Juhlat tundran takana ei jatku loputtomiin.
Pikku hiljaa kansallinenkin tuki vähenee ja aletaan entistä enemmän kyselemään vastikkeellisuutta perusteluineen.
Eikä sen puoleen osuustoiminta-aatekkaan, viimeisissä linnakkeissaan.
Tuskin hyvällä katselee, tuottaja jonka sontaluukusta näkyy meijeri, paljonko jyvittää puuhaloita kaukana ei missään.
Ja meitä on se hyvä viisi miljoonaa, eikä kriisiajan huoltovarmuteen kuulu, ylläpitää tuotantoa, jotta Venäjän uusrikkaille saadaan voimakkaasti tuettua ruokaa, sitten taas joskus.