Ne jotka harrastavat maataloutta, voivat panostaa viljelyyn ihan erilaisella taktiikalla, kuin kokopäiväviljelijä.
Kaikki harrastajat eivät kuitenkaan näin toimi, vaan ottavat helpot tuet vastaan. Suotakoon se heille, koska heillä on siihen oikeus.
Suomessa jos mennään paljon yli 200 hehtaarin tilakoolla, niin aika ei millään riitä panostamaan eri peltolohkoilla. Varsinkin jos lohkokoko on pieni. Siinä vaiheessa kun joutuu palkkaamaan työvoimaa, normi viljatila alkaa olla pulassa. Jostain on tingittävä ja usein se kohdistuu juuri peltoon.
Vuokramaita ryöstöviljellään ja omiin ei ehditä keskittymään.
200 ha riittää mainiosti päätoimisuuteen, jos ei ehdi päätoimisena viljellä kunnollisesti jokaista 200:aa hehtaaria, niin se on silkkaa ammattitaidottomuutta, sellainen isäntä on nysväri eikä viljelijä. Ja mitä tulee toimeentuloon, niin 200 ha antaa toimeentulon jopa koko perheelle, ellei nyt sitten mahdollisista vuokrapelloista maksa ihan järjettömiä vuokria, jos ei anna, se on taaskin silkkaa ammattitaidottomuutta, tai sitten perhe elää yli varojensa.
Ps. Viljelijöiden keskuudessa tuntuu olevan tabu tämä ammattitaitokysymys, raaka tosiasia kuitenkin on, että viljelijöiden keskuudessa ammattitaito vaihtelee, jos tilanpito ei kannata, niin useimmiten kyse ei ole ulkoisista asioista, kuten liian pienistä tuista tai alhaisista tuottajahinnoista, vaan ennen kaikkia muita syitä HEIKOSTA AMMATTITAIDOSTA, ei suutarikaan pärjää, jos ei osaa kenkiä korjata.