Lisätään vielä että joskus kultaisella ysärillä eräässäkin kylässä oli samalla kadulla kolme nakkiputkaa, plus muut. Kauppa kävi, päivällä vedettiin lihis kahdella nakilla ja polikas maito huiviin kylmällä kelohonkapenkillä pöytään nojaten, illalla tahrittiin amiscorollan penkkejä kertakäyttölautaselle ahdetulla makkaraperunalautasella. Se oli aikaa sitä, nyt ei taida olla enää ainuttakaan jäljellä sen kadun varrella. Tuotanto junnasi ja tarjottiin vaan sita makkaraperunamättöä, jos jollain kilpailtiin niin keneltä sai suurimman annoksen tai parhaat mausteet. Tai kuka myy halvimmalla, joka on yrityksen tuhon tie.
Sitten tuli joku turkulainen grilliyrittäjä jolla oli laajentumisen kiima geeneissään ja keksi alkaa tekemään uutta superfoodia - hampurilaisia maailman tyyliin. Lisäksi vielä sen ajan suvakit keksivät tuoda maahan joukon turvapaikanhakijoita, jotka kilvan alkoivat vääntää pizzaa ja kebabia (ihmettelen muuten miksi monen kebabmestan nimessä on sana döner, se rasvaliha ei ole sitä nähnytkään...) Sitten tuli kiinalaisia-, intialaisia ja muita etnisiä mestoja ja porukalla alkoi olemaan enemmän myös omaa rahaa.
Näin se menee, maailma muuttaa kaikilla aloilla koko ajan ja täytyy pysyä ajassa mukana tai melummin kulkea valtavirran edellä ( olematta kuitenkaan liian edistyksellinen kun suomalaiset on vähän korrektin ujoa porukkaa). Myös maataloudessa, tuotannon täytyy kasvaa ja muuttua palvelemaan oman aikansa vaatimuksia ja henkeä. Ihan selvästi alkutuotannossa on tapetilla ruoan ekologisuus, eettisyys ja luomu - ja porukka haraa vastaan vaikka kuluttajat tahtoo onnellisen lehmän maitoa, vaikka se onnellisuus olisikin puoliksi kuvitelmaa. Mutta jos kuluttajat tahtoo, niin lehmät tehdään onneliseksi ostamalla vaikka jalkapallo pihattoon ja sertifioimalla se.
Eräs asia mikä itseäni häiritsee paljon ja on mielestäni este tilojen tehokkuuden ja käytäntöjen vertaamiselle on, se että täällä puhutaan hehtaareista, lehmämäärästä, sikamäärästä. Mutta kun oikeasti pitäisi puhua tonneista, litroista, tuotannon määrästä ja arvosta. On tietenkin hienoa olla +200 ha, 200 lypsävää ja tehydä omilla koneilla omat työt, mutta siinäkin on taas riskinsä että takamutkasta saattaa joku vetää ohi.
UGH! Eteenpäin, sanoi mummo lumessa kun lähti sammakon luomugrillille syömään soijamakkaraperunoita.
Nothing is Something Worth Doing
