Olipa kyse yksityisestä ihmisestä, maatilasta, yrityksestä, kunnasta, valtiosta tai muusta taloudellisesta toimijasta, niin taloudenpito on lopulta aika yksinkertaista, tulojen on oltava suuremmat kuin menot, lyhyellä aikavälillä vovat menot toki olla suuremmat, mutta syntyvä alijäämä on katettava tulevaisuuden tuloilla.
Kun valtion verotulot pienentyvät, niin loputtomasti ei velkarahalla voida korvata pienentyneitä tuloja, jossain pisteessä on pakko alkaa leikata menoja, tai toinen vaihtoehto on että itketään ja leikataan menoja, siitä huolimatta että kansa napisisi vastaan. Siinä onkin sitten aikamoinen savotta, kun aletaan miettimään, mistä ja keneltä niitä menoja leikataan, että tulisi mahdollisimman vähän vaurioita.
Rakenteellisia uudistuksia on pakko tehdä, ja jokainen yhteiskunnan sektori, jolta aiotaan leikata, tulee panemaan vastaan ja lujasti, esittäen tietysti perusteluja, miksi juuri tältä menoluokalta ei pidä leikata.
Helposti myös etsitään niitä ryhmiä yhteiskunnasta, joilta on helpointa leikata, ja joilla ei ole keinoja panna hanttiin, ja maatalous tulee olemaan yksi näistä ryhmistä.
