Jos nyt ihan oikein ajattelemalla ajatellaan, niin oikeastaan kaikki tiet ovat rikkoontuneet tissinkoittajien maitoriehumisen takia.
He ovat korvausvelvollisia.
Noh noh. Autoilija vastaa rikkomastaan tiestä.
Maitoautojahan tuo ei koske, koska maito on haettava keinolla millä hyvänsä, kun jotkut pöljät eivät saa sitä siirrettyä kantavan tien varteen.
Kannattaisi alkaa harkitsemaan maidon lähikuljetusta vaikka panssarivaunulla sellaiseen paikkaan, mistä sen saa auton kyytiin rikkomatta tietä. Tai putkistoa.
Ei se ole oikein, jos pätemisen tarve johtuu tyhmästä päästä. Maitolassa paiskitaan töitä hiki hatussa päivästä toiseen ja tehdään töitä huiskimalla ja riehumalla. Ei se ole valtion tai herrojen vika, jos tilakohtainen logistiikka tai automaatio on kivikaudelta.
Tällä hetkellä tissinkoittajalla on moninkertainen mahdollisuus kehittää tuotantoaan, verrattuna kasvinviljelijään. Kannattavuushan sen jo näyttää.
Älä nyt viitsi provosoida. Valtion vika on, jos valtion tie ei ole kunnossa ja mopo jää jumiin.
Mites tällainen?
Olipa kerran kaksi valtion tietä. Molemmissa oli aina ollut merkittävä kelirikko.
Molempien teiden varrella oli asutusta sekä maatiloja. Toisen tien varressa oli leipomo sekä kiviainesasema. Toisen tien varressa oli maitotila. Muut maatilat olivat kasvinviljelytiloja.
Leipomo joutui kelirikon aikana pienentämään pulla-auton akselipainoja, ts. joutuivat tekemään kaksi reissua yhden sijaan. Soraa jouduttiin ajamaan kelirikon aikana puoli väkisin.
Sorabaron kippaili omaan piikkiin aina silloin tällöin murskematon pahimpiin paikkoihin, minkä oli autoillaan sotkenut.
Nämä yritykset ovat siellä missä ovat. Soramonttua ei voi oikein siirtää, mutta toisaalta leipomo voisi olla toisessakin paikassa. Tämä kelirikkoseikka kuitenkin tiedostetaan ja niillä mennään.
Toisen tien varressa oleva maitotila vaatii valtiota kustantamaan kelirikkovapaan tien.
No, siinä sitten tulikin kaikki asiat.
