https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201806152201008831_u0.shtml
Pitä ja ketä kutakin panee.
On niitä jotka kovaan ääneen käännyttävät jokaista vastaantulijaa, toitottavat "uskostaan" kaikille. Puhuvat taivaasta mutta pitävät helvettiä lähimmäisilleen, sukulaisilleen ja naapureille. Vahtivat lähiympäristön ihmisten tekemisiä ja käyvät nuhtelemassa "synnissä eläjiä" ajattelematta missä elämäntilanteessa ja olosuhteiden pakossa toinen on.
Sitten on niitä joita juuri kukaan ei tiedä uskovaisiksi, niitä jotka numeroa tekemättä juovat saunaoluen kylän talkoissa. Niitä jotka tunnetaan hyvinä naapureina ja lähimmäisinä. Niitä jotka pyyhkivät silmäkulmiaan ristiäisissä papin lukiessa Raamatunlauseita. Niitä joilla on huono vaellus mutta nöyrä sydän.
Niitä joille usko ei tarkoita sitä että ei saa tehdä sitä, tätä ja tuota ja siinä sivussa pitää vahtia vielä toistenkin tekemiset. Vaan usko tarkoittaa oljenkortta johon voi turvata hädän hetkellä ja silloin kun omat voimat eivät riitä.
