Heidän aika ohi. Orpon tilalle tulossa Häkkänen tai Lepomäki. Mutta kuka Sipilän tilalle. Keskustalla ei ole uskottavaa ehdokasta asettaa tilalle. Siinä on kyllä mielenkiintoinen tilanne, kun vaalin tulos on todennäköisesti todella huono, keskustan vinkkelistä.
En ihan oikein ymmärrä tuota yleistä kritiikkiä jota em mainittuja henkilöitä kohtaan kohdistetaan. Totuushan on että rapakunnossa ollut Suomi on taas nostettu taloudellisesti jaloilleen ja nuo molemmat miehet on siinä olleet keskeisessä asemassa. Toki on ryssittykin, mutta emme ole enää laman keskellä. Kun kantaa vastuuta , niin joskus roiskuukin. Varsinkin Orpo tuntuu kantavan hallituksen tekemisistä vastuun ihan vaaleihin saakka. Pitääkö joka asiassa olla niin kuin nyt Halla-ahon kohdalla, kun ei tee tai ei puhu mitään ei tule virheitä. Vaaliväittelyt voitetaan kun on nukkuvinaan.
Vielä kerran. On pikkaisen ristiriitaa, että samat ihmiset jotka väittää että eu ja euro vei Suomelta talouspoliittiset insrumentit, väittävät nyt että Sipi ja Orpo on laittanut kaikki kuntoon. Kyllä EKP sen teki. Kiittäkää siis Erkki Liikasta.
Kiitetään Erkki Liikasta 1990-luvun lamasta, johon hän oli pääarkkitehtinä Holkerin hallituksen valtionvaraministerinä.
Kiitetään Erkki Liikasta lisää näistäkin:
Markku Jokisipilä kertoo:
" Aihepiiriin perehtymisen voi aloittaa vaikka tutustumalla Helsingin Sanomissa 19.9.1973 julkaistuun EEC-vapaakauppasopimusta vastustaneeseen vetoomukseen ja sen alta löytyviin nimiin. Sieltä löytyy pilvin pimein nykyisin integraation siunauksellisuuden nimiin korkeista asemistaan vannovia läntisyyden apostoleja.
Läntisen kaupan lisäämistä vastustamassa sekä vastaavasti Neuvostoliiton ja SEV-maiden kanssa käydyn kaupan voimistamista olivat vaatimassa mm. nykyinen presidentti Tarja Halonen, Suomen pankin pääjohtaja Erkki Liikanen, Ulkopoliittisen instituutin johtaja, Julkisen Sanan Neuvoston puheenjohtaja, parikin EU-parlamentaarikkoa, ex-ulkoministeri, entisiä ja nykyisiä kansanedustajia, pari ex-maaherraa, suurlähettiläitä, arvostettuja professoreja, yliopistorehtoreita, eturivin kirjailijoita, näyttelijöitä, muusikoita ja elokuva-alan ihmisiä, palkittuja journalisteja, kulttuuripolitiikan mahtinimiä, korkeita virkamiehiä jne.
Suomessa oli ei vain länsimaailman vaan koko maailman laajin ja poliittisesti laajapohjaisin joukkoliike DDR:n valtiolliseksi tunnustamiseksi 1960- ja 1970-lukujen taitteessa. Nykyisin arvovaltaista väkeä oli täällä tunnustamiskomiteassakin, mm. Tarja Halonen, joka tosin Hentilän mukaan joutui paikalle "aivan yllättäen ja sattumalta" tultuaan SAK:n lakimieheksi 1970. Henkilöjäsenten sijaan komiteaan kuului järjestöjä, kaikkiaan 41 erilaista suomalaisyhteisöä, jotka jäsenistönsä kautta edustivat ei enempää eikä vähempää kuin 1.5 miljoonaa suomalaista. Nykypolitiikan kannalta mielenkiintoista on, että mukana olivat keskustan ja SDP:n nuoriso- ja opiskelijajärjestöt. Suurimman joukkovoiman toi SAK. Komitean tavoitteena oli tehdä Suomesta ensimmäinen DDR:n tunnustanut länsimaa.
