Tisunkoittaja, valiolainen, tundran takana, omanapaisuudessaan unohtanut markkinataloudesta sen tärkeimmän.
Kauppias voi jakaa sen maitolitran vaikka ilmaiseksi, jos laskee muista tuotteista saatavan katteen maksavan sen takaisin.
Saa ihan itse hinnoitella tuotteensa ja se jos mikä on tisunkoittajalle, valiolaiselle, tundran takana uusi asia.
Ja saa jopa itse päätää minkä toimittajan tuotteita myy, ei tarvitse pääministerin tulla neuvomaan ja se jos mikä
ihan uutta tisunkoittajalle, valiolaiselle, tundran takana. Ei auta itku, ei auta henskeleiden paukuttelu, ei uho.
Kuluttaja on kuningas ja kauppias, ei valiolainen tisunkoittaja.
Kuluttaja saa päätää mitä ostaa, mitä ei.
Tuo markkinatalous ja sen aakkoset tuottavat vielä vaivaa tisunkoittajalle, valiolaiselle, tundran takana.
Ja valiolainen tisunkoittaja, osuustoiminnan jumalistamana, olettaa, vaikka tehottomasti toimitaan, niin aina löytyy joku hölmö, joka lystin maksaa,
mutta se juna meni jo.
Ehkä pitäisi ummartaa kriisi sanankin merkitys. Jos omasta tehottomuudesta, omasta ammattitaidottomuudesta, jos omasta ahneudesta saattaa tilansa
ja taloutensa kurimukseen, ei se kyllä ole muiden vika.
Viimeksi muokattu: 25.02.18 - klo:06:55 kirjoittanut Eemeli