Aika rajallinen hyöty noissa. Taisi korvata näin keväisin vain kuivuudesta aiheutuneet uusintakylvökulut. Märkyyden aiheuttamat tappiot korvattiin vain syksyllä jos oli laaja turva.
vakuutusten ongelma on siinä, että yhtiöt ovat haluttomia korvaamaan ja asiakkaat vastaavasti eivät oikein ymmärrä mitä on vakuutettu
Koronan aikaan tuli taas selväksi, ettei näitä vakuutustoiminnan keskeisiä periaatteita käsitetä oikein. Joku tapahtumajärjestäjä jankkasi, että heidän festareista vuosittain tuleva miljoonan tulos on vahinko, joka yhteiskunnan pitäisi korvata, kun festareita ei saanut järjestää eli tekemättä mitään saa miljoonan, kun aina ennekin on saanut. Oliko sittenkään vahingonkorvauksesta kyse vai tulonmenetyksestä?
Kouluissa pitäisi jo opettaa oikein sanat yli- tai alivakuuttaminen, käyvän- ja uusarvon välinen ero, ikävähennys, omavastuu ym. Jos nöyränä sopeutuu tähän "rikastumiskielto"-periaatteeseen, niin menee jo hyvin. Tarkoittaa sitä, ettei vahingon kärsinyt voi saada korvausta enempää, kuin on vahingossa menettänyt. Jos on kylvänyt uudelleen, niin siemenet ja työ siinä on todellinen vahinko, sadon arviointi jää syksymmälle, kun pellolla on jo jyviä jotka menetetty esim raekuurossa. Ylivakuuttamista ei huomioida korvauksen määrässä, kuluja ei makseta kaksikertaisina, jos vakuutus on esim kahdessa yhtiössä (pl henkivakuutus). Alivakuuttaminen taas koskee myös osavahinkoja, jos vakuutettu vain puolesta arvosta ja vahinko on puolet, saa vain neljänneksen korvausta. Onneksi nyt suositaan täysarvovakuutuksia, joiden korvauksia leikataan ikävähennyksillä ja omavastuilla. Joskus täysarvovakuutuksen kohdallakin on tilanne, ettei oikein löydy vahinkoa, josta voisi saada korvausta, kun nämä vähennykset huomioidaan, vakuutus on siis aika turha.
Vakuutusten laajuus on yleensä paremmin selvillä ja niihin myyjät panostavat enemmän, kuin näihin yleisiin korvausperusteisiin. Mitä vanhempi vakuutus, niin yleensä ehdot ovat paremmat, suppean vakuutusturvan korvauspiiri on tarkemmin rajattu kuin laajempien. Tämä näin yleisesti vakuutuksista, kun satovahinkovakuutuksia ei ole koskaan edes harkittu otettavaksi. Viljelyhistoriasta ei löydy tapauksia, joissa olisi edes syntynyt korvattavia vahinkoja, lähimpänä v -87, silloinkin kaikki tuli puitua, valtion katokorvauksia on haettu kerran silloinkin korvaus jäi "virhemarginaaliin" (omavastuu). Huonoja satovuosia on ollut, mutta siihen ei vakuutus auta. Ymmärrän toki isojen tilojen ja satojen hehtaarien viljelyriskit, mutta eipä ne vakuutuksetkaan ilmaisia ole
