Jokainen näin lama-aikana on törmännyt sellaiseen ilmiöön, että kunnat hakevat jälleen kerrän epätoivoisesti säästöjä, myös kouluruokailussa ...
Kouluruokailussa ateria maksaa alle 1 €, keskimäärin, eli on täysin selvää, ettei sitä noilla hinnoilla voi tehdä kotimaisista raaka-aineista.
No nykyään kunnilla on yhteiskeittiöt, ruokaa valmistetaan jalosteista, jotka tulee suurilta valmistajilta, ruoka jaetaan kouluille ja vanhainkodeille näistä suuristta keskuksista.
Ostot ratkaistaan tarjouskilpailuissa, tässä pelissä Suomalainen raaka-aine putoaa auttamatta pois kuvioista, jalostajat ostavat suuria halpoja bulkkieriä maailmalta ja tekevät niistä puolivalmisteita, jotka myydään sitten näille suurkeittiöille, joissa se valmistetaan loppuun.
Kaikki on tavallaan oikein, kun ei pärjää tarjouskilpailuissa, niin jää auttamatta ulkopuolelle ...
Mutta tosiasia on, että kun otetaan huomioon tämän suurkeittiön ja keskitetyn ruokahuollon kaikki kustannukset, niin ruoka ostot on noin 6 %:tia kaikista kustannuksista, mitä tässä suurkeittiössä organisaationa on.
Eli kaikki tuijottaa tätä 6 %:n siivua ja meuhkaa siitä, että siitä pitää saada kilpailuttamalla ilmat pois.
Ketään ei kiinnosta se 94 %:tia kuluista, mitä tälläisessä keskitetyssä ruokahuollossa on, on hallintoa, palkkakuluja, investointeja, laitteiden huoltokuluja, pääomakuluja, logistiikkakuluja, jne ....
Kaikki päätöksenteko kunna organisaatiossa perustuu tuon 6 %:n perusteella, paljonko saadaan raaka-aineista pois kilpailuttamalla jalostajia, kerta toisensa jälkeen, sillä ei ole mitään väliä, mitä tämän orkesterin pyörittäminen maksaa, se on myös liian herkkä poliittinen aihe kunnassa käsiteltäväksi.
