Lainaus käyttäjältä: optimisti - 08.06.17 - klo:06:07

Paras apevaunu on se, minkä jättää kauppaan.

Näin puhuu ilmeisesti ihminen jolla ei ole mitään käsitystä appeen eduista ruokinnassa?

Olipas kärkäs vastaus, sulla.

Karjahalli tai suuli, siinä on vissi ero?

Aika väkevä mielipide optimistillakin. Mulla on kokemusta jokunen vuosi erillisruokinnasta ja 4,5 vuotta ollaan menty täysappeella. Meille ainakin aperuokinta traktorivetoisella vaunulla oli järkevin vaihtoehto. Mahdollistaa myös peltoviljelyssä sellaisia asioita joita ei voi erillisruokinnalla edes miettiä. Varsinkin kun nyt näyttää tulevan todella huono satokausi (jälleen kerran täällä) niin paljon helpompi tehdä B-suunnitelmia että saisi ruokaa elukoille.

Lainaus käyttäjältä: optimisti - 08.06.17 - klo:06:07

Paras apevaunu on se, minkä jättää kauppaan.

Näin puhuu ilmeisesti ihminen jolla ei ole mitään käsitystä appeen eduista ruokinnassa?

Aperuokinta oli käytössä reilut kymmenenvuotta.
Apevaunu oli kyllä investoineissa ns. pohjakosketus.

Optimisti vois vähän valaista mikä oli vialla apevaunussa? Vai oliko vika aperuokinnassa? Tiedän montakin tapausta jotka on kokeilleet aperuokintaa, mutta ei ole toiminut riippuen olosuhteista, isäntäväestä yms. Appeen tekoon saa menemään kyllä aikaa jos ei ole logistiikka kunnossa ja ongelmia tulee jos ei ole riittävästi tilaa ruokintapöydällä ym. Paljon mahdollisuuksia missä voi mennä pieleenkin.

Poltto-ainetta meni appeen teossa noin 4000L / vuosi. Koneita joutui käynnistelemään lähes päivittäin.
Kesällä oli tarkkailtava lämpenemistä. Vaunun ylläpitokustannukset olivat suurehkot noin 1000e/v.
Vaunusta tulee nopeasti ns romu eli poiston määrä on iso.

Ape koostui märästä viljasta ja säilörehusta, joskus perunaa, porkkanaa, tuoreleikettä.

 

Kuulostaa aika hurjalta... Mulla menee appeen pyöritykseen paaleista vuodessa polttoainetta alle 1000L ja 4,5 vuoden aikana apevaunusta on hajonnut nivelakseli ja yksi rasvanippa. Niin ja yhden terän olen uusinut vaikka ei olisi tarvinnutkaan.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos rehu silputaan pellolla, niin sitten sitä ei silputa uuteen kertaan apevaunulla. Silppuamiskustannus näkyy sitten rehunkorjuun löpölaskuissa.

Jos mulla olisi lihamulleja, niin käyttäisin niillä vapaata väkirehuruokintaa koko ajan. Ja sitten hyvä säilörehu...

Tuolla menetelmällä ei ole mitään turhia kustannuksia ja sonnit vakioivat väkirehuprosentikseen automaattisesti jotain väliltä 50-55.. Lehmä ei tätä osaa, koska lehmällä vr% alennetaan lähelle nollaa hiehoaikoina ja umpikausina. Siksi se ahneuksissaan syö liikaa jos sen annetaan valita : )

Ihmisen idea vaihdella naudan väkirehuprosenttia nollan ja 75 välillä on se mikä elukat tappaa : )

Onko bäkkärillä suurin viisaus silpun pituuteen? Siitä on niin monenlaista mielipidettä erilaisilta asiantuntijoilta... Yksi mielipide asiasta on sellainen että silpun pituus ei saisi olla pidempi kuin lehmän suun leveys. Sitten on taas niitä joille ape pitää olla mössöä jolla varmistetaan se ettei ape lajittuisi niin paljoa. Ite oon mennyt suht pitkällä silpulla ja väkirehukomponentit on jauheisia jotka liimataan säilörehuun tarvittaessa lisäämällä vettä. Mun mielestä tuo on toiminut ihan hyvin. Rehujakeiden ollessa mureisia tai nappulaa lajittumista tapahtuu paljon herkemmin vaikka kosteus pitäisikin olla ihan ok.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos rehu silputaan pellolla, niin sitten sitä ei silputa uuteen kertaan apevaunulla. Silppuamiskustannus näkyy sitten rehunkorjuun löpölaskuissa.

Jos mulla olisi lihamulleja, niin käyttäisin niillä vapaata väkirehuruokintaa koko ajan. Ja sitten hyvä säilörehu...

Tuolla menetelmällä ei ole mitään turhia kustannuksia ja sonnit vakioivat väkirehuprosentikseen automaattisesti jotain väliltä 50-55.. Lehmä ei tätä osaa, koska lehmällä vr% alennetaan lähelle nollaa hiehoaikoina ja umpikausina. Siksi se ahneuksissaan syö liikaa jos sen annetaan valita : )

Ihmisen idea vaihdella naudan väkirehuprosenttia nollan ja 75 välillä on se mikä elukat tappaa : )

Oikeastaan tuo pitäisi testata miten lehmän käy jos sen totuttaisi vähitellen vapaaseen väkirehuruokintaan säilörehun ohessa. Pitäisikö silloin jokainen vasikka eläinlääkärin leikata ulos? Vai meniskö 100 litran kallona joka ammulle kalkkia?

Lainaus käyttäjältä: BACKSPACE - 09.06.17 - klo:09:30

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos rehu silputaan pellolla, niin sitten sitä ei silputa uuteen kertaan apevaunulla. Silppuamiskustannus näkyy sitten rehunkorjuun löpölaskuissa.

Jos mulla olisi lihamulleja, niin käyttäisin niillä vapaata väkirehuruokintaa koko ajan. Ja sitten hyvä säilörehu...

Tuolla menetelmällä ei ole mitään turhia kustannuksia ja sonnit vakioivat väkirehuprosentikseen automaattisesti jotain väliltä 50-55.. Lehmä ei tätä osaa, koska lehmällä vr% alennetaan lähelle nollaa hiehoaikoina ja umpikausina. Siksi se ahneuksissaan syö liikaa jos sen annetaan valita : )

Ihmisen idea vaihdella naudan väkirehuprosenttia nollan ja 75 välillä on se mikä elukat tappaa : )

Oikeastaan tuo pitäisi testata miten lehmän käy jos sen totuttaisi vähitellen vapaaseen väkirehuruokintaan säilörehun ohessa. Pitäisikö silloin jokainen vasikka eläinlääkärin leikata ulos? Vai meniskö 100 litran kallona joka ammulle kalkkia?

Sitä väkirehun laatua voisi tietty muutella eri vaiheissa.

Ulkomailla on siis ruokintamalleja, joissa umpilehmien vr% on 40-50.. Suomessa tätä ei ole voitu vielä kunnolla testata, kun rehutehtaat eivät osaa tehdä niitä reseptejä.. Mut ne on kyl olemassa.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos rehu silputaan pellolla, niin sitten sitä ei silputa uuteen kertaan apevaunulla. Silppuamiskustannus näkyy sitten rehunkorjuun löpölaskuissa.

Jos mulla olisi lihamulleja, niin käyttäisin niillä vapaata väkirehuruokintaa koko ajan. Ja sitten hyvä säilörehu...

Tuolla menetelmällä ei ole mitään turhia kustannuksia ja sonnit vakioivat väkirehuprosentikseen automaattisesti jotain väliltä 50-55.. Lehmä ei tätä osaa, koska lehmällä vr% alennetaan lähelle nollaa hiehoaikoina ja umpikausina. Siksi se ahneuksissaan syö liikaa jos sen annetaan valita : )

Ihmisen idea vaihdella naudan väkirehuprosenttia nollan ja 75 välillä on se mikä elukat tappaa : )

Noin se menee, Hyvä sr ja väkirehut pienkuormaimen ruuvikauhalla kahdesti päivässä.
Apevaunun remontit alkavat 5-7 vuoden iässä, kokemukseni mukaan.
Lehmäkarjojen ruokinnan vaatimuksista en tiedä juuri mitään.
Eläinten kasvu on ollut sama menetelmästä riippumatta.
Kun ei navetassa ole liikaa koneita niin sinne on helppo saada joku ruokintatöihin pikakoulutuksella.

Lainaus käyttäjältä: BACKSPACE - 09.06.17 - klo:09:30

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos rehu silputaan pellolla, niin sitten sitä ei silputa uuteen kertaan apevaunulla. Silppuamiskustannus näkyy sitten rehunkorjuun löpölaskuissa.

Jos mulla olisi lihamulleja, niin käyttäisin niillä vapaata väkirehuruokintaa koko ajan. Ja sitten hyvä säilörehu...

Tuolla menetelmällä ei ole mitään turhia kustannuksia ja sonnit vakioivat väkirehuprosentikseen automaattisesti jotain väliltä 50-55.. Lehmä ei tätä osaa, koska lehmällä vr% alennetaan lähelle nollaa hiehoaikoina ja umpikausina. Siksi se ahneuksissaan syö liikaa jos sen annetaan valita : )

Ihmisen idea vaihdella naudan väkirehuprosenttia nollan ja 75 välillä on se mikä elukat tappaa : )

Noin se menee, Hyvä sr ja väkirehut pienkuormaimen ruuvikauhalla kahdesti päivässä.
Apevaunun remontit alkavat 5-7 vuoden iässä, kokemukseni mukaan.
Lehmäkarjojen ruokinnan vaatimuksista en tiedä juuri mitään.
Eläinten kasvu on ollut sama menetelmästä riippumatta.
Kun ei navetassa ole liikaa koneita niin sinne on helppo saada joku ruokintatöihin pikakoulutuksella.

Ja kun tuossakin on se ruuvikauha ihan liikaa. Vapaa väkirehuruokinta = viljaa oikeasti ihan vapaasti tarjolla. Ainoa rajoite on, että vilja ei likaannu eikä pilaannu. Se voi olla vaikka vapaaruokkijassa karsinan nurkassa. Sen tietty vois sit täyttää ruuvikauhalla kerran viikossa.

Lainaus käyttäjältä: optimisti - 09.06.17 - klo:10:40

Lainaus käyttäjältä: BACKSPACE - 09.06.17 - klo:09:30

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos rehu silputaan pellolla, niin sitten sitä ei silputa uuteen kertaan apevaunulla. Silppuamiskustannus näkyy sitten rehunkorjuun löpölaskuissa.

Jos mulla olisi lihamulleja, niin käyttäisin niillä vapaata väkirehuruokintaa koko ajan. Ja sitten hyvä säilörehu...

Tuolla menetelmällä ei ole mitään turhia kustannuksia ja sonnit vakioivat väkirehuprosentikseen automaattisesti jotain väliltä 50-55.. Lehmä ei tätä osaa, koska lehmällä vr% alennetaan lähelle nollaa hiehoaikoina ja umpikausina. Siksi se ahneuksissaan syö liikaa jos sen annetaan valita : )

Ihmisen idea vaihdella naudan väkirehuprosenttia nollan ja 75 välillä on se mikä elukat tappaa : )

Noin se menee, Hyvä sr ja väkirehut pienkuormaimen ruuvikauhalla kahdesti päivässä.
Apevaunun remontit alkavat 5-7 vuoden iässä, kokemukseni mukaan.
Lehmäkarjojen ruokinnan vaatimuksista en tiedä juuri mitään.
Eläinten kasvu on ollut sama menetelmästä riippumatta.
Kun ei navetassa ole liikaa koneita niin sinne on helppo saada joku ruokintatöihin pikakoulutuksella.

Ja kun tuossakin on se ruuvikauha ihan liikaa. Vapaa väkirehuruokinta = viljaa oikeasti ihan vapaasti tarjolla. Ainoa rajoite on, että vilja ei likaannu eikä pilaannu. Se voi olla vaikka vapaaruokkijassa karsinan nurkassa. Sen tietty vois sit täyttää ruuvikauhalla kerran viikossa.

Tossahan vois käyttää jotain 23,18 ja 16 valkuaisella olevaa rehua. Voisi tietysti olla 34 jos sille tuntuu. Spiraali siilosta syötyö altaaseen ja täyttö 1-2krt. Päivässä.

Lainaus käyttäjältä: Terminator II - 09.06.17 - klo:10:06

Lainaus käyttäjältä: BACKSPACE - 09.06.17 - klo:09:30

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos rehu silputaan pellolla, niin sitten sitä ei silputa uuteen kertaan apevaunulla. Silppuamiskustannus näkyy sitten rehunkorjuun löpölaskuissa.

Jos mulla olisi lihamulleja, niin käyttäisin niillä vapaata väkirehuruokintaa koko ajan. Ja sitten hyvä säilörehu...

Tuolla menetelmällä ei ole mitään turhia kustannuksia ja sonnit vakioivat väkirehuprosentikseen automaattisesti jotain väliltä 50-55.. Lehmä ei tätä osaa, koska lehmällä vr% alennetaan lähelle nollaa hiehoaikoina ja umpikausina. Siksi se ahneuksissaan syö liikaa jos sen annetaan valita : )

Ihmisen idea vaihdella naudan väkirehuprosenttia nollan ja 75 välillä on se mikä elukat tappaa : )

Oikeastaan tuo pitäisi testata miten lehmän käy jos sen totuttaisi vähitellen vapaaseen väkirehuruokintaan säilörehun ohessa. Pitäisikö silloin jokainen vasikka eläinlääkärin leikata ulos? Vai meniskö 100 litran kallona joka ammulle kalkkia?

Sitä väkirehun laatua voisi tietty muutella eri vaiheissa.

Ulkomailla on siis ruokintamalleja, joissa umpilehmien vr% on 40-50.. Suomessa tätä ei ole voitu vielä kunnolla testata, kun rehutehtaat eivät osaa tehdä niitä reseptejä.. Mut ne on kyl olemassa.

Karjat,perusruokinta ovat erinlaisia.Kaikki ei sovi kaikille,ei etes siellä ulkomailla.Jos pärjäät vähillä väkirehuilla,tulet pärjäämäänkin.Mutta,jos joudut nostamaan väkirehuprosenttia,on vaarana ettei vähemmällä pärjääkkään.Asidoosi nääs vähentää pötsin toimintaa ja ravinteiden imeytymistä.Koskee ihan jokaista lehmää ja jopa pitkävaikutteisesti.Hypokalsemia on pyllystä.Suomessakin kannattaisi tätä varoa,on varsin hyvä esiintymään poistojen syynä eri muodoissa.Mutta eihän täällä ole mitään väliä poikimisissakaan,kunhan seisoo,niin silloin terve...

Lainaus käyttäjältä: optimisti - 09.06.17 - klo:10:40

Lainaus käyttäjältä: BACKSPACE - 09.06.17 - klo:09:30

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos rehu silputaan pellolla, niin sitten sitä ei silputa uuteen kertaan apevaunulla. Silppuamiskustannus näkyy sitten rehunkorjuun löpölaskuissa.

Jos mulla olisi lihamulleja, niin käyttäisin niillä vapaata väkirehuruokintaa koko ajan. Ja sitten hyvä säilörehu...

Tuolla menetelmällä ei ole mitään turhia kustannuksia ja sonnit vakioivat väkirehuprosentikseen automaattisesti jotain väliltä 50-55.. Lehmä ei tätä osaa, koska lehmällä vr% alennetaan lähelle nollaa hiehoaikoina ja umpikausina. Siksi se ahneuksissaan syö liikaa jos sen annetaan valita : )

Ihmisen idea vaihdella naudan väkirehuprosenttia nollan ja 75 välillä on se mikä elukat tappaa : )

Noin se menee, Hyvä sr ja väkirehut pienkuormaimen ruuvikauhalla kahdesti päivässä.
Apevaunun remontit alkavat 5-7 vuoden iässä, kokemukseni mukaan.
Lehmäkarjojen ruokinnan vaatimuksista en tiedä juuri mitään.
Eläinten kasvu on ollut sama menetelmästä riippumatta.
Kun ei navetassa ole liikaa koneita niin sinne on helppo saada joku ruokintatöihin pikakoulutuksella.

Ja kun tuossakin on se ruuvikauha ihan liikaa. Vapaa väkirehuruokinta = viljaa oikeasti ihan vapaasti tarjolla. Ainoa rajoite on, että vilja ei likaannu eikä pilaannu. Se voi olla vaikka vapaaruokkijassa karsinan nurkassa. Sen tietty vois sit täyttää ruuvikauhalla kerran viikossa.

Tuota meinaan kokeilla seuraavalla vasikka erällä, ruuvilla on tosiaan kätevä täyttää ruokinta-automaatti.
Vasikat ovat jo saaneet väkirehunsa vapaasti tuonne 4kk ikään mullerupin tyyppisistä automaateista.