Tää on vaikea ja herkkä asia. Mutta on yksi kyllä vielä vaikeampi asia - se on vammaisen ja/tai avustettavan ihmisen oikeus seksuaaliseen elämään. Miten avustaja siihen suhtautuu?
Mää sain tähän avustusasiaan uutta ajattelemisen aihetta noin vuosi sitten, kun lomautettuna ollut tyttäreni (~20 vee) kertoi alkavansa tehdä keikkaa henkilökohtaisena avustajana. Kaverinsa oli kysynyt mukaan ensin katsomaan ja siitä se sitten lähti. "aattele iskä, siellä mää sit pesen sun ikäsen äijän munia". Yleensähän se avustus toki on ihan vaan ruoanlaittoa ja kaupassakäyntiä. Nämä avustettavat asuvat ihan kotonaan ja järjestävät avustajansa itse. Lehdessä olleen tiedon mukaan vastaavia avustettavia olisi paikkakunnalla lähes sata.
Kannustin kyllä tekemään sitä työtä, koska a) "ihminen ihmistä hoitaa" ja b) "täytyy ottaa raha pois kuleksimasta" vaikka ei siitä niin kovin paljoa tienaakaan. Opiskelijalle kaikki raha on tarpeen. Tyttäreni tekee vieläkin satunnaisesti avustusta samalle pariskunnalle opintojen ohessa vaikka asuukin opintojensa vuoksi eri paikkakunnalla. Itse en varmasti pystyisi edes tavalliseen lähihoitajan työhön. Mutta minä olenkin mies.
Melkoista rämpimistä välillä, mutta parhaansa tehden ja kovasti yrittäen. Onnistuminen palkitsee. 1966 - 2016 and counting...
