Suomessa on järjestö joka ajaa kamalia asioita. Se on onnistunut hävittämään jäsenyrityksistään 85% vuodesta 1969. Samalla jäljelle jääneiden koko on kasvanut jyrkästi ja velkaantuminen raketoinut. Se neuvottelee miten kanavoidaan EU:n ja valtion tukia, suosien toisia jäseniään toisten kustannuksella, kriteereinä mm. asuinpaikka.
Järjestö ajaa myös halpatyöntekijöiden Suomeen lennättämistä, näinä korona-aikoinakin, valtion tuella. Luontopuolella se on myös aktiivinen, vaatien hanhien, naakkojen ja susien laajamittaista ampumista ihmisille vaarallisina. Myös soiden ojitus ja turpeen poltto ilman ja veden pilaajina ovat lähellä järjestön sydäntä.
Näiden tavoitteidensa ajamiseksi se on kasvattanut jäsenistöään ja voimaansa alistamalla valtion tukeman metsänomistajien verkoston jäsenistön (johon aiemmin oli pakko liittyä, nykyään puolipakko) alaisuuteensa. Kaikkia näitä asioita se edistää poliittisen siipensä avulla. Vaatimuksissa on myös lisärahaa supistuvalle jäsenkunnalle ja organisaatioillensa. Kohta eri rahankäyttöorganisaatioiden ja liitännäisten määrä ylittää varsinaisten jäsenten määrän.
Jäsenmaatilojen määrä on vuodesta 1969 pudonnut 85% tähän asti ja mäntykuitupuun hinta noussut 19,80euroon/kuutiometri kahdenkymmenen vuoden takaisesta 17,50eurosta. Puusta valmistettavan selluloosan hinta oli 2001 500eur/ tonni ja 2018 1000euroa/tonni. Tätä taustaa vasten kuolleen sydänkäyrää muistuttava kuidun hintakäyrä on hämmästyttävä, melkoinen saavutus. Suomi on todella vakaa maa, jossain asioissa.
Naudalihan tuottajahinta on alle 3euroa/kilo ja sianlihan alle 1,50eur - kysy näitä tuotteita kauppiaaltasi!
