Miettikääpä tätä hyväntekeväisyyttä.. Toki Suomessa on köyhiä, mutta samalla meillä on paras sosiaaliturva kautta linjan, miksi meillä sitten köyhyys rehottaa? Vai onko se sitten oikesti sitä, ettei yksilöllä ole enää vastuuta omasta toimeentulosta lainkaan. Kun sössii omat asiansa, niin voi aina hakea jostakin apua ja jos ei sitä saa, niin ei muuta kuin keräystä pystyyn tai naamakirjaan kunnon itkuvirsi jakoon. Näihin on helppo mennä mukaan ja kas, taas on yksi sielu saanut rauhan.
Minä en vain ymmärrä sitä, että olet työtön tai eläkkeellä sinun on pakko asua ydin-Helsingissä ja mielellään isossa kämpässä, mutta muuttaa ei voi, vaikka sitten toimeentulo olisi turvattu..ei, pitää ruikuttaa ja anoa, ja ainakin seisoa leipäjonossa, kun ei täällä muuten pärjää.
Ruoka on kallista ja asuminen on kallista, kaikki on järjettömän kallista..mutta voisiko sitä elämäänsä miettiä jotenkin muutenkin kuin vain anomalla ja ruikuttamalla.. Tässäkin usein se joka eniten valittaa, peittää alleen ne oikeasti köyhät, jotka eivät kehtaa tai muuten kykene itsestään ääntä pitämään.
