Avausvideossa Mestarisorkanleikkaajan liikkeetkin olivat kuin taidetta. Ei häsäämistä, ei tarpeettomia liikkeitä vaan pelkkää asiaa.
Lehmäkin tiesi todellisen ammattimiehen olevan asialla ja eläin oli erittäin luottavaisen näköinen. Lähestulkoon märehti. Ei ollut puhettakaan, että olisi paskonut sorkanleikkuun aikana.
Lehmäkin tunnisti Mestarin. Siinäpä sorkkikselle opiskeltavaa.
Eli ainut laatuinen sorkanhoitaja joka nykyisin eläkkeellä . Minkä vuoks mun pitäis mennä oppiin ?
Et ole nähnyt minun sorkka hoitoani joten väärä henkilö arvostelemaan .
Et kommentoin ulkolaisia sorkkahoito videoita koska et ymmärrä sorkka hoidosta mitään .
Monasti sorkanleikkuu on kamppailulaji. Sorkanhoitaja ja lehmä mittelevät voimiaan toisiaan vastaan. Sorkanhoitajalla on tietty apunaan hoitoteline tai -parsi, miksi sitä nyt haluaakin kutsua, joten sorkanhoitajalla on etu lehmään verrattuna.
Avausvideolla oli tilanne kuitenkin toinen. Videosta välittyi Mestarin ja lehmän saumaton tiimityöskentely, jonka päämääränä oli molemmilla sama: Saada sorkat kondikseen. Eläin ja Mestari olivat kuin työtoverit.
Sorkkatapahtuma jätti kummalekin osapuolelle mukavan maun suuhun ja lehmä olisi lompsinut varmasti jatkossakin mielellään Mestarin käsittelyyn.
Tuollainen avausvideon ammattitaito on niin jäätävällä tasolla, ettei Mestaria ole lainkaan liioiteltua kutsua Guruksi sorkanhoidon saralla. Harmi, jos kateuden kyy estää sorkkista ottamasta koppia ja oppia Mestarin työmetodeista.