Ennen se oli semmonen sanonta ,notta leipäsä etteen se on jokkaisen tehtävä työtä. Tänäpäivänä sitä on niin palijo sellasta työtä jota ei kannata tehä. Ennen ihan kaikki työ oli arvokasta.Siitäki huolimatta kyllähän joku vastike pitäs olla sille rahalle jonka yhteiskunta maksaa siitä että sitä työtä ei oo, kun sitä jotakin hommaa kuitenki olis.
Entisinä aikoina oli paljon sellasia töitä mitä ei nykyän enää ole, esim. lähistöllä olevan rautatien tasoristeyksessä oli sellainen virkailija joka veivasi junan tullessa puomit alas ja ylös, varmaan pitkäveteinen homma päivystää siinä vahtikopissa, Sitten sekin työ automatisoitiin, ja nykyään onkin tehty eritasoristeys ko. paikkaan.
Täystyöllisyyden tekeminen "väkisin", oli vallalla naapurimaassa yhteen aikaan. Se aiheutti koko yhteiskuntaan elintason ja työmoraalin laahaamisen länsimaiden perässä. kaikilla oli työtä, mutta kellään ei ollut oikeastaan mitään. Näennäiset työt veivät aikaa, niistä maksettu rahapalkka inflatoitui, ja oikeat työt tehtiin pimeästi omalla ajalla, vaihdantana. Jopa pääosa ruuasta tuotettiin pikkupalstoilla ja kaiken maailman joutomaapalasilla, kun kolhoosit runsaine työvoimineen olivat lähinnä hylyn hallussa.
Silloin kun oli isossa metallipajassa työnimike "jäysteenpoistaja", oli 7-portaisen alimman suoritusryhmän työ, eli työläinen istui erilaisten metallikappaleiden keskellä siinä ja viilaili pienellä viilalla purseita ja jäysteitä siinä, se homma perustui valujen ja koneistuksien epätäydellisyyteen, eli kun tuotannon järjestelyt paranivat, ei nimikettä enää tarvinnut.
Tämä töiden erikoistuminen, harvempien työläisten korkeat palkat tekevät lehdissä kohistua tulojen eriarvoistumista, kun nykyään työelämän ulkopuolella olevat, ennen ehkä juuri näihin aputöihin työllistyneet ovat edelleen pienituloisia, ja työssäkäyvät etuoikeutetut asuvat tuplasti isommissa asunnoissa kuin esimerkiksi 80 vuotta sitten, on vesivessat ja saunat asunnossa, pesukoneet ja kodinkoneet ja autot, montakn samassa perheessä.
Mutta hyvä esimerkki on tämmöinen työ, jota vielä tekevät kehitysvammaiset työkeskuksissaan, leimaavat päivämääräleimoja kirjaston kirjojen lainauslipukkeisiin, näitä pahvikortteja vielä joissakin kaupungeissa ehkä käytetään, vaikka itsestäänselvyys on ollut jo pitkään viivakoodi, jolla leimataan kirja lainatuksi kirjastokortin omistajalle, palauttaessa sama juttu toisin päin. Tietokone tietää lainausajat ym. Ei tarvitse työläisen niitä pahvikortteja leimalla paukuttaa. Olisimmeko valmiit maksamaan ihan joka virastossa ja kirjastossa ja pankeissa siitä, että asiat jälleen tehdään hitaasti, vaivalloisesti ja hankalasti.
Työvoimaa kuluisi esimerkiksi 50-luvun malliin paljon, jos tietyömailla kuorma-autot täytettäisiin hiekkakuopilla käsin eikä yhden kauhallisen pyöräkuormaajalla ? Oliko se työ arvokasta ? Ehkä, mutta hyvä kysymys on, miksi maanviljelijät hankkivat lypsyrobotteja ja säiliöpuimureita, kaivinkoneita ja suursäkkinostureita vaikka käsinlypsyllä sota-aikana maidot kerättiin ja pikkusäkkitavarana viljat ja rehut, apulannat, toimitettiin, heinät kerättiin käsin seipäälle ja seipäältä.
"Akripizznes" - viljelijöiltä vähiten odottaisi taivastelua siitä, miksei vessavahdin, hissipojan, kengänkiillottajan ja kotiapulaisen hommiin olisi oikein tulijoita.
-SS-
