Kelirikkoteihin voisi kohdistaa joitain korvausvelvoitteita tai kiinteitä maksuja, jos kokonaispainoja joudutaan ylittämään toistuvasti. Maidonkuljetus on tällainen. Yksityisteissä tämä olisi helpompaa, koska tiemaksulla homman saisi kuitattua. Valtionteissä tämä on tietenkin hankalampaa, koska poliittinen komposti vääristää faktaa.
Pitäisikö osuuskuntien ottaa asia tosissaan? Voitaisiinko asia kuitata maidon etäsiirrolla? Isäntä voisi siirtää maidon esim. auton peräkärryllä kantavalle tielle. Tai sitten joku osuuskuntaristeilijä, joka siirtää maitoa tiloilta maitoautoon pienemmillä kuormilla. Joku kevytkuorma-auto tai paku.
Yksi vaihtoehto on tietenkin kassillinen massia, jolla kuitata koko homma.
Tiehoitokunta vastuussa tien kunnosta, vaikka olisikin ulkoistanut hoidon vaikkapa kunnalle.
Ja kaikkein merkittävin huomio. Vaikka maitoautolla oikeus kulkea kelirikkoaikanakin, maksaa aina vahingon aiheuttaja.
Ei sitä muiden tarvitse, eikä pidä maksaa.
Jos joku vaatii, yleistä tienpitoa paremman hoito ja kuntotason, vaikka olisikin Jumalan valittua kansaa, ottaa osaa kustannuksiin merkittävin osin.
Jos on tiekunta ja tieyksiköt jaettu tiekunnan osakkaiden kesken, kyllä sillä maitotilallisella on eniten niitä tieyksiköitä kuitenkin.Eli maksaa siitä tien käytöstä.
Näin se menee, eli meilläkin maksetaan suurin osa tuon tien hoidosta, eli kyllä se maitoauton kulku on jo huomioitu. Ei tarvi Eemelin mieltään pahoittaa muiden puolesta, vaan kyllähän se vähemmästäkin jankkaamisesta mustuu.
Yksityisteillä tämä onkin helppoa. Mutta kun valtiontie on kyseessä, sen pitää kantaaa aina ja iankaikkisesti kaikkivaltiaan maitodaffin doublestarit, kun ei autoilijalla ole varaa ostaa uutta misukkaa päivittäin.