Vanhanen sai silmilleen puuttuessaan eläkeasiaan, vaikka itse asiassa hän oli oikeassa: työssäoloaikaa on nostettava tavalla tai toisella jo pelkästään sen vuoksi, ettei meillä ole varaa elättää kaikkia eläkkeensaajia ja muita elättejä. Ei siinä yleislakolla uhkailu ole mikään ratkaisu. Asia on tosi, halusimme sitä tai emme.
Vanhaselta unohtui merkittävämpi asia: työssä viihtyminen ja työssä jaksaminen. Ei liene väliä sillä, mikä on eläkeikä, jos jokaisena vuotena sairastetaan joko syystä tai syyttä jopa 10 % työajasta ja tämä on luultua yleisempää. Esimerkiksi Alajärvellä sijaisapua käyttää vuodessa 41.2 päivää per käyttäjä ja tämä on alle valtakunnan keskiarvon. Jos viljelijän työssäoloaika on vaikkapa 25 vuotta, tulee sijaisapua käytettyä 1030 päivää, joka keskivertopalkansaajan työpäiviin verrattuna on melkein viiden vuoden työt!!!
Kotieläinyrittäjän vuosityöaika on periaatteessa 365 – 25 = 340 työpäivää. Siis sijaisapuun oikeutettu keskivertoviljelijä sairastaa 12 % työajastaan. Äitiyslomat tietenkin tekevät tilastopiikkejä, mutta kannattaa myös muistaa se, että suuri osa viljelijöistä ei juuri koskaan käytä sijaisapua. Osa maatalousyrittäjistä on siis sijaisavun suurkuluttajia. Joko ollaan oikeasti sairaita, tai sitten työssä viihtyminen on niin huonoa, että pienimmästäkin syystä hakeudutaan sairauslomalle.
En tietenkään tiedä sitä, löytyykö sijaisavun suurkuluttajista jonkinlaista yhtäläisyyttä, esim. väärin toteutettu laajentaminen pettymyksineen tai ammattitauti. Luulen kuitenkin, ettei viljelijän ikä korreloi sijaisavun kulutusta. Maatalouspuolella ihminen voi sairastua oikeasti, mutta esimerkiksi valtion- ja kunnanhallinnossa sairastetaan aivan yhtä paljon, eikä niissä hommissa voi särkeä itseänsä.
Jos työssäoloaikaa halutaan jatkaa, olisi ensiarvoisen tärkeää parantaa työviihtyvyyttä ja –motivaatiota niin, että ihminen viihtyisi työssään pidempään. Samalla sairastuvuuskin pienenisi ja työn tuottavuus kasvaisi huomattavasti.
Kuka uskaltaa kommentoida tilannettaan?
