Pittääpä Heinollae koettaa jottae jatkotarinantynkeä kehitellä, kun tuo Korpaki...
Saapa nähä tullooko tästä mittää, mutta saatta rahat takasi jos ei kelepaa... nimmeä en vielä tarinalle tiijjä, meinottelin ensteeks että Vesimäjen Vanttomi, mutta katastellaan


--------


Olipahan kauvvan sitten semmonen tavallisen kuulakas kuutamoehtoo jossaki Pirkanmaan seutuvilla. Taevaan tähet antovat kilivan valovasa närreikön takkaa pilikottavan kuun ohella. Metän läpi oli raevattu, vae liekkö tuo itestään siihen syntynynnä, semmonen mutkitteleva tieaukko. Tiellä mennä jolokutteli hevonen vettäen perässäsä sanirekkeä. Tierat lenti reen jalaksista varsinnii kurviissa ja hevosen sieramista lennähteli tasaseen tahtiin henkityshöyryjä. Sanireessä istuva, ohojaksie pitelevä miekkonen vilikuili välillä reen takaosassa köllöttelevään Jussi-poekaan. Piipun tupruttelun ohella ohojaksie pitelevä Vihtori Talokas hymmyili tyytyväesen näkösenä. Ja mikäpä oli miehellä ollessa, pinta-alalisät oli paukahtanu tilille ja sen peälle pari viikkoa sitte karja-autoon laetetusta sonninmullistaki oli läsähtäny tuohta meleko mukavasti. Toasa vilikasi Vihtori poekaasa päen ja kahteli samalla että tulipa poijjalle ostettuo meleko passelin näökönen karvalakki. Se oli vähintäänni puolta kommeampi, kuin mitä naapurin maalaesliittolaesem isännän poejjalla. Jussin peä keinahteli nukkuvessa kahakätteen ja liekkö tuo nähäny unta seoraavan kesänä paekkakunnalla olevasta liperaalien puoluvekokkouksesta. Isä-Vihtori oli nimittäen luvannu ottaa poekasa sinne mukkaan.

Pikkusen se Vihtorilla huoletti matkan teko, sillä seuvvulla tiejettiin liikkuvan rosmokoplan. Oeshan se Vihtori lähtenynä muuten sammaan raetoon muijjen kylän isäntiin kans, mutta kun oli sattunu jeämään turvastasa kiinni muutameen paariin. Oli ollu tavallista kiivaampi intto komunistiin kans, Vihtorilla kun suivautti melekolaella ryssien hännystelijät, eikä antanu millään periksi intossa, vaekka siis oliki melekonen liperaali…

Oeskohäntä ollu ennää kahtakaa kilometrie kotipihhaan, kun Vihtori huomasi eissä olevan jotaki.

Pertteeni, mikähä se siellä, rippariko? vaeko tesantti?

Auno Anttola, ruokottoman näkönen rosmopeällikkö oli ryysyläesjoukkosa kans vahannu tielläkulukijoeta aamuvarraesesta asti. Oli menny meleko vöyreänki näköstä sakkie, vaen pahukkeri kun ne oli järkijään menneet usseamman hevosen raijjossa, eikä näen Anttola ollu tohtinu tehä ryöstöyrityksie. Illankuhuvassa oli ruvennu saunassa valamistettu kilijupänikkäki tyhyjenemmään ja porukka oli jo menny meleko levottomaksi. Kova homma oli tällä Aunolla ollu pijätellä miehie, etteivät ne suinpäen oesi rynnänneet ryöstöpuuhiin.
-Outellaan, sano Auno kilijun polttamalla passoeänellä, -aena se joku mattimyöhänen tulloo ja joku hilikku saahaan kassoonn, Bwahhaahhaaa. Nauro Auno vielä peälle niin että mavonsyömät takahampaat näky niin selevästi, että arimmat rosmot kusi housuihisa.

Ja melekosen sekalesen näköstä oli rosmoporukan asseistus, johtajalla oli tietennii tuliasseita, oli ykspiippunen haulikko  ja vyöllä roekku vielä vanaha roolinki. Vyön alle oli pistetty meleko pitkäteränen puuko, jonka oli joku kyläseppä takkoa louskuttanu viilanruojista. Muilla rosmoella oli käsissäsä heinäseipäetä, talikkoja ja hankoja, niin että jos ei oesi ollu talavi, niin ensmäesenä mieleen oesi tullu, että heinähommiinhan he…

Viimmein ototus palakittiin ja kytteämässä ollu Seehpuloni huhhuili ku huukaja sovitut merkit ja samassa ukot oli jalakeilla ja menivät asseet tanassa tienvarteen. Auno hyppäsi johtajalle kuuluvin elekein tielle toppauttammaan  tulijan ja nappasi vyöllä olevan puukkosa suuhun poekittaen ja piti pistoolie ja haulikkova kans valamiina.

Vihtori veti suihtiista kun hän näki Aunon huitovan tiellä ja samassa hän Äkkäsi myös tienvieren olevan täynnä rosmoja. Vihtori läppäsi hevosta suihtilla ja komenti sen menemään lujempata. Hevonen kilstosi täyteen ravviin ja Auno huito kässiillä ja mumisi jotaki merkillistä veihti suussa, samalla nykkien veihteä poes. Muut rosmot oli pikkusen ihimeissään, kun pomo käskyhuutoa ei kuulunukkaa ja Vihtorin hevonen oli jo ohittamassa päällikkövä.

mikä se Aunolle tuli, ei kae se jäänkylymä puukko tarttunu turpavärkkiinentäpä Vihtori poekineen, sevijääkö he ansasta.

eiköhän tuota seoraavassa jaksossa jotaki vallaestusta tuu

Pertteeni, mikähä se siellä, rippariko? vaeko tesantti?

Veikkaanpa, että tesantti! 

Auno pyöritteli peätäsä ku pössihavukka, kahtoen välliin ukkoehisa ja välliin ohi menemässä olevaan porukkaan. Viimen hän loekkasi  asseet maahan puottaen ja veihti turvassa roekkuven nappaamaan reessä olevan poejjan, vissiin ajatellen että kyllä se ukko pyssäyttää, kun poeka jeäpi kyyvvistä. Ja laajan kaaren se Auno tekiki, käjet huito napatakseen kiinni Jussista. Aunon käsi tavotti poejjan pään ja hän nykäisi rajusti puottaakseen poetsun reestä. Mutta samassa votakassa reen takalaeta lyyvvä räppäsi Aunon kylykiin semmosella voemalla, että äejjä kilijasi tukahtunneen tuskanhuuvvon, vielä kun turvassa roekkuva veihti kolahti reen kuppeissin reppeytyven poes, niin rosvopeällikön katastroohvi oli melekolaella täyvvellinen. Aenovastaan uusi karvalakki jäe saaliiksi ja  turpa vertavaluven hän  nosti lakin pääsä peälle voetonmerkiksi. Muut rosmot naurovatten sissäänpäen, mutta kehhuivat kuitennii kohta karvalakkie kommeaksi, ja varsinnii kun siellä sisällä luki että mate in honk konk, niin ihastuneita huutahtuksie peäsi joukkivosta. Ylypeyttä rinnassasa tuntijen Auno nykäsi tiukahkolta tuntuvan karvalakin peähäsä ja nakkasi vanahan huopahatunreohkan huuthelevettiin.

Joku koejjari haalasi sitte sijetarpeita ja kaateli viimesimmät hiivaset kilijunrippeen Aunon vertavaluviin huuliin tesihvinijoentiaeneeksi. Siihen se jäe silläkertaa kysseisen rosvojoukkivon ryöstöyritys. Mutta eipä ne arvanneet mitä tapahtu helevetinmoesta kyytie pakenevalle Vihtorille ja varsinnii sen poejjalle.

Oesko nimittäen pari oekosta ja yhtä monta mutkoe keretty mennä, kun tuli melekosen tiukka kurvi ja Vihtori vaen läpsi suihtiilla  lisseä vauhtie. Ja niihä se kävi, että vitarinteessä ja vasemmalle kaartuvalla tiellä reki kallistu meleko pahasti, häjin tuskin Vihtori pysy kyytissä, mutta poejjan pahukkeri, se otti ja puota pätkähti kyyvistä lähtijen kierimään melekosta kyytie. Se kieri ja pyöri ja liuku ja pomppi ja kilstoeli, taesi välillä tajuki mennä ja viimein….


mihihätuo joutu, esson paariin? vaeko sirolaopistoon, eikö tuo vielä selevinne

mihihätuo joutu, esson paariin? vaeko sirolaopistoon, eikö tuo vielä selevinne

Veikkaanpa, että Äs Tee Ykkösen paariin... 

Niin se kävi että Jussi puota rätkähti errään maatilan navetan yhteyvvessä olevan aiv-rehutornin luukusta. Tornissa oli semmonen välipohoja ja oli tehty aekonnaan mahollisen ytinsojan pommisuojaksi. Siellä pommisuojassa piti justiisa kokkovustaan kokkoomuspuoluveen paekallisosasto ja sen takija se luukkuki oli auki, mistä se Jussi siis puota mätkähti. Oliha siellä palavie kynttilöetä ympäriisä ja kokkovusväki hoelasi ku ranssissa, että kepukepukepukepu, välillä ne heittäysi lattijalle. Vaen sitte ne vasta kilstoeliki kun Jussin roppi putosi suoraan joukkijon keskelle, varsinnii vartavasten helssinkistä tilattu kokkoomusnuorten etustaja, Hamppi Holokeri säekähti niin että sillä putosi aeramin kahavitermos lattijalle hajoten tuhannen *****n pärreiksi ja semmosen pikkusilakan kokonen ruilettipaska meni sillä kans housuun.

Vaen meleko pijan ne kuitennii siitä selevisi, kun ne äkkäsi että tämähä oliki vissiin se taevaanlahaja, jota on outettu ja luppaeltukki, siis se joka tulleepi heijjät pelastamaan pitkältä oppositijokauvvelta suoraan vallan ytimiin. Ihan siinä karvalakkija veleltiin päestä ja mahto joku heikkomielisin nokkaasakki niistää turrauttaa. Pikkusen se Jussi koetti äkistä, että kuka on, vaen joku porukan viisaemmista puhu että ei oo ihime jos pikkusen hummeetissa viirovaa ja se tojisti Jussille, että sehän sinä oot, se etelän aa ja pee-aluveen tuleva messijas, elikkä Vanttomi, joka tuut taestelemmaan tulevassa eeuun valtakunnassa tukileikkavuksija ja tissinkoettajie vastaan. Jussi liikuttu niin kovasti, että kaheksatta vessapaperirullaa meni kyynelie pyyhkijessä ja oesi menny enämpii, vaen kun se huussipaperi loppu, mistä puolestaan seorasi, että joutuvatten ryykitikkuja vuolemaan tovosen aekaa siitä etteenpäen.

Nii se Jussi jäe sinne torninpohojalle asuksimmaan ja paekallinen ja osin paekatonki porukka kanto sille sijan kylykeä ja luvetutti kaekki maholliset akitaatiokirjat ja uuvven karvalakinki joku Peni Ysköspastilli haalasi Anttilan posti myynnin kautta. Ja päevä päevältä Jussi varttu varttumistaan ja erräänä päevänä, nii mitä…


kirjelmöepikö tuo lomituksista rytsseliin, vae lähtöökö ruottiin volovontehtaalle

Palataanpa välillä kahtelemmaan, että minkälaenen oli tämän Auno Anttolan elonkuluku. Hänelle jäe siis ryöstösaaliiksi uuvvenkarhea itämaella valamistettu karvalakki ja muutama arpi turpavärkin seotuville. Pikkuhilijaa arvet parani ja karvalakin läpitte kasvo hivukset siihen malliin, että lakkija ei saanu poes päästä ennää ollenkaa. Lopulta peänahkaki kasvo yli tekoturkiksen ja niin Aunon peä oli tavallista vinhemman näkönen. Melekeesä siitä tuli samallaenen, ku Pentti Haanpää kuvovaa rommaanissasa Taevalvaaran näyttelijjää… (kaekki kirjallisuuven tuntijat nyökkäelee tietävännäkösinä, kirjottajan huomautus).

No, ajat parani ja Aunoki kelekkerehti pijan rässihousuissa kaapunin kavulla ja sae sillontällön joetaki hätäaputöetä, oli muunmuvassa isossa saeraalassa persienpyyhkijänä ja palokunnassaki se mahto kanelehtie, vaen kumpiki jopi loppu lyhyveen… Viimmein Auno luuli peäseväsä vihrejälle oksalle, se kun joku jalostusyhistys haki ay-sonnija lehti-ilimotuksella. Aunoha täytti heti hakukaavakkeen omakätisesti ja liitti mukkaan kaekkiin puoluveitten jäsenkirja, mitä siis sattu omistammaan. Se kun oli niitä taskuvarkauksissa sattunna saamaan saaliiksi. A-vot, Aunoha valittiin hommaan ja hyvin meni ensimmäeset viis minnuttija, mutta sitte loppu puhti ja Auno vietiin saeraalaan tiputukseen ja siellä hänet puotettiinki kahesti sänkystä ja erästä homppeli-hoetsuo muoton vuoksi (liikalihavuuvven takija) paetessaan hän putosi portaessa niin pahasti, että hänet tojettiin melekolaella aevokuolleeksi, mikä otti Aunoa niin pahasti aevoon, että hän hakkeusi tietottomana tietottajan virkaan erräässä pienessä kunnassa. Hänen tehtävänään oli tietottaa maavvilijelijöelle lomaoekeuksista. Ja siellä hän tapasi ensi kerran…. Niin kenet?

ei kae ite Paavie, riittäshäse pienempiki kiho

"Jussi Talokas eli nuoren miehen odysseia"

Joo, sillä torninpohojallaha se Jussi tosijaan varttu, se Ysköspastillin Peni se sille kanteli rössikeittova ja jukurttijaki. Eikä sitte ookkaa mitenkää iso ihime, että pikkusen elläemellinen tappavus tuosta tuli, kun ketunruokijaha ne etellämaenitut. Noen kerran kuussa se Peni mittaeli Jussie asettaen tämän tornin seinustaa vasten ja piirti aena liitulla uuvven viivan ja kun viimein Jussi saavutti saankuuvvenkymmenenkaheksan sentin huluppejan pittuuvven, niin Peni otti ja  laetto postija peäkallon paekalle. Peni kirjotti sen viestisä roppi innosta täristen ja toe siinä juluki oman ”vaatimattoman” ossuutesa uuvven Vanttomin luonnissa. Peni tilasi Anttilan postimyynnistä Jussille semmosen pessakoelle tehyn mustanaamijopuvun ja kaks peltistä nallipyssyvä. Sekä tietennii seihtementoesta rullaa nallipyssyn panoksija.

Peäkallonpaekalta vastattiin hetikohta, että joku Sassi tulleepi kahtomaan jonku vemakkolauman kans. Peni oli mahottoman innossaan ja kävi lähheiseltä kijoskilta ostamassa kaekkiilla kätteisvarroellasa kortonkija.

Ja niin kuuvves kuuvvetta, eli kesäkuun yheksäs päevä torin kuppeelle ajo uuvvenkarhea kompilata. Peni loekki ku kaselli aukomaan latan ovija ja oliha se tosijaan näytös, meinaan se tulijasakki. Sassilla kiilti kalaju ja pikkusen sen puhe meinasi sakata, kun se puhu ajaneesa tulomatkalla jonku mumman päälle. Vaen eihä ne siitä assiesta sen kummemmin raatannu, joku kepulaenen kuitennii, sano joku Sassin matkassa kelekkerehtivä ukon kuvatus, jolla oli meleko merkilliset korvat. Penistä nimittäen näytti, että ukon peähän oesi kasvanu melekeesä ku karvalakki, tae aenaki ne lakin korvalliset lepatti kummallisesti tukan alla. No, vissiin niitä vemakkoja, Peni mietti ja hiplasi taskussasa olevata kortonkipakettija.

Perkele, sauna kuulemma lämmin, jatkellaan taas


Laav in tö eör?

Joopase joo, ihan oekeen arvasitta. Sassin matkassa oli tietennii tämä Anttolan Auno, joka oli kivunnu lomahallinnon erinäesissä tehtävissä ylemmäs ja ylemmäs ja vielä kerran ylemmäs. Oli peässy oekeen errään emakkosilkalan karjuoki lomittammaan. Ja kun oli sen jopin hoijjellu melekosen hyvin ja sattumoesin talon isännänruhujake oli paekallisen maatallousseoran kokkoomuslaenen kiintijöjäsen, niin peäsihä se Auno siitäki ylemmäs. Elikkä hän oli matkassa novviisina, taekka siis kahtomassa joomiehenä kun uusi Vanttomi peäsisi oekeen tolokusti toemimaan.

Muun porukan mennessä sisätilloehin sinne aiv-tornin uumeniin jäe Auno tornin nurkan taa kuselle, tae aenaski sillä oli semmonen tarkotus. Se kun tämä torni, niiku monet muutki, oli nimittäen pyöreä, niin eihä se peässy millään nurkan taa vaan kierti sen tornin seittemeen, tae jopa kaheksaan kertaan ympäri ja lopulta suivausi niin että meni kuseksimmaan latan takarattaseen. Vaen kesken jäe toemitus, Auno huomasi nimittäen lähheisessä koevussa  semmosen siniseen kokopotkupukkuun pukkeutunneen otuksen. Aunon tihristellessä silimijään ja tarkennessa katsettasa, hän huomasi roekkuvan pienet nallipyssyt olijon  kummallaki kuppeella. Auno työnti kikkelisä takasi lahkeeseen (vasempaan) ja lähti hiipimään olijota kohen. Hän huomasi että nuori mieshä se oliki ja se sahata nitkutti justiisa sitä sammaa oksaa ihtesä ja rungon välistä, siis millä se ite kyykki. Auno aukasi suusa jo varotushuutoon, mutta vaekeni sitte huomatessaan asijassa tavatonta viisautta


miten käynee, putovaako jalollesa ja tullooko nivustyrä

Kohtapuoliin oksa Jussin alla alako jo natisemmaan uhkaavasti ja Jussi joutu pikkusen hakemaan tasapaenova, että saesi työsä suoritettuo loppuun. Ruosteinen pokasaha teki taas kitisevvä eistaas liikettä ja Auno nosti huonosti pestyt nakkisormesa silimiisä etteen, sillä häntä touhu rupesi jo hirvittämään. Sillä puotusta oli Aunonki vajavaesen arvijoenti taejjon mukkaan tuommoset viis kuus metrijä ja puun alla oli jos jonniinäköstä rommuo. Oli vanahoja karhin akselie, oli verkusonin jummiin mennyttä moottorija, pari petonista rumpuputkeaki taesi rojun alta pilikottaa ja kaekkien hurjimmalta Aunosta näytti se etteenpäen nurin keikannu kuokkamallin rehuleikkuri, jonka piikit sojotti pystyssä ku pikkupoekiin kilikkarat joskus aamuyöstä.

Viimmein oksa nasahti poekki ja Jussi tipahti alas ku kokkoomuksen kannatus ja Aunon suusta peäsi samallaenen huuto ku karjalaesmummalta lehemie huutaessa poes lietesäelijöstä. Jussi putosi alaspäen ku hijastetussa vilimissä ja Aunon silimissä vilahteli ruumisarkut ja taesi näkyö kärpäslätkään litistyneitä öttijäesieki kilokaupalla. Justiisa kun Jussin keohkot oli tökkäämässä piikkeihin niin…

koetuuko sankarin loppu jo nyt, vae vieläkö kirkastuu, no, se selevijää seoraavassa jaksossa

Tornin sisällä oleva porukka vilikuili kelloehisa ja puhelivat että sopisi sen peähenkilönnii näyttäytyvä. Varsinnii Sassi puheli kiireestä ja sannoe että hällä oesi kyllä muutaki tekemistä, ku seisoa tyhyjän panttina jossaki roskakirjallisuuvven sivuosassa. Vemakotki vinku sammaan malliin, joku Pietikäenen siinä otti välillä ryyppyjä taskumatista ja kyseli hyyskeä. Peni viittasi räpylälläsä ulos ja sannoe, että tuonne ne muutki on tarpeesa teheny. Niin Pietikäeskä lähti rimpuilemmaan ulos polovet ristissä, sillä kun meinasi mennä pissi housuun, niin hankale oli kävellä ja kun oli justiisa Anttilasta ostetut uuvvet alakkarit, niin eihä sitä ollu rääpyö housuun laskea. Pietikäeskä ei joutanunna vilikuilemmaan sivulle, saatikka että puihin oesi katellu, vaan hän ryntäsi suoraan sen sammaesen puun juurelle, missä se Jussiki sitä oksaasa sahhaeli.

-Taesipa tulla isompiki assie samalla, mietti Pietikäeskä kyykistyvessään puun juureen ja kuunnellessaan peräpeästä tulevata röplätystä. Melko liukkaasti se tytär kiskoki jo housujasa ylös sen  kummemmin pyllyväsä pyyhkimättä, sillä jotennii tuli semmonen tunne että häntä tarkkaeltiin. Ja melekonen lossasus se käviki kun se Jussi puota rytkähti oksineen, sahhoeneen ja muine tykötarpeineen puusta suoraan Pietikäeskän niskaan.


mänikö palikat niskaan, vae nilikat paskaan? Lentääkö karkea sukka?

Toki se Seehpuloni vielä kuvijoon pallaa, eistä tässä tarinassa kaekkie tapetakkaa niiku kotimaesessa elokuvassa, taekka siinä pruuswilssin taehaartissa...

oesko tuo ponunkeitossa just nyt

Seehpuloni ajjaa ryttyytti satakuusviitosella verkusonilla säelörehhuo peräkärryyn. Raktorin kuppeella pyörie louskutti satakymppi taaruppi ja heinä lenti vaehtelevalla menestyksellä yksakselisen tuhtin lavalle, välillä meinasi torvi tukkeutuo ja heinä syöksähteli semmosina limppiinä. Osa tietennii putosi etellämaenitusta syystä maahan kärryn ja silippurin välliin. Vaen Seehpuloni ei ollu assiesta moksiskaa, vaan ajjaa köttyytti naama entistä levveämmässä hymyssä. Heleopmmallaha se kahtokea peäsöö, kun on lavalla vähempi rehhuo ja kun ei oo niin täppeen peälle se satokaa. Kun navetassa ei paskonu ku kuus lehemää (plups nuorkarja, kirj huom.), niin kohtuuvella yheltätoesta hektaarilta niijjen eväs tuliki.

Välillä Seehpuloni joutu tökkkimään hankon varrella silippurin torvea auki. Sillon hän ajjoe raktorin sillai linkkuun että peäsi tökkimään lavalta sinne torveen. Tälläki kertaa Seehpuloni seiso lavalla hikkeä pyyhkästen ja kahteli silimät sirrillään taevaan rantaa jossa loestaa pässötti aurinko, eiku kaks aurinkovaha se Seehpulonin maesemissa paesto… Pikkusen aurinkon loestetta himmenti sarkojen peällä leijuva verkussonin pakoputkesta noussu savu. Seehpuloni kahteli savukerrostummaa ylypejänä, sillä hän tiesi ettei ees naapurin nelivetovalametista tuommosta ja sitäpaeti verkusonin moottorie oli hoonattu menneellä viikolla, niin että se pehemittäsi vielä monta uuvempaa raktorija.

Seehpuloni sae torven auki ja ajo vielä jälellä olevat puoli kierrosta loppuun, irrotti sitte taarupin ja lähti kohti purkupaekkaa, elikkä aejjemmin maenittuva tornie. Ajjaessaan Seehpuloni mietti että oesi mukavata saaha lommaa itelle ja akalle, ja että jokoha se akka on tullu marttojen kokkouksesta, joha se on ollu siellä kolomatta viikkoa. Välillä Seehpulonin suusta peäsi hihitystä, kun hän muisteli kirkonkylän uutta lomitushallinnon ukkoa, joku Anttola se ukon nimi oli vissiin, vaekka naapurin Eemeli sitä puhutteli Reohkahatuksi, oli kuulemma nuorempana kasvanu joku karvalakinreohka peähän kiinni, taekka jotaki sinneppäen…


jouluvaha se meinovaa, että tauvon paekka, kilivotellaan taas