkää toisin ajattelevat ja -uskovat. Ystävyyttä voi olla vaikka ei samalla lailla uskotakaan. Jeesus jätti mallin rakastamisesta.
Ehkäisy on jokaisen ihmisen oikeus, mutta ei velvollisuus. Toivon suvaitsevaisuutta niitä kohtaan jotka valitsevat sen vapauden ettei ehkäise. Särkiniemen kommentin viimeinen kappale kiteytti hyvin ydinasian.
Eikö tätä asiaa ole jauhettu jo aivan riittävästi?
Jos tunnelin päässä näkyy valoa...se on juna.
