Mitenkä olette eron jälkeen saaneet elämän raiteilleen? Työt saa juuri yksin tehtyä, mutta tämä yksinäisyys tekee hulluksi, kun ystäviä ei ole.
Täältä ei ystäviä löydy mutta taistelutovereita kyllä . Facebook ja asiallisemmat keskustelupalstat ovat kyllä hyviä .
Sorkkis puhuu nyt asiaa, sillä on kaksi seuraajaa Facebookissa..
Mutta asiaan. Kyllähän se yksinäisyys hulluksi tekee ja muutenkin vastaat kaikesta yksin.Jos vielä on lapsia niin siitähän se riemu syntyy, kun pitäisi ne tilan asiat ja muut hoitaa, mutta ennen kaikkea tukea ja hoitaa ne lapset.
Yksinäisyyteen auttaa tietysti saman henkinen seura, en tarkoita tällä Sorkkista, sillä on tosi pitkä liitto takana, eikä tiedä siis tästä kokemuksesta muuta kuin ne miljoona kaverien kertomaa juttua.
Harva nyt ensimmäisenä on siellä Naamakirjassakaan toitottamassa sitä yksinäisyyttään, vaan siellä haetaan niitä laastareita. Ole mun tyyny, niin oon sun laastari, vai miten se menikään.
Joku luotettava ihminen on se paras tuki ja jos sitä ei muuten löydy, niin mars mielenterveyspuolelle terveyskeskukseen, siellä on tukea ja kuuntelijaa, ja osaapa vielä tässäkin neuvoa..
Ai, niin, olenhan minäkin eronnut kymmenen vuotta sitten, mutta se yksinäisyyden kaivokin on sitten pohjaa myöten katsottu ja sieltä lähdetty sitä kuuluisaa valoa kohti.