Siemenlajikkeista Ruis: Reetta-ruis on perusvarma ja varsin toimiva. Kuitenkin se on hieman turhan lyhytvartinen, jolloin juuristokin on hieman pienempi. Reetta kasvaa hyvin luomussa. Itse kuitenkin pohdin vaihtoehtoja. Etsisikö vanhaa vaikka Voima-ruista viljelyyn tai kokeilisiko eteläistä Sangastea. Sangste on kuulemma satoisa ja isojuurisempi (kerää ravinteita laajemmalti).
Kaura: Meillä Meeri- kaura on toiminut tosi hyvin. Niklastakin on luomupiireissä kehuttu. Elintarvikekauraa on saatu hyvälaatuisena. Belindakin on aika pidetty lajike, mutta ehkä enemmänkin jo rehukäyttöön. Myllyt tykkäävät näistä.
Rypsi: Kevätrypsi on hieman haastava koska ötököitä ei pääse ruiskulla torjumaan, joten ajoitus on olennainen asia. Siis yleensä myöhäisempi kylvö, joten tarvittaneen aikasehko lajike. Hybrideitäkin jonkin verran käytetään. Itse käytän lähinnä syysrypsiä (Largo) nurmen jälkeen.
Oma näkemykseni viljelykierrosta on, että kahden viljan välillä voisi olla typensitojakasvikin. Herne tai härkäpapu. Molemmilla on hyvä kysyntä ja kohtuullisen hyvä hinta. Lisäksi varsinkin Sv2 palkokasvista voi saada vähän kemiallisesti tuotettua parempaa hintaa, koska sitä voi käyttää osittain luomurehuissa. Oma valintani on härkäpapu. Siis oma kiertoni on Vl-nurmi - Vlnurmi - Ruis/syysvehnä/syysrypsi/kevätvilja - härkäpapu - kevätvilja+ns. Mikä vilja milloinkin, riippuu kysynnästä ja hinnasta. Kun itse kylvin sv1 vuonna härkäpapua lisäykseen minulla ei ollut aavistustakaan, minkänäköistä kasvia oikeun viljelen. Lisäksi 2012 syksy oli pavun puinnin ja kuivauksen kannalta katastrofi, joten oli mielenkiintoinen sv1 vuosi. Nykyisin papua on viljelyksessä 20 - 30 ha vuosittain ja sen kanssa pärjää ihan hyvin.
Nurmessa pelkkä apila voi olla teholtaan vajavainen. Oma peruscoctailini on: Puna-apila typensidontaan ja valkoapilaa hieman täydennykseksi - Ruokonata keräämään typpeä ja hakemaan ravinteita syvältä maan pintakerroksiin - Timotei pihistämään typpeä apiloilta, jotta ne tuottaisivat enemmän typpeä. Samalla timotei tuuhentaa kasvustoa ja kilpailee tehokkaasti rikkoja vastaan. Mailaset apilan sijaan tai mukaan seokseen, jos maan rakenne ja ravinnetilanne on erittäin hyvässä kunnossa. Itse en vielä ole mailasia nurmiin lisännyt. Nurmia kannattaa sitten niittää riittävästi. Se parantaa rikkojen torjuntaa ja lisää typensidontaa. Kun apila kukkii, se vähentää typensidontaa merkittävästi, koska se ei enää sitä typpeä juuri tarvitse.
Siemeninä käytän ensisijaisesti omaa siementä. Itse tuotettu ja kunnostettu. Tarvittaessa ostan sertiä lähinnä lisäysviljelyyn. Ensisijaisesti luomusertiä, mutta jos sitä ei ole saatavissa, ostan yleisellä luvalla tavanomaista. Kun esimerkiksi aloitin mallasohran viljelyn, ei luomuna ollut saatavilla mallastamon haluamia lajikkeita. Viime vuosina maltaasta on saattanut saada luomuna jopa korkeampaa hintaa, kun kemiallisesti viljelty sertisiemen. Silti kyllä käytän pääosin omaa siementä luomuna.
Sv1 vuonna kannattaa tuottaa omaa siementä mahdollisuuksien mukaan. Sitä voi sitten käyttää tulevina vuosina. Varsinkin palkokasvia, kuten Sorkkiskin mainitsee. Toki pitää olla laitteet tai sopimukset jonkun kanssa siemenen kunnostukseen. Nurmia ei kannata sv1 vuonna puida, niitä ei saa kylvää luomusiemenenä vielä silloin. Vasta sv2 nurmisiementä saa käyttää luomussa. Toki yleiset luvat siementen käyttöön vaikuttavat. Sv2 vuonna lisää siemenkasveja ja paljon palkokasveja, koska niistä saa parhaan taloudellisen tuoton sv2 laatuna.
Maalajiit minulla ovat lähinnä hiuesavia. Maalajin vaikutus viljelykiertoon ja lajikevalintoihin on merkittävä. Esimerkiksi härkäpapua ei juuri kannata multamaille laittaa. Se ei kuulemma oikein halua valmistua siellä. Toisaalta multamailta typpeä irtoaa helposti muutenkin, joten siellä palkokasvien vaikutus on melko pieni.
Voisi kuvitella, että ensimmäisinä luomuvuosina pellot olisivat melko puhtaita rikkakasveista. Niin minä ainakin uskoin. Olinhan ollut aina huolellinen ruiskuttaja ja onnistuin rikkojen torjunnassa aina hyvin. Kuitenkin juuri ensimmäisinä luomuviljelyvuosina rikat olivat pahimmillaan. Minusta kemiallisessa viljelyssä tavoiteltu rikkapankin pienentäminen on täysi myytti. Sitäpaitsi rikkaseimenet pellossa ovat suuri multavuuden lähde. Jossai luin, että kemiallisesti viljellyllä pellolla on yleisesti tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia rikkasiemeniä neliöllä. Kun viljelykierto on kohdallaan ja toimet hallinnassa, rikatkin ovat paremmin hallinnassa. Kyllä niitä pellossa on, mutta nehän toimivat multavuuden lisääjinä ja kerääjäkasveinakin kohtalaisesti. Kunhan ne eivät pääse hallitsevaan asemaan. Sitäkin saattaa joskus käydä. Siinä lyhykäisesti joitain mieleen tulleita juttuja omalta siirtymakaudelta.
Hmm... Minulla ei ole karjaa ja lantaakin on käytössä vain vähän. Siispä edellä mainittu koskee lähinnä viljanviljelytilaa. Karjan- sian- tai kananlanta muuttaa edellä mainittuja asioita aika paljon.
