En myöskään ymmärtä tätä Niinistön palvontaa. Koska presidentin ei virassaan tarvi tehdä mitään vaikeita päätöksiä, toisin kuin pääministerin, niin presidentin on helppo olla suosittu, jos hän on vähänkin joviaali, eikä sano mitään sellaista, mistä joku suuttuisi, ja eihän sellaista tarvetta ole, riittää kun puhuu mukavia, haistelee yleistä mielipidettä ja puhuu sitä mukaillen. Oikeastaan tässä onkin presidentin viran tärkein homma, olla kivapuhetta harrastava setä tai täti, sellanen harmiton maan isä tai äiti, jolloin on helppo olla suosittu, mutta tällä suosiolla ei ole mitään käytännön merkitystä, koska siitä suosiosta ei ole mitään hyötyä, ja toisaalta, jos sattuisi olemaan sellainen pressa, joka ei ole kansan keskuudessa suosittu, josta ei tykättäisi, niin siitäkään ei olisi yhtään haittaa millekkään, sekin olisi yhdentekevä asia.
Niinistö voisi nyt, kun ei jatkokautta tarvi enää hakea, sanoa jotain viddumaista ja ilkeää ja suututtaa ihmiset, niin samantekeväähän sekin olisi, sillä kun ei olisi mitään merkitystä yhtään mihinkään.
