Pääasema murtui lopullisesti 10. kesäkuuta 1944. Neukkulan puolella hommaa veti Leonid Govorov, joka onnistui tehtävässään ainakin aluksi. Suomen puolella ei tietenkään ollut tarkoitus murtaa pääasemaa, joten aikomus oli vain yksipuolinen.
Viikko suurhyökkäyksen alkamisesta Leonid Govorov kutsuttiin A-studioon keskustelemaan siitä, mitä pitäisi tehdä tälle teräsvyörylle ja miten se saataisiin lopetettua. Govorovilla ei ollut pienintäkään aikomusta lopettaa hyökkäystä, vaikka debattia vetänyt toimittaja yritti tuoda hyökkäyksestä seuranneita kenkkuja juttuja esille.
Miltei 80-vuotta myöhemmin, A-studioon kutsuttiin henkilö, joka hyökkäsi Suomen turvetuotantoa vastaan. Tällä kertaa hyökkäys ei tullut idästä hyökkääjän stalinistisista taustoista riippumatta. Tuhovoima tuli Suomen sisältä, demokraattisilla vaaleilla valitun joukon ansiosta, joka pelasi omaan henkilökohtaisen ideologian pussiin välittämättä paskaakaan kotimaan tahdosta. Tätä pätemiskilpajuoksua voisi joku pitää maanpetturuutena.
Selitykset ja perustelut olivat kuin jostain sadusta. Mitään konkreettisia käytännöllisiä keinoja tuhovoiman lopettamiseksi ei saatu irti. Ja miksi olisikaan saatu, kun pääarkkitehdin agenda on vihamielinen jokaista ympäristöstä elävää ihmistä kohtaan.
Kysymys kuuluu, onko jossain vielä se staalini vai veteleekö tämä hassu kaikista naruista.
https://areena.yle.fi/1-50646751?seek=448
