1197 murha- ja tappouutista vuorokaudessa maailman uutisvirrassa. Jos ulkomaalaisia tappoja ei näy Suomen lehdissä, se ei välttämättä ole kannanotto.
Se, että kerätään jonkinrotuisten tappoja erikseen ympäri maailmaa, on kannanotto.
Ihmeen ärtynyttä ja kiihkeää on hommamedian kansansivistys nyt, kun on muutaman vuoden kuluessa tapahtunut kantaväestön osalta joukkotappoja. Totta kai se hiukan tuo kohinaa muuten selvään agendaan.
-SS-
Jos uutisoidaan tilastosta, minkä tyyppistä ihmistä on eniten työttömänä Suomessa, niin ehkä se on uutinen. Sitten kun ruoditaan syvemmältä, asiat muuttuvat.
Työttömyys perintönä kasvaa. Siitä on tullut sukupolvien tapa. Siihen mietitään keinoja, miten saataisiin nuoret hakeutumaan töihin, koska avoimia työpaikkoja on vaikka millä mitalla. Jostain syystä ei haluta tosissaan tarttua siihen faktaan, että monesti Suomessa tulee toimeen paremmin, kun ei ole missään työssä.
Ei tarvitse maksaa vuokraa, ei tarvitse ajatella huomisen leipää. Kaikki tulee apteekin hyllyltä ja kansa maksaa koko lystin. Sairaat ihmiset eivät kuitenkaan pysty tekemään niitä pimeitä töitä työttömyyden tai eläkkeen ohessa. Tuokin kannattaisi päättäjien muistaa, eikä elää jossain ihmemaassa, jossa kaikki "työttömät" makaavat koko päivän sohvalla.
Konkurssin tehnyt pienyrittäjä, joka on menettänyt omaisuutensa, on tosiasiallinen köyhä, jonka auttaminen saattaisi olla hyväkin juttu.
Jos uutisoitaisiin siitä, minkä maan kansalaisia on eniten Suomessa työttömänä, asia vain uutisoitaisiin puuttumatta yksityiskohtiin. Ei uskalleta ottaa kantaa. Ei ehkä pidäkään, jos uutisointi on vain tilaston julkituontia. Hämmennystä herättää jo se, jos tilaston laatija tuo esille seikkoja, mihin korkeat työttömyysluvut voisivat perustua.
Pahinta olisi tuoda esille etnisen taustan mukaisia tilastoja. Sehän on jo kauhea kannanotto ja rasismia ja kaikenlaista pahaa.
Tässäkö menee raja? Menee.
Jos ihmisellä päässä vaan kuuluu ääni, että nyt pitää tappaa kaikki vastaantulijat, se olisi järkyttävää. Mutta uutisoinnin kannalta helppoa. Ei muuta kuin dataa nettiin ja vailla mitään kyseenalaistamista, sorkitaan syvemmätkin syöverit tekijästä ja uhreista.
Mutta jos surmateko perustuukin uskontoon, kulttuuriin tai sotaisan ympäristön tuomiin henkisiin vaikutuksiin, ainakin yleisradio alkaa etsimään vahvistuksia sille, että syy ei ollut tekijän. Silloin se on jo kannanotto.
Vedtäänpä hatusta ihan randomilla virallisten valvojien ollessa läsnä tilasto, joka kertoisi somalialaisten työllistymisestä. Mennään jo rasismin rajoilla, koska ei ole oikein jos jotain etnistä ryhmää syynätään.
Otetaan lukuun myös somalialaisten perustamat yritykset. Ja ruoditaan vaikka vielä se osa, että kuinka moni somali on työllistynyt sosiaalisiin työpaikkoihin, joiden tarkoitus on parantaa somalitaustaisten ihmisten sosiaalisia etuja.
Nyt mentiinkin jo liian pitkälle, joten rasismia sataa ulkona saavista.
Kantaa pitää ottaa, mutta se pitää myös voida perustella. Huonointa on se, että jos kannanotto kohdistuu "vääriin" tabun omaisiin kohteisiin. Silloin ne kielletään heti ja kantaaottaja saa ikuisen leiman otsaansa.
