Olin meleko pieni poeka
liekkö ikkää ollu ejes kuuvven
kun ulukohuussin lattienravosta
löysin ouvvon tikun, mulle uuvven
sillä pittuutta taes olla
viijjen tuuman hujakoella
vaen sen käyttötarkotusta
mietin pitkään omilla aevoella
Se oli aekalaella harmaantunu
vaen hyvin näjin sen
että ihminen sen tehhy ompi
puukollasa vuolijen
oli melekeesä ku puinen veihti
tae melekolaella sammaa mallija
oesko huussiasijalla pistäytyny
sillä raaviskellu pallija
Ei ei ei
Sillä tiesin sen melko pijan
ryykitikkuhan se oli tuo
kun kiikutin sen käsissäni
Kaijja-mummun luo
joka tuhahti vaen nähessään sen
-heitä heti paskatikku tunkijoon
niin sillon tiesin minkälaesen
aarteen löytänynnä tännään oon
Niin vein sen tikun karjakeittijöön
ja siitä pesin lijat poes
ja tiesin että tästä kapineesta
mulle vielä tienestiksi oes
Vaen en ihan heti tajunnu
sitä vaehettaa rahaksi
vaen tarpeeseen se oli sillonkin
kun meni rahannuusa kyllin pahaksi
Ja sen rykitikun hijjoen hyvin
vähä muotojasa laettelin
ja sen kirjekuoreen laetoen
jonka tolokusti kiinni taettelin
ja osotteena oli tietennii
jäätelötehas valijon
niin se tikkujäätelöejjen tikun malli
meikäläesen huussin alta on
Ja rahhaa tuli siitä mulle tolokusti
pystyin moppoon tulupan ostamaan
ja aena kun ulukohuussissa
käyn housujani nostamaan
niin katon mitä tippunu on
huppalijaen taskuista
jos vaekka timantteja,
toki se ei oo poessa laskuista
Elämä on parasta kometiijjaa
